Vaikeuksia uuden lapsen kanssa

Itsekin perhehoitajana toimivana suosittelen, että ottaisitte esimerkiksi koululääkäriin yhteyttä ja sitä kautta alkaisitte saamaan keskusteluapua esimerkiksi psykologilta tai psykiatriselta sh:lta. Kannattaa teidän sosiaalityöntekijän kanssa jutella myös psykoterapian mahdollisuudesta jos nuo muut avut eivät riitä. Näillä meidän nuorilla on kuitenkin rankka menneisyys taustalla ja teidänkin nuorella tuntuu olevan kova halu puhua

Mitäpä jos puhuisit niille muille lapsille tästä?.. Mitä ne muut lapset ajattelevat ja voivat levitellä hänen asioita, ellet puhu heille siitä? Tietenkin tälläkin lapsella vanhempana on jokin vastuu, mitä kertoo, varsinkin, kun kielsit häntä. Kerrot muille lapsille, että kertovat sinulle tai sijaisisälle, kun tämä kertomasi lapsi kertoo huonoja asioita.

Onko nuori saanut peiliä jutuilleen? Jos hakee pienemmiltä reaktiota? Olisi tärkeää sanoittaa, että hänen kokemansa asiat ovat ihan hirveitä ja hänen ei niitä olisi todellakaan kuulunut kokea. Sanoa kuitenkin, että hankitte teidän lisäksi hänelle oman aikuisen, sillä muutkin teidän lapset ovat kokeneet kauheita ja nyt heillä on lupa levähtää kauheuksista. Sitten tosiaan nuorelle oma, pysyvä keskustelukontakti. Tsemppiä!

Tuntuu jotenkin pahalta lasten takia, että tuossa tilanteessa oleva ihminen kirjoittaa ongelmistaan ajanvietteenä käytettävälle keskustelupalstalle.

Jos olet facessa, niin meillä on siellä perhehoitajien ryhmä. Nämä ovat kuitenkin sellaisia asioita, mitä ei ehkä kannata vauva.fi:ssä puida. Facen ryhmästä saa hyvää vertaistukea ja monella on kokemusta tämänkaltaisista tilanteista.

Sinä olet saanut koulutuksen tätä varten ja siellä on kyllä kerrottu mitkä on yhteyskanavat jos sen lapsen kanssa on ongelmia. tämä on ainakin ihan väärä paikka.

Minä myös ihmettelen miksi ap täältä kyselee? Oletko pätevä sijaisvanhemmaksi.

Perheessä pitäisi pystyä keskustelemaan vaikeistakin asioista avoimesti ja vanhempien olla tällöin psyykkisesti saatavilla. Salailu ja puhumattomuus ei ainakaan hyödytä ketään.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin perhehoitajana toimivana suosittelen, että ottaisitte esimerkiksi koululääkäriin yhteyttä ja sitä kautta alkaisitte saamaan keskusteluapua esimerkiksi psykologilta tai psykiatriselta sh:lta. Kannattaa teidän sosiaalityöntekijän kanssa jutella myös psykoterapian mahdollisuudesta jos nuo muut avut eivät riitä. Näillä meidän nuorilla on kuitenkin rankka menneisyys taustalla ja teidänkin nuorella tuntuu olevan kova halu puhua

Tuntuu todella siltä, että haluaa puhua oikeasti, mutta puhuu väärille henkilöille. Mehän olemme hänelle sijaisperhe sen takia, että hän saisi elää turvallisessa ympäristössä. Hän ei halua puhua meille, sijaisvanhemmille, varmaan hänellä on tunne, että siitä syntyisi isompi asia. Onhan pienemmille helppo purkaa asioita, kun he eivät vielä voi tehdä siitä isoa numeroa.

Yritämme nyt viimeistään kesän lopussa saada hänelle jonkinlainen terapia, joka auttaa häntä parhaiten. Kiitoksia,

On outoa kirjoitti:

Minä myös ihmettelen miksi ap täältä kyselee? Oletko pätevä sijaisvanhemmaksi.

No, ei todellakaan ole jos kuvittelee että se korjaa kaiken että vain kieltää puhumasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin perhehoitajana toimivana suosittelen, että ottaisitte esimerkiksi koululääkäriin yhteyttä ja sitä kautta alkaisitte saamaan keskusteluapua esimerkiksi psykologilta tai psykiatriselta sh:lta. Kannattaa teidän sosiaalityöntekijän kanssa jutella myös psykoterapian mahdollisuudesta jos nuo muut avut eivät riitä. Näillä meidän nuorilla on kuitenkin rankka menneisyys taustalla ja teidänkin nuorella tuntuu olevan kova halu puhua

Tuntuu todella siltä, että haluaa puhua oikeasti, mutta puhuu väärille henkilöille. Mehän olemme hänelle sijaisperhe sen takia, että hän saisi elää turvallisessa ympäristössä. Hän ei halua puhua meille, sijaisvanhemmille, varmaan hänellä on tunne, että siitä syntyisi isompi asia. Onhan pienemmille helppo purkaa asioita, kun he eivät vielä voi tehdä siitä isoa numeroa.

Yritämme nyt viimeistään kesän lopussa saada hänelle jonkinlainen terapia, joka auttaa häntä parhaiten. Kiitoksia,

Kesän lopussa ei hyvää päivää kaikille niitä lapsia kanssa annetaan

Vierailija kirjoitti:

On outoa kirjoitti:

Minä myös ihmettelen miksi ap täältä kyselee? Oletko pätevä sijaisvanhemmaksi.

No, ei todellakaan ole jos kuvittelee että se korjaa kaiken että vain kieltää puhumasta.

En ole kieltänyt häntä puhumasta kokonaan. Kielsin häntä puhumasta näistä kamalista asioista muille nuoremmille lapsille, kuten kirjoituksesta käy ilmi. Kehotin lisäksi häntä puhumasta meille näistä ongelmista ennemmin kuin muille lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin perhehoitajana toimivana suosittelen, että ottaisitte esimerkiksi koululääkäriin yhteyttä ja sitä kautta alkaisitte saamaan keskusteluapua esimerkiksi psykologilta tai psykiatriselta sh:lta. Kannattaa teidän sosiaalityöntekijän kanssa jutella myös psykoterapian mahdollisuudesta jos nuo muut avut eivät riitä. Näillä meidän nuorilla on kuitenkin rankka menneisyys taustalla ja teidänkin nuorella tuntuu olevan kova halu puhua

Tuntuu todella siltä, että haluaa puhua oikeasti, mutta puhuu väärille henkilöille. Mehän olemme hänelle sijaisperhe sen takia, että hän saisi elää turvallisessa ympäristössä. Hän ei halua puhua meille, sijaisvanhemmille, varmaan hänellä on tunne, että siitä syntyisi isompi asia. Onhan pienemmille helppo purkaa asioita, kun he eivät vielä voi tehdä siitä isoa numeroa.

Yritämme nyt viimeistään kesän lopussa saada hänelle jonkinlainen terapia, joka auttaa häntä parhaiten. Kiitoksia,

Kesän lopussa ei hyvää päivää kaikille niitä lapsia kanssa annetaan

*Viimeistään.

Kokemuksesta tiedän, että oikeanlaista terapiaa on vaikea löytää, joka olisi pitkäkestoinen.

Kiitos hyvistä vinkeistä, jatkankin tästä. Jos tulee muuta, luen tätä vielä illemmalla.