Laittaisinko välit vanhempiin poikki?
Olen aina ollut ärsyyntynyt heistä, lapsesta asti. Huono kasvatus, viha vastavuorosta.
He ovat aina huutaneet minulle, rakkaus ei ole ainakaan ole ollut näkyvää koskaan, he eivät asettaneet rajoja, minusta kasvoi hiljainen ihminen.
Olen kasvanut heistä eroon. Mitä järkeä olla heihin edes yhteydessä?
Kommentit (16)
Älä katkaise välejä, mutta ole harvakseen yhteydessä. He eivät ole osanneet toimia paremmin.
Pidä heihin asialliset välit. Kaikesta huolimatta he ovat sinun vanhempiasi.
Kukaan ihminen ei ole täydellinen.
Olet aina ollut hirveä kakara. Mene hel vettiin.
T. Äiti
Vastenmielisiä ihmisiä nuo vanhemmistaan itkevät.
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän sama mietintä vaikka asia ei ole noin yksioikoinen. Herätys tapahtui, kun keskustelin mielenterveys vapaaehtoisen kanssa ja hän ehdotti, että en tapaisi ihmisiä jotka aiheuttavat pahaa oloa.
Olet luuseri. Ahistaako? BUAHAHAHAHAA!
Välit poikki ollut omiin vanhempiin jo 15v ajan ja olisi pitänyt jo AIEMMIN uskaltaa katkoa. Väkivaltaa ja kaltoinkohtelua, ja vielä aikuisenakin sain isältä tukkapöllyä. Isäni ei ole aivan terve psyykkisesti, joten yritän ymmärtää häntä. Mutta äitiäni en ymmärrä miksei pelastanut lapsiaan vaan antoi pahoinpidellä lapsia (saattoi vieressä seurata muttei puuttunut).
Välit poikki on ollut ihanaa, mutta yksi ongelma on: muu suku. Vanhemmat valehtelivat ja kertoivat suvulle oman väritetyn version ja suku kääntyi mua vastaan. Sukujuhliin en voi mennä koska mun vanhemmat aina menee. Usein mua ei edes kutsuta koska vanhempani kutsutaan. Suku pitää minua julmana joka kiusaa vanhoja vanhempiaan.
Vähemmän tutuille vanhemmat valehtelee. Miten hoitavat muka lapsenlapsia ja auttavat minua (eivät ole koskaan nähneet lapsiani, en anna tavata koska väkivallan uhka niin suuri).
Ap mieti tarkkaan miten vaikeaksi kaikki suvun jutut menee. Miten häät, hautajaiset ja muut. Ottaako suku vanhempiesi puolen ja hylkää sinut? Näin kävi mulle.
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielisiä ihmisiä nuo vanhemmistaan itkevät.
Kumpi on sinusta vastenmielisempu, minä joka sanon että mulla oli kurja lapsuus vai mun vanhemmat jotka hakkasi minu? Oikeasti olet sitä mieltä että minä olen se vastenmielinen?
Katkaise vain, jos siltä tuntuu. Et ole heille mitään velkaa, he päättivät tehdä lapsia, sinä et sitä päätöstä ollut tekemässä.
Itsekin jossain määrin katkaisin välit. Isäni kanssa en ole ollut yhteyksissä vuosiin, äitini kanssa joskus harvoin puhun puhelimessa.
Jos asiaa pitää edes miettiä vastaus on selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielisiä ihmisiä nuo vanhemmistaan itkevät.
Kaikki vanhemmat EI ole hyviä vanhempia. On ihmisiä, jotka pahoinpitelevät lapsiaan ja harjoittavat henkistä väkivaltaa heihin, tai jopa hyväksikäyttävät.
Onko se vastenmielistä, kun joku näistä tämmöisen lapsuuden kokeneistasta uskaltaa sanoa ääneen, mitä on kokenut?
Vierailija kirjoitti:
Välit poikki ollut omiin vanhempiin jo 15v ajan ja olisi pitänyt jo AIEMMIN uskaltaa katkoa. Väkivaltaa ja kaltoinkohtelua, ja vielä aikuisenakin sain isältä tukkapöllyä. Isäni ei ole aivan terve psyykkisesti, joten yritän ymmärtää häntä. Mutta äitiäni en ymmärrä miksei pelastanut lapsiaan vaan antoi pahoinpidellä lapsia (saattoi vieressä seurata muttei puuttunut).
Välit poikki on ollut ihanaa, mutta yksi ongelma on: muu suku. Vanhemmat valehtelivat ja kertoivat suvulle oman väritetyn version ja suku kääntyi mua vastaan. Sukujuhliin en voi mennä koska mun vanhemmat aina menee. Usein mua ei edes kutsuta koska vanhempani kutsutaan. Suku pitää minua julmana joka kiusaa vanhoja vanhempiaan.
Vähemmän tutuille vanhemmat valehtelee. Miten hoitavat muka lapsenlapsia ja auttavat minua (eivät ole koskaan nähneet lapsiani, en anna tavata koska väkivallan uhka niin suuri).Ap mieti tarkkaan miten vaikeaksi kaikki suvun jutut menee. Miten häät, hautajaiset ja muut. Ottaako suku vanhempiesi puolen ja hylkää sinut? Näin kävi mulle.
Mulla meni välit siskooni ja suku laittoi minut roskiin siinä samassa. Aivan varmasti eivät tiedä koko asiain kulkua, koska kukaan ei ole minulta vaivautunut kysymään, mitä tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Jos asiaa pitää edes miettiä vastaus on selvä.
Onko? Kävin terapiassa yhteen aikaan ja terapeutti sanoi, että monilla äideillä ja tyttärillä paranee välit vielä aikuisena merkittävästi, jos he sitä haluavat. Mutta varmasti se on aika harvinaista, että ne kovin ratkaisevasti muuttuisivat, kun harvoin molemmat osapuolet ovat valmiita työskentelemään yhtään, saati että ihan terapiaan saakka mentäisiin asioita korjaamaan.
Muista sitten, että et ole ensimmäisenä perintöä kärkkymässä, kun aika heistäjättää. Jopa lakiosan vastaanottaminen olisi minusta moraalitonta. Mutta niin, itsehän sinä tyhmyytesi teet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielisiä ihmisiä nuo vanhemmistaan itkevät.
Kumpi on sinusta vastenmielisempu, minä joka sanon että mulla oli kurja lapsuus vai mun vanhemmat jotka hakkasi minu? Oikeasti olet sitä mieltä että minä olen se vastenmielinen?
Älä välitä, tuo komentoija on varmaan ollut huono vanhempi eikä ole vielä kyennyt kohtaamaan asiaa.
Mulla vähän sama mietintä vaikka asia ei ole noin yksioikoinen. Herätys tapahtui, kun keskustelin mielenterveys vapaaehtoisen kanssa ja hän ehdotti, että en tapaisi ihmisiä jotka aiheuttavat pahaa oloa.