Olen aina halunnut kevyen ja pinnallisen elämän
Mikään syvempi ja merkityksellinen ei vaan iske, ei yksinkertaisesti kiinnosta. Tykkään kepeistä asioista; shoppailusta ja itseni laitosta, kevytsuhteista ja hedonismista. Nyt lähempänä keski-ikää ystävät alkavat käydä raskaiksi ”ongelmineen”. Olen myös saanut ikäviä piilohuomautuksia pinnallisuudestani. Onko muilla tällaista? Ennen niin mukavat baarikamut ja höpöttäjät veivaavat ihme juttuja. Tylsää, vakavaa ja ihan paskaa!
Kommentit (8)
Olen pinnalliseksi haukuttu mies, koska kiinnostaa lähinnä työ ja raha. Ja kyllä minäkin huomaan ihmisten käyvän ikääntyessään raskaiksi.
Tuuuli nykäsee aina pintaliiitäjän sinnne minne haluaaaa.
Veikeää. Neuvopa, voisiko tuollaisen kivan pintaelon oppia vielä viisikymppisenä, yksinäisenä ja köyhänä. Oikeasti kuulostaa vetävältä vaihtelulta.
Vierailija kirjoitti:
Veikeää. Neuvopa, voisiko tuollaisen kivan pintaelon oppia vielä viisikymppisenä, yksinäisenä ja köyhänä. Oikeasti kuulostaa vetävältä vaihtelulta.
Ei tuohon rahaa tarvita, vain tyhjänä kumiseva pää, tai vaillinainen tunne-elämä.
Ei ole samanlaista. Pinnallisuuden välttely ei ole tylsää. Typeryys on tylsää. Älykkäällä on aina kivaa vaikka vaan oman pään sisällä. Ja fiksujen ihmisten huumori on parasta. Mutta sä putoat siinä vaiheessa, kun et ole kehittänyt itseäsi.
Säästä kaikkia osapuolia ja etsi joku nuori tyhjäpää seuraksi. Mutta varo, osa nuoristakin on fiksuja.
Moro Sohvi. Tule takaisin vuoteeseen.
Miten onneton keski-ikäinen ja vanhus sinusta tuleekaan.