Miksi mielenterveyslääkkeet lihottavat

Kyllä sotkevat ja osa lisää ruokahalua valtavasti.

Mä en oo ikinä tykännyt mistään makeasta, mutta kun aloitin masennuslääkkeet, oisin voinut elää pelkällä sokerilla. Siis karkkia, suklaata, pullaa you name it. En tiedä tapahtuiko aineenvaihdunnassa jotain muutakin, mutta lihoin yli 50 kiloa vuoden aikana :(

Sotkevat aineenvaihdunnan, kyllä ja sitten latistavat ihmisen. Kehossa tuntuu outo kinnaus, johon tottuu nopeasti eikä silloin halua saati JAKSA liikkua. Kun lopetat lääkkeet niin ihmettelet että tältäkö se tuntuu kun energia "kiertää" kehossa vapaasti ja askel on kevyt. Tietyllä tapaa tuntuu, että nuo lääkkeet vetää koko kehon jumiin. Mikään ei enää toimi niin kuin pitäisi. Vieroitusoireet kestävät kauan (kuukausia, mutta lieventyen), mutta on sen arvoista. Tehkää elämässä kaikki muu ennen kuin alatte syömään lääkeyhtiöiden valheellisin menetelmin markkinoille tuotuja mielialapillereitä! Elämäntavat kuntoon ja keskusteluapua!

Vanhemmille sanon: älkää tehkö sitä lapsillenne, että annatte heidän aloittaa mielialalääkkeet jo lapsena tai teininä, kun aivot vasta vielä kehittyvät. Älkää.

Se on psykiatrian kikka että et olisi enään kiinnostunut mistään, menetät aistisi,kyvyn ajatella ja tehdä omia päätöksiä, ulkonäkösi ja lopulta elämänhallinnan ja halusi, ja tapat itsesi.

Et ole tuottava itsekunnalle niin olet arvoton.

Jouduin pakkohoitoon kun painoin 46 kiloa, pakkohoidossa ilman edes sisäpihalle pääsyä ja ilman kännykkää ja yhteyksiä ulkomaailmaan. Sain neljät eri mielialalääkkeet isoilla annoksilla ja kas, 2 kuukautta ja painoin 64 kiloa, vatsani,rintani ja reiteni repesi hirveille raskausarville ja häpesin ja itseäni entistä enemmän ja halusin kuolla.2 vuotta vietin elämäni pelossa tämän jälkeen takaisinjoutumisen pelossa ja googlettelin itsemurhakeinoja, yritin hommata asetta jamietin pahimmilla hetkillä ampua lemmikkini ja itseni ja sen jälkeen tapasin mieheni ja lopetin läkkeet ja toivuin.

Joka päivä pelkään edelleen että minut tullaan hakemaan pois kotoa vaikka olen ns terve mutta kärsin ahdistuksesta ja pakko oireista jatkuvasti.

Kyllä niissä jotain "myrkkyjä" on. Kun aikoinani söin mirtazapinia jaksoin toki liikkua ja pidin vähän vahtiakin ettei paino nouse. Eikä se päässyt kamalasti nousemaan, mutta kun yritin pitkän pätkän syödä tiukemmin, niin paino ei vain laskenut. Mutta mitä tapahtuikaan kun jätin lääkkeet vähitellen pois. Sen jälkeen kun olin vähentänyt ja lopulta vetänyt viimeisenkin napin naamariin niin sitä seuraavan kolmen viikon aikana painoni laski yks kaks 5 kiloa. Aivan kuin kroppa olisi tajunnut luovuttaa viimeisetkin sonnat kropasta pois. Se oli hämmästyttävää. 

Jotkut on melkoisia myrkkyjä. Sitä todella ihmettelen että alaikäisille teineille ei suositella depressiolääkitystä mutta määrätään kuitenkin hengenvaarallisia antipsykootteja joilla pilataan sitten vielä nuoren elämä täysin käsittämätöntä!