Voi että mulla vituttaa

mut ei tänne av:lle kannata tulla tämmösiä murheita kertoon, täällä haukutaan kateelliseks ja täydelliseks äidiks jne.



Meillä vähän sama juttu, mut meillä 3 lasta ja miehen veljellä vain 1 (eronnut, lapsi äidillä puolet ajasta). Tämä yksi lapsi on ollut mummolassa ainakin puolet elämästään, jos ei enemmänkin. On työvuorot päällekkäin, on ties mitä kokousta, äiti haluaa vapaan viikonlopun tai on kipee milloin mistäkin...



Mut mä olen luovuttanut, anti olla koko ämmän, mitä vähemmän kontaktia sen parempi. Ei mulla ole muitakaan lastenvahteja, kun asun kaukana "omistani", mut meen sit vain yksin aina jonnekin, mies kotona. Ja päinvastoin.

Oot tainnut tehdä aikasemminkin aloitukset tästä?

anoppis auttaa mieluummin omaa tytärtään kuin miniäänsä, niin se useimmiten menee. Voisiko sun oma äitis auttaa?

Minulla on anoppi joka kyllä tykkää hoitaa poikansa lapsia, tyttärillään ei vielä lapsia ole joten entiedä suosisiko niitä jos olisi.

Ymmärrettävää, mutta keskity vaan omaan elämääsi.

anoppi suosii tyttärensä lapsia.. Eikä sille mitään mahda, vaikka olemme kuinka antaneet tilaa anopin ja lastemme suhteelle, niin vuosienkin jälkeen miehen siskon lapset on suositumpia. Sen huomaa kaikesta, lastenhoitoavun määrästä, joulu- ja synttärilahjoista, kyläilyistä, puheista ym.

Mutta pakko kai tyytyä tähän.. Lasten takia siedän tilannetta, minullehan anoppi ei ole mitään velkaa. Lapset eivät vielä suosimista huomaa, ja haluan antaa lapsille mahdollisuuden isovanhempiin molemmilta puolin, joten jupisen itsekseni. Vaikka kyllähän asia meitä miehen kanssa harmittaa...



En vaan käsitä miksi perusolettamus tuntuu olevan se, että tottakai tytär on aikuisena tärkeämpi... Omat vanhempani asuvat satojen kilometrien päässä meistä, joten eivät voi auttaa..

anoppia ei kiinnosta meidän lasten näkeminen tai hoitaminen, eikä sillä anopilla oo muitakaan hoidettavia, ei ees tytärtä. Se istuu senkin ajan mieluummin jossain karaokebaarissa bissellä.

vaikkei ole itsellä vasta kuin yksi. Ja komppaan kakkosta, tuossa ettei kamalasti kannata täällä valitella. Mutta hyvä jos purkautuminen vähän helpotti. Meillä lapsen pappa pystyisi hyvin (teoriassa) katsomaan lasta, niin että mä pääsisin illaksi töihin ja mies hakis pois heti töistä tullessa, (ja siis tosiaan kyse ois ehkä kerran viikkoon tarpeesta, eikä mikään tietty päivä vaan voisi sopia) mutta ei halua, vaikka tietää, ettei meidän rahoilla paljon ylimääräistä tehdä.... Juu ei ole hoitovelvollisuutta, mutta harmittaa että parin tunnin apu viikottain olisi meille oikeesti iso apu.

tytärten lapset vaan on, ei niistä hössötetä niin kuin poikien.



Oli äiti maailman onnellisin hymysuu joulun välipäivät kun omat pojat tuli lapsineen kylään, piti lomaa ja hoiti viikon aivan onnessaan, mutta annas kun minä pyydän että kattois pari tuntia meidän likkoja niin ei kiinnosta.



Toisaalta olen tyytyväinen etten ole tämän rouvan miniä, koska avun lisäksi tuppautuu muutenkin ylen määrin heidän asioihinsa; puolensa tässäkin että saa olla rauhassa :D

Meillä myös anopille miehen siskon lapsi on nro 1. Mua ei haittaa muuten mutta joskus omien lasten puolesta harmittaa. Kun lapset kysyvät miksi mummi on taas siellä eikä tule meille. Tai miksi tää miehen siskon lapsi on mummin mukana meillä mutta meidän lapset ei pääse mummin kans miehen siskolle. Ja sitte ku anoppi on vielä sitä mieltä että kaikkien muidenkin täytyy tätä miehen siskoa paapoa kun sillä on niin rankkaa. Yks koululainen lapsi on, kylläkin yh.



