Onko oikein, että parisuhteen seksimäärä määräytyy haluttomamman osapuolen halujen mukaan?

Asiasta puhuminen ja sopiminen, että kuinka usein ja miksi. Tämän jälkeen alkaa parempi arki ja parisuhde tai voi tietty loppua kokonaankin.

No eihän oikein ole, mutta vähemmän väärin kuin toisen pakottaminen seksiin.

Tuossa on nyt vähän jänniä termejä ja lausuntoja. Pakko ei kuitenkaan ole kuin kuolla, eikä kukaan voi väkisin pitää sinua suhteessa, jossa et halua olla. Itse en jäisi suhteeseen, enkä todellakaan vielä virallistaisi sitä, ellei olisi selvää molemmille, siis explicit, eksplisiittisesti selvää, ettei "kuivia kausia" tule. 

Jos kuitenkin tulee, kumppani on pettänyt lupauksensa, ja suhde on ohi. Pilkunviilajille lisäys, että tuossa mainittiin kaudet, ei yksittäiset hetket tai päivät.

Parisuhteista hankalan tekee juuri se, että seksuaalisten tarpeiden erilaisuus on hyvin yleistä ja johtaa lähes aina kompromisseihin, valtapeleihin, katkeruuteen, uskottomuuteen ym. Mitään tilastoja ei ole, mutta sanoisin, että valtaosa parisuhteista kärsii siitä, että puoliskoilla on kovin erilaiset seksuaaliset tarpeet.

Ei ole oikein. Toisen täytyy vain sopeutua tai lähteä tai etsiä seksiä muualta, mikä ei tietenkään ole ollenkaan suositeltavaa. Mä olen sopeutuja ja joskus sopeudun niin että kipeää tekee ja kyyneleet vain silmiä kivistävät. Tänä vuonna kertoja ihan jopa YKSI, itse haluaisin joka päivä. Voitte uskoa että ei ole helppoa ja tuntuu että minun haluillani ei ole yhtään mitään merkitystä, vain toisen haluttomuudella on. Ihan p*skaa! Mutta, mun valinta, mitäs tässä vikisen. Seksielämäni loppui nelikymppisenä ja alan muurautua tässä umpeen eikä se kohta edes sitten näin ollen edes onnistuisikaan. Aloitteita en enää tee, liian monta kieltäytymistä yhdelle itsetunnolle, joten olkoot sitten. Itserakas mies on, kun ei anna edes minulle mitään helpotusta, ei edes mieti sitä.