En kiinny miehen lapsiin!

Kyseessä siis kolme vuotta pystyssä ollut uusperhe, jossa minä miehen kahdelle alle kouluikäiselle lapselle 24/7 äitipuoli ja mies minun 4-v pojalle isäpuoli. Poika on isällään vuoroviikoin joko 2 tai 2 vrk.



Itse olen aina ollut ns. lapsirakas ihminen, mutta myös urasuuntautunut ja tottunut pitämään yksin itsestäni ja lapsistani huolen. En siis ole mitään kotiäiti-tyyppiä, mutta lapsista tykkään.



Tässä olen muutaman vuoden pyöritellyt mielessäni mahdotonta yhtälöä kivasta perheestä. Alun vieraskoreudessa kaikki oli ok (ymmärsin kyllä mistä kyse), mutta nyt olen itse loppuunpalamisen partaalla.



Olen musiikinalan yrittäjä (=opettaja nykyään; ei yötöitä) mies toisen alan. Mies tekee töitä 7-15, minä 15.30-20 toistaiseksi ja paineita lisätä työaikaa heti, kun nuorin tottuu kiinteisiin pelkän tissin sijaan. Meillä siis miehen 7- ja 5-v, minun 4-v ja yhteiset 1v 10kk ja 6kk.



Ja arvaan, että varmana hirveä kiusaus moralisointiin! :) Noh, tilanne ei ollut tämä, kun aloitettiin, mutta ilman meidän osuutta tai arpaa näin kävi; arvostelijat miettikööt ensin miksi. Eikä se edes ole olennaista, mutta nyt siis käytännössä täysi vastuu viidestä lapsesta ja omasta työstä sen päälle. Mies on mukava; tekee minkä osaa ja kannustaa, mutta eihän sekään kaikkea osaa lastenhoidon suhteen, vaikka yksinhuoltajanakin ehti olla.



Mutta nyt siis synneistä suurin; pidän lapsista ja olisin valmis ottaaan hädän sattuessa myös sukulaislapset meille, jos toinen vaihtoehto olisi laitos. Tasapuolisuus on meillä ollut alusta saakka vimpan päälle keskusteltu vaihtoehto. Miehen vanhempi lapsi on erityislapsi (kielenkehityksen erityisvaikeus) ja on muutenkin ns. haastava; kiihtyy nykyään nollasta sataan sekunneissa ja ihan pienimmästäkin asiasta eikä aina ymmärrä, mikä oli asian pointti. Poika on taustasta johtuen ylivarovainen ja nynny. Luottaa minuuun nykyään kuin isäänsä, mutta minä olen se, jolle paska kaadetaan niskaan.



Olen sitoutunut hoitamaan kaikki perheemme viisi lasta siihen saakka, kun kotoa muuttavat. Mutta hirveä ahdistus, vitutus ja huijatun olo, kun työajoistani johtuen kannan suurimman vastuun lapsista. Saattavat kehua edelleen alkoholisti-äitiään päivittäin ja kyselevät, miksi ei käy katsomassa. Siihen sanon, että on järjestetty maksettu ihan kaikki matkoista lähtien (kunta ei enää maksa, kun äiti muuttanut omasta tahdosta toiselle puolen Suomea (ei työ- tai parisuhde tms. este) vaan me maksamme. Ei silti käy. Isovanhempien mukaan olemme luvanneet kerran mökkikylään meidän viereen äitiään tapaamaan, Ovat ns. normaaleja ihmisiä, mutta viime vierailulla valehtelivat olinpaikkansa ja laittoivat lapsetkin valehtelemaan ja sossu kielsi tapaamiset näin. ymmärtänette, että emme mekään enää hyväksy.



no joo, ei olla urpoja ja ymmärretään, että asiat voi olla uudperheissä pirun vaikeita. Oman tyttäreni osalta kaikki on kuitenkin toiminut noin suurinpiirtein ja joustoakin tarvittaessa ollut molemmin puolin.



Nyt olen kuitenkin havahtunut siihen, että ihmisele voi tulla elämässä isompi tehtävä, mihin mitta riittää ja että saattaa joutua mytäilemään loppuelämän ihmiseten puolesta, joiden puolesta ei enää halua myötäillä. Mies puolustelee exvaimoa, vaikka on kyllä rehellisesti osoittanut muut halusta. Ei halua loukata tai pelottaa lapsia. Minusta perheen kannalta parasta olisi rehellisesti kertoa, kuten omalle tyttärellenikin syyt. Olivatpa ne kauniita tai ei.



Onko kukaan muu täyspäiväinen äitiuoli ja ottaa paskaa niskaan näin paljon? Omat ja yhteiset lapset kärsii.



Ja please, jos joku on biologisen äidin puolella niin laittakaan suoraan viestiä osoitteeseen s.o.i@luukku.com. Sinne se egoisti mennyt on. Ihan turha minua syyttää tai lytätä, kun sinne egoisti mennyt on. Lapset saisi, jos haluaisi.



Mistä apua, kun ei ole mitään tunteita miehen apsia kohtaan!!? Kohtelen tietty niin tasapuolisesti, kuin aikuinen töissäkäyvä ihminen voi. Mutta, minulle soitetaan suuta, syytetään, haistatellaan jne. Totellaan loppuviimein sentään, kun olen sen verran auktoriteettia saanutja puhumalla hankkinut. Mies on herkkä luonne eiä uskalla koskaan asioita selittää. perheneuvoa käyty ja sielä todettu, että tulkaa takaisin, kun miehen lapset hakkaa tai sylkee äitipuolta.



Kamala loppuelämä näytellä kiintymystä velvollisuudesta ja tuntea vastenmielisyyttä. Ja teille jeesustelijoille; teistä ei olisi edes tähän ja olen edes jonkinlaista tyhjiötä täyttämässä näille lapsille. Jos tuntuu tarvetta syyttä minua tai olla biologisen äidin puolella niin en lue viestiä. Silloin olette itse vielä syyllisemmässä jamassa syystä tai toisesta. Kai täältä tukeakin saa hakea....."? :D