Mutta elämä on, toivottavasti itse osaa olla sitten tasapuolisempi mummo joskus aikanaan.

Mitä JOS joskus miettisi vaikka niitä elämän hyviä puolia, eikä vaan kärvistelisi kurjuudessa.

mieheni sisko!

Hällä on niin helvetin rankkaa ja vaikeaa ja paskat!

Minulla on niin helppoa, kun minulla on kaksoset, kun siinähän se menee 2 kuin yksikin ja hänellä on lapsilla 5v ikäero, se on niiiiiin raskasta, kun nuorempikin on vasta eskarissa

Anoppi on joka päivä siellä huushollaamassa, ostaa ja laittaa ruuat, siivoaa, on lapsen vahtina jne. Minä hoidan kaiken itse siinä sivussa sitten menee ne kaksosetkin, sehän kun on niin helppoa ja tuo vauvakin on niin kiltti, että onhan minulla sitten helppoa tämä elämä.

Miehen kanssa ollaan oltu kahdestaan ulkona viimeksi 5v sitten ja miehen sisko on tämän tästä, kun vanhempansa rientävät lapsenvahdeiksi, peruvat omat menonsakin.

Jos apua pyydän anopilta, niin sanoo että jos tyttärensä ei häntä tarvi niin sitten voi tulla.

Olen niiin kyllästynyt että sillä akalla on niiiiin hankalaa, vittu tässä muillakaan mitään ruusuilla tanssimista tämä elo ole.

Vaikkei todellakaan mitään hoitovelvoitetta ole, niin kyllä mummo voisi kohdella lastenlapsiaan sentään tasapuolisesti. Meillä isommat jo koululaisia, joten todella ymmärtävät kun serkku sai Nintendo Wiin joululahjaksi isovanhemmilta ja meidän samanikäinen tarravihkon ja sukat. Miestä tilanne alkanut vaivata vasta nykyään kun tajuaa miten paljon lapset puhuvat asiasta. Kun eivät koskaan pääse mummolaan kun joka viikonloppu on serkut mummon luona hoidossa. Kun miehen sisko ja miehensä tarvitsevat sitä laatuaikaa kahden kesken... Siis lähes viikottain. Meidän lapset ei esim. koskaan ole olleet yökylässä anopilla vaan aina on MLL:n hoitajaa käytetty. Mun sukulaiset asuu kaukana, joten ei oikein hoitoapua tule sieltäkään suunnalta. Itse en enää odotakaan mitään sieltä suunnalta, mutta lasten puolesta harmittaa ihan vietävästi. Ja asiasta on keskusteltu, sekä minä että mies. Että jakaisi edes nuo lahjat niin ettei meidän lasten tartte nähdä mitä kaikkea mummo ostaa noille serkuille. Sekin ottaa päähän kun meidän lapsi kertoo saaneensa vaikka kokeesta ysin, niin mummo heti vähättelee ja sanoo että tämä samanikäinen serkkupa sai kympin yms. Ihmettelee sitten miksei meidän koululaiset enää käy mummolassa, kun usein käydään vain nuorimman kanssa siellä pyörähtämässä.

Meillä on vähän samanlainen tilanne, sillä miehen sisko on sotkenut elämänsä oikein kunnolla. Oikeasti tarvitsee apua ja äitinsä on kyllä sitä apua tarjonnutkin, varmaan joka ikinen päivä... Mä en kadehdi tuota, sillä kyseessä on oikeasti hankalat ajat.



Totta kai se ärsyttää, kun meille ei riitä tuntiakaan ja hänelle joka ikinen päivä. Jos miehen sisko ei olisi joutunut tuohon suohon, niin meillä voisi olla kanssa tuo henkilökohtainen kodinhoitaja, nyt ei ole.



Ei meilläkään mitään kurjuuskisaa ole, mutta jos olisi niin hän voittaisi kyllä 100-0. Tai ehkä 99-1.