Esikoinen kaksioon

No kyllä sen lapsen kanssa voi nukkua samassa huoneessa vaikka monta vuotta. Meidän nyt 6 täyttävä lapsi nukkuu vielä samassa huoneessa meidän kanssa. Toki meillä on tilaa sitten muualla.

Tuon kokoisessa asunnossa yhden lapsen kanssa asuu kevyesti  eskari-ikään saakka.

Lapsi itse ei osaa vaatia mitään erikoisia järjestelyjä, hänelle kelpaa se, mitä on.

Mutta vanhemmillehan se ei kelpaa.

Me nukuttiin vauvan kanssa samassa huoneessa, mutta kun hän tuli päälle vuoden ikään ja nukkuessaan ähki ja kääntyili, heräilimme kummatkin ja varsinkin minä nukuin huonosti, kun äidinvaistot oli koko ajan valveilla. Olkkari oli iso, joten jaoimme sen kahtia, siirsimme taaperon pedin olkkariin sermin taakse (serminä toimi kirjahylly) ja itkuhälyttimen. Sillä lailla meni vuosi ja sitten ostettiin neliö, kun oli toinenkin lapsi tulossa ja tarvitsin työhuonetta.

Kyllä siinä pärjää.

Kun ilmaston lämpeneminen pahenee, meidän kaikkien on opittava elämään pienemmin. Luultavasti tullaan jossain vaiheessa verottamaan rankemmin "liian" väljästi asuvia. Ja sisäministeriön hätäsuunnitelmissa onkin yhtenä keinona asuttaa uusia tänne muuttajia ihmisten koteihin. Varmaan lähdetään siitä päästä, joilla on eniten tilaa joihinkin standardeihin.

Minä luulen, että pienelle lapselle on turvallisempaa nukkua samassa huoneessa vanhempien kanssa. En oikein pidä tästä nykysuuntauksesta, että jotkut eivät näe lapsiaan kuin joskus viikonloppuisin, kun koko ajan ollaan erillään, monet eivät edes kerran päivässä syö perheen kesken ateriaa. Ja jos lapsi ei ole eristettynä omaan huoneeseen, hänet oppii tuntemaan hyvin ja huomaamaan ajoissa, jos jotain ongelmaa on kehittymässä.

Minä asuin vauvan kanssa kaksin ensimmäiset 1 vuotta ja 4 kuukautta yksiössä. Meillä alkoi loppua kohden olemaan ongelmana, että lapsi selvästi kaipasi enemmän tilaa (tosin oli arkipäivät päiväkodissa ja minä töissä ja viikonloppuisin liikuttiin paljon kodin ulkopuolella), oli mahdotonta tehdä mitään iltaisin, kun lapsi piti saada nukkumaan ja nukkui levottomasti ja reagoi joka äännähdykseen (katsoin joskus kylppärissä leffoja, kun pääsi oven taakse tai tein töitä ja se, että minä reagoin jokaiseen pinnasängyn kolahdukseen ja jokaisen lapsen kyljen kääntöön ja sama toisin päin, jos tyyliin pieraisi niin lapsi oli, että on aamu ja nyt herätään, ihan sama paljonko kello oli. Ollaan sen jälkeen asuttu kaksiossa. Lapsi nukkuu omassa huoneessa oven takana ja koska olohuone on niin iso, siellä perällä on oma sänkyni. Osahan nukkuu perhepedissä lapsen kanssa siihen saakka, kun lapsi on tyyliin 18-vuotta, joten kyllä kaksiossa menee heittämällä vuosi tai pari. Jos tulee nukkumisen kanssa ongelmia siirtäkää oma sänky olkkariin. Meillä tosiaan näin päin, koska en itse halua seitsemältä lähteä makkariin, kun lapsi alkaa nukkumaan. Mielummin lapsi sinne huoneeseen oven taakse ja koko muu kämppä omassa käytössäni. 

Meillä oli 47 neliön kaksio, jossa esikoinen kaavoi 5 ensimmäistä vuotta. Hyvin sovittiin.

Hyvin pärjää 2-4 vuotiaaksi, lapsi voi nukkua myös olkkarissa. Tai tehkää uudet väliseinät

Vierailija kirjoitti:

Kun ilmaston lämpeneminen pahenee, meidän kaikkien on opittava elämään pienemmin. Luultavasti tullaan jossain vaiheessa verottamaan rankemmin "liian" väljästi asuvia. Ja sisäministeriön hätäsuunnitelmissa onkin yhtenä keinona asuttaa uusia tänne muuttajia ihmisten koteihin. Varmaan lähdetään siitä päästä, joilla on eniten tilaa joihinkin standardeihin.

Minä luulen, että pienelle lapselle on turvallisempaa nukkua samassa huoneessa vanhempien kanssa. En oikein pidä tästä nykysuuntauksesta, että jotkut eivät näe lapsiaan kuin joskus viikonloppuisin, kun koko ajan ollaan erillään, monet eivät edes kerran päivässä syö perheen kesken ateriaa. Ja jos lapsi ei ole eristettynä omaan huoneeseen, hänet oppii tuntemaan hyvin ja huomaamaan ajoissa, jos jotain ongelmaa on kehittymässä.

Kyllä nyt vedetään mutkia suoriksi. Jos lapsi nukkuu omassa huoneessaan on se eristetty eikä vanhemmat edes opi tuntemaan sitä :D

Ihanaa, kiitos kaikille kommenteista. AP tässä, unohdin että mulla oli tänne ihan tunnuksetkin tehtynä.

Olen itse ihan samaa mieltä että on liioiteltua, että pieni taapero tarvitsisi oman huoneen. Mutta kun jotkut varoitelleet, että ei se vauva/taapero varsinkaan aina edes osaa nukkua jos samassa huoneessa ollaan. Vauvakohtaisia juttuja kaiketi. Ollaan mietitty myös, että tehdään olohuoneesta oma makkari meille, jos tarvitsee. Kiitos siis kaikille rohkaisevista kommenteista ja kokemuksian jaosta!

Ihmettelen kyllä, miksi aloitus sai niin paljon peukkua alas, kun nimenomaan kysyin, että pärjättäisiinkö. :) En kyseenalaistanut pärjäämistä vaan kaipasin juuri tämmöisiä kokemuksia, mitä nyt sainkin. Kiitos <3

Me asuimme tuossa tilanteessa 25 neliön yksiössä. Hyvin mahduttiin,. Kun ei kerätty rojua joka nurkkaan.

Hyvin pärjää, kun lapsi kasvaa niin vaikka parvisänky olohuoneeseen niin jokainen saa nukkua rauhassa.

Minä sain kyllä parhaiten nukuttua, kun vauva nukkui samassa huoneessa. En varmaan olisi saanut ollenkaan nukuttua, jos alle 2v olisi nukkunut eri huoneessa, kun olisin vain kuulostellut, onko lapsella kaikki hyvin. Kun kuopus siirtyi 4 vuotiaana omaan huoneeseen, minä nukuin vuoden ajan todella levottomasti ennen kuin totuin, ettei joka rasaukseen tarvitse herätä. Silloin kun lapsi nukkui meidän huoneessa, en todellakaan herännyt joka rasaukseen. Mutta kun niitä rasauksia ei enää ollut omassa huoneessani, aloin heräilemään mm. rappukäytävän ääniin yms.

Meillä esikoinen nukkui n. 1,5-vuotiaaksi samassa huoneessa, sitten tehtiin makuuhuoneesta lapsen huone ja nukuttiin miehen kanssa vielä runsas vuosi olohuoneessa.