Mitä tehdä kun en pidä mieheni lapsista?

Kannattaa erota.

Säästytte kaikki monilta ongelmilta.

Opettele. Aikuinen ihminen on oppivainen. Jos katsot että suhteenne on sen arvoinen.

Erotkaa. Lapset aistivat tän ennemmin tai myöhemmin. Väkisin ei voi ketään rakastaa.

En minäkään kestänyt, mutta yllättävän nopeasti ne vuodet kului. Yläasteelle siirtyessään eivät enää edes halunneet/jaksaneet tulla meille, kun kaverit oli tärkeämpiä.

Muuttiko lapset yllättäen teille? Ehkä seurustelu sopisi paremmin kuin yhdessä asuminen.

Mieheni exällä oli tämä ongelma ja he erosivat. Minä taas pidän lapsista. Nyt meillä onkin suurperhe. Suosittelen kaikille äitipuolille, että kannattaa tutustua lapseen, siihen kyllä kiintyy sitten, ellei ole ihan psyko. Minulle miehen lapset ovat suorastaan plussaa. Hapannaamana elämä on vaikeaa.

Älä ainakaan yritä pitää heistä saati esittää pitäväsi heistä. Asiallisuus riittää ja mitä sovitte miehesi kanssa lasten hyvinvointia koskien. Isää he ovat tapaamassa, eivät sinua, joten jätä isä-lapsi-aikaa ja tee itse sen aikaa jotakin muuta. Tilanne tulee kestämään vielä useita vuosia.

Lapset ei miehen elämästä mihinkään häviä, joten sopeudu tai eroa.

Tilannetta pahentaa se, että kärsin masennuksesta, ja se riehunta ja huuto ahdistaa valtavasti jo valmiiksi uupunutta mieltäni. Mies on kuitenkin minulle niin rakas ja kaikin puolin sopiva, etten osaa kuvitella elämää ilman häntä. Voinko vain jättäytyä sivuun kaikesta lapsiajasta?

-ap

Puhu miehelle, että joko sä tai lapset. Miehet on mukavuudenhaluisia, harva niin tosissaan kiintyy lapsiinsa.

Sit kun hylkää lapsensa, niin keksikää joku vieraannuttamistarina siihen. Aika moni mies näin tehnyt. Toimii.

Miksi muutitte yhteen? Sinulla voisi olla kaunis, hiljainen, lapseton koti ja joka toinen viikko olisit yhdessä miehesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Puhu miehelle, että joko sä tai lapset. Miehet on mukavuudenhaluisia, harva niin tosissaan kiintyy lapsiinsa.

Sit kun hylkää lapsensa, niin keksikää joku vieraannuttamistarina siihen. Aika moni mies näin tehnyt. Toimii.

Enpä voisi tehdä sitä miehelleni että rajoittaisi lasten tapaamista. Hän rakastaa omiaan hyvin paljon. Tietää kyllä, että minulla on paha olla lasten ollessa luonamme, mutta ei hän sille tietenkään oikein mitään voi.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi muutitte yhteen? Sinulla voisi olla kaunis, hiljainen, lapseton koti ja joka toinen viikko olisit yhdessä miehesi kanssa.

Koska rakastan miestäni paljon ja jatkuva erossa olo olisi sekin kamalaa. Halusimme ja haluamme viettää niin paljon aikaa yhdessä kuin mahdollista.

-ap

Asennekysmys. Ihan oikeasti. Lasten biologisetkin vahemmat hyytyvät välillä lapsiinsa, mutta he tsemppaavat ja kääntävät asian voitoksi. Elämä on lyhyt ja sinulla on nyt mahdollosuus saada elämääsi uusi, mielenkiintoinen ja ihana tyyppi, joka ehkä ilahduttaa sinua vielä silloinkin, kun olet vanha käpy. Hän tulee kertomaan sinulle mitä maailmaan kuuluu ja tuo sinulle kaupasta ruokaa ja kukkia. Kannattaako olla noin tympeä?  Varsinkin jos lapsi ei ole koko ajan siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhu miehelle, että joko sä tai lapset. Miehet on mukavuudenhaluisia, harva niin tosissaan kiintyy lapsiinsa.

Sit kun hylkää lapsensa, niin keksikää joku vieraannuttamistarina siihen. Aika moni mies näin tehnyt. Toimii.

Enpä voisi tehdä sitä miehelleni että rajoittaisi lasten tapaamista. Hän rakastaa omiaan hyvin paljon. Tietää kyllä, että minulla on paha olla lasten ollessa luonamme, mutta ei hän sille tietenkään oikein mitään voi.

-ap

Edellä tuli jo vaihtoehtoja. Jos et todellakaan pysty käyttäytymään aikuisena miehen lasten ollessa hänen luonaan, voisit esim. viettää illat ystäviesi/ sukulaistesi kanssa, mikäli sinulla ei ole omaa paikkaa, mihin mennä. Oletus, että aikuiset ovat päivisin töissä ja lapset päiväkodissa, öisin ihmiset yleensä nukkuvat. Selviäisit ehkä aamuista lasten kanssa? Voisit yrittää pikkuhiljaa tutustua heihin?

Sinun ei siis tarvitse esittää lapsille äitiä, olla vain miehen ystävänä lasten kanssa. Vai yrittääkö mies vierittää lastenhoidon sinun vastuullesi?  Puhu asiasta miehen kanssa.

Itselläni oli vastaava tilanne vuosia sitten, mutta sopeuduin yllättävän nopeasti perhe-elämään ja ystävystyin myös miehen  ex-vaimon kanssa.

Kyllä sanoisin että ero olisi paras ja reiluin ratkaisu kaikille osapuolille. On täysin väärin lapsia kohtaan että toisessa kodissaan he tuntevat itsensä epätervetulleiksi. Miehellekin ikävä tilanne, ja itse kärsit. Lapsettomia hyviä miehiä kyllä löytyy. Ajan kanssa huomaat, että ero on paras ratkaisu, joten turha pitkittää asiaa ja laittaa kaikki osapuolet kärsimään, pahimmillaan jättää lapsiin elinikäiset jäävät kun vaistoavat olevansa epätoivottuja kodissaan.