Miten yle voi lähettää country-musiikkidokumentin?

Ei sovi muuhun ohjelmistoon.

Olen katsonut nyt putkeen Areenasta tämän country-sarjan, mielenkiintoinen katsaus koko USA:n historiaan samalla, ja paljon tietysti tuttuja biisejä.

Mutta se kaikkein mielenkiintoisin havainto: miten samanlaista jenkkien countryskene on kotoisan, suomalaisen iskelmägenren kanssa. Paitsi että suomalaiset iskelmätähdet on jonkin verran tyylikkäämpiä kuin läntiset hengenheimolaisensa. Mutta kaikki muu sieltä löytyy: peruskonservatiivisuus, mutta muutosta kuitenkin tapahtuu, uudistajia tarvitaan. Uskonnollisuus tai jotakin sen suuntaista (sellaista mukauskonnollisuutta) on hyvinkin paljon läsnä jossain paikoin. Kaksinaamaisuus: saatetaan laulaa puoliuskonnollista kamaa, samalla kun vedetään kamaa nokkaan. Lauletaan konservatiivisesti, että 'seiso miehesi rinnalla' , juu, jätetään vain mainitsematta, että se mies on kyllä naimisissa yhen toisen ellun kanssa, mut kato kun on se ring of fire niinku silleen pllun tai krvän ympärillä. Ja mies juoksee juoksujansa, mutta osaa joka laulussaan tottelevaisesti ja laskelmoivasti mainita, että nainen voittaa aina. Sievistelyä, mutta toki voidaan myös laulaa yhteisen hautapaikan perumisesta tai tissimaidosta.  Päihdeongelmia vähän jokaisella, rikollistaustaakin löytyy. Ja ne pioneerit niin countryssa kuin iskelmässäkin on toki olleet stanallisen kovia tyyppejä. 

Hupaisaa. Kai se kertoo siitä, että ihmiset ovat lopulta hyvin samantapaisia kaikkialla ja samanlaisia ilmiöitä syntyy. Country ja iskelmä on tällaisille keskitien ihmisille. 

Minustakin hyvin mielenkiitoinen sarja. Tehty viime vuonna. Muistutus siitä, kuinka köyhistä oloista hillbilly-porukka saattoi tulla. SIeltä virginialaiselta vuoristoalueelta, jota joku Syvä joki demonisoi esittämällä ihmiset musiikillisesti lahjakkaina, muta vuosisataisen sukurutsan jäljiltä pahasti vammautuneina - siinä on sitä w t- r'simia. Ja siitä näkee jälleen sen, mistä amerikoissa on kaikessa kyse: köyhien ihmisten halveksemisesta ja polkemisesta, ei kyse ole niinkää esim. ihonväristä.

Hymyilytti, kun Dolly Parton  sanoi, että hillbilly saa itse sanoa itseään hillbillyksi, mutta muitten ei tule niin tehdä. Samaahan hokevat musta kikeri-sanan kanssa. Tai oklahomalaiset okie-sanan kanssa. Siinäkään kyse ei niinkään ole ihonväristä, vaan jälleen köyhistä ihmisistä, jotka joutuivat pakenemaa pölymyrskyjä muualle. Ja siitäkös niille muille oli suurta hupia, on niin kiva nauraa toisten ahdingolle ja pilkata lempinimillä. Mutta sellaista se on, on ollut maailman sivu - paras kosto on menestyminen.