Tunnetteko ketään aikuista, josta ryyppääminen on hienoa?

Tiedääätkö mihin tämä koko negatiivinen asenne ja juomakulttuuri perustuu? Se perustuu nöyryyteeen ja siihen että heikkouksien näyttäminen on vääärin. Nykyinen sosialismi perustuu lääääkebisnekseen ja mielialalääkkeisiiin.

Eksän koko suku ja kaveripiiri. Piti kuulua joukkoon ja kehitin itselleni alkoholiongelman siinä samalla. Nyt AA:ssa. Tekisi hyvää koko sillekin porukalle.

ryyppäämään, ryyppäämään joka aamu sännätään

Ja kun päivä on ohi niin lisää kännätään

Tahdon olla juovuksissa aina, sekä maanantaina

Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina!

Vierailija kirjoitti:

Tiedääätkö mihin tämä koko negatiivinen asenne ja juomakulttuuri perustuu? Se perustuu nöyryyteeen ja siihen että heikkouksien näyttäminen on vääärin. Nykyinen sosialismi perustuu lääääkebisnekseen ja mielialalääkkeisiiin.

Mikä negatiivinen asenne?

Ap

Tiedon paljonkin sellaisia 40-60 vuotiaita. Ovat jämähtäneet jonnekin 70-80 luvulle. Kukaan ei ole kertonut että örveltäminen ja kännääminen ei ole ollut muotia vuosikymmeniin saatika sellaista mitä kukaan kokisi hienoksi.

Vaikka kuinka paljon. Töissä heitä näkee lukuisia ja tuttavapiirissäkin muutama löytyy.

T. Baarityöntekijä

En onneksi, mutta kyllähän suurin osa suomalaisista känniörveltäjistä kokevat olevansa todella cooleja ja kertovat aina suureen ääneen sekoiluistaan ja toisaalta myös valittavat krapulasta.

Riippuu ihan seurasta ja paikasta. Hyvän ruoan kera ja ilman jotain puukotuskänni ihmisiä hauskaa. Sitten jos on väkivallan uhka ja typerät jutut niin sitten ei hienoa.

mies

Kun olin psykiatrisessa sairaalassa töissä, siellä suurin osa hoitajista ikähaitarilla 20-45 (yhtälailla lähärit ja sairaanhoitajat) puhuivat lähes päivittäin ryyppäämisestä. Milloin pääsee juomaan, missä juodaan, mitä juodaan.

Olen nelikymppinen ja omasta mielestäni ryyppääminen on toisinaan varsin hienoa, tosin en kyllä keksi miten sillä voisi kehuskella. Tosin jotkut ottavat "kehumisena" jo sen että joku aivan asiallisesti ja ilman arvolatauksia kertoo heille jotain, esim. alkoholiin liittyvää. Tämä sitten kertookin enemmän heidän omasta suhtautumisestaan kuin kertojan suhtautumisesta alkoholiin.

Ihan liian monta.

Kun itse kieltäydyn alkoholista, niin nämä sankarit kokevat sen henkilökohtaisena loukkauksena. En ole absolutisti, en vaan ole juonut aikoihin kun ei maistu. En laske muiden juomia, en saarnaa asiasta. Saan kuulla kuinka ennen olin kiva ja nyt ankea ja takakireä. En ole ollut örveltäjä ikinä, mutta juonut kuitenkin.

Kertoisiko joku mikä siinä örvellyksessä on niin hienoa? Kivaa oli, mutta mitään muistikuvaa tapahtumista ei ole. Mitä sitten että nilkka nyrjähti ja kolmas puhelin tälle vuodelle hukassa. Ja onko se krapulakaan niin iso nautinto, että sellainen pitää hankkia useita kertoja vuodessa?

Vierailija kirjoitti:

Olen nelikymppinen ja omasta mielestäni ryyppääminen on toisinaan varsin hienoa, tosin en kyllä keksi miten sillä voisi kehuskella. Tosin jotkut ottavat "kehumisena" jo sen että joku aivan asiallisesti ja ilman arvolatauksia kertoo heille jotain, esim. alkoholiin liittyvää. Tämä sitten kertookin enemmän heidän omasta suhtautumisestaan kuin kertojan suhtautumisesta alkoholiin.

Samaa mieltä. Itse tykkään olla silloin tällöin humalassa, mitä sitten? Ja enkö saisi sitten puhua edellisen illan tapahtumista seuraavana päivänä, onko se kehumista? Enkä nyt puhu mistään örveltämisestä tai nolojen mokien takia ylpeilystä. Mutta jos olin humalassa, oli hauskaa, tapahtui hauskoja asioita, enkö saisi kertoa niistä?

Eikö ilmaisuissa "varsin hienoa" ja "tykkään olla humalassa" ole perustavanlaatuinen ero? Joo onhan se kiva olla humalassa silloin tällöinen ei siinä mitään ja toki saa kertoo mitä tapahtui jne. Todellakin tarkoitin sellaisia tapauksia, että puheista kuulee että "jee jee on hienoa olla renttu", lisäksi kehuskellaan joillakin vanhoilla viikon juomaputkilla jne.

Ap

Minä tykkään olla humalassa, mutta ilmeisesti sitä ei nyt haettu? Vähän epäselvä aloitus.

Useammankin. Sekä miehiä että naisia. N. 40v.

Harvassa ovat ne jotka oikeasti kehuskelevat. Ainakin mitä omaan kaveripiiriini tulee.

Itse tosin tykkään nousuhumalasta, varsinkin hitaasta sellaisesta joka kestää koko päivän. Lopetan aina siinä vaiheessa kun alan mennä liian humalaan. Huumeita olen kokeillut myös, mutta niiden kanssa on hankalampi hallita päihtymistilaa. Ne on vähän kuin joko tai.

Pyydän anteeksi, jos joku loukkaantuu edellisestä tekstistä. Varsinkin alkoholistien/narkkarien omaiset tai entiset sellaiset ovat kovin huolestuneita kaikesta päihteilystä. Minulla ei ole perhettä tai lähiomaisia elossa. Työnikin hoidan ja maksan veroni. Terveyskin on vielä kohdallaan 55 vuotiaana. Juon noin kerran kuussa.