Ai kun kutkuttaa!

Tämä nyt on ihan typerää, mutta olin lukioaikoina ihan hulluna yhteen fiksuun poikaan, jota en sitten saanut iskettyä vaikka kaikkeni yritin. Tyypin ura lähti opiskelujen aika hyvään nosteeseen ja somesta päätellen rahasta ei ollut puutetta: hienoja lomia, komeita autoja ja niin pois päin.

Oma elämä ei niin hyvin mennyt, on ollut masennusta yms. ja urakaan ei oikein urjennut, vaikka itseni elätänkin. Monilla kavereilla on mennyt paljon paremmin ja olen viime aikoina tuntenut itseni aika epäonnistuneeksi luuseriksi, vaikka vähän valoa tunnelin päässä pilkottaakin.

Nyt kuitenkin kävin pitkästä aikaa stalkkaamassa tätä entistä ihastusta, ja huomasin että tyyppi on ollut kohta kaksi vuotta työttömänä ja on lihonut ihan huolella.

En edes tiedä miksi olen niin ilahtunut tästä. Olen kai kamala ihminen? Mutta oman paskaputken jälkeen on vaan niin ilahduttavaa huomata, että ei se muillekaan aina aurinko paista.