Lue keskustelun säännöt.
Oliko exäsi liian hyvä vai liian huono kumppani, ettet etsinyt ketään hänen jälkeen kumppaniksi?
11.05.2020 |
Oletko ollut suhteessa sellaisen tyypin kanssa, jonka jälkeen et ole pystynyt olemaan muiden kanssa suhteessa?
Oliko tämä exä liian hyvä kumppani, ettet voisi verrata häntä kehenkään toiseen, vai liian huono kumppani, ettet halunnut yrittää enää parisuhdemarkkinoilla etsiä ketään?
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Ei, vaan tulin siihen tulokseen, että olen oikeasti ihminen, joka viihtyy parhaiten yksin.
Burgeri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä-huono monien huonojen jälkeen, ei vaan pysty enää.
Kohtuullisen hyvä, mutta silti itsekäs ja välillä äärimmäisen ärsyttävä.
Tiedän etten ainakaan kotiini ota ikinä miestä asumaan. Riski että ärsyyntyisin "tunkeilijaan" on liian suuri. Mihin nainen edes tarvitsee "kumppania"?
Vapaus on paljon tärkeämpää, en ole tilivelvollinen kenellekään, kaiken minkä teen, teen vain itselleni. Ennen olin piika, siivooja, kokki jne. Teen asiat mieluummin yksin, kuin yritän komentaa laiskimusta apuun. Tunnelma kotona on hienostunut ja seesteinen ilman miehen läsnäoloa.
Ja pakko vielä mainita, miehillä on "tarpeensa", enkä minä aina jaksa olla se joka palvelee siinäkin mielessä. Haluan olla rauhassa.
Eksä oli huono kumppani, mutta en syytä häntä siitä etten vain yksinkertaisesti ole löytänyt ketään sopivaa.
Edellinen suhde kyllä vaikuttaa siihen, että minkälaisen ihmisen kanssa lähtisin edes ajattelemaan mitään vakavampaa ja tiedän jo heti alkuun unohtaa sellaiset henkilöt joiden käytöksestä singahtelee ilmoille varoitusmerkkejä. En ns. ota enää bullshittiä ja osaan varoa sitä.
Yritin niin monta kertaa, ja sain vain huonoja, joten päätin että turhaa hakkaan päätäni seinään. Tai oikeastaan seinä hakkaa päätäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin, koska tunsin, etten saa mieheltäni rakkautta tai arvostusta. Ja koska liittomme oli seksitön, ja se ei minulle sopinut. Nyt en uskalla laittaa itseäni alttiiksi, koska pelkään tulevani torjutuksi. On turvallisempaa ajatella, että ex ei vaan jostain syystä tajunnut omaa parastaan kuin mennä jonnekin Tinderiin miessusien riepoteltavaksi ja todeta, ettei kelpaa kenellekään muullekaan.
Minä olin se, joka lähti. Mutta oikeastihan mieheni oli se, joka hylkäsi.
Vierailija kirjoitti:
Kohtuullisen hyvä, mutta silti itsekäs ja välillä äärimmäisen ärsyttävä.
Tiedän etten ainakaan kotiini ota ikinä miestä asumaan. Riski että ärsyyntyisin "tunkeilijaan" on liian suuri. Mihin nainen edes tarvitsee "kumppania"?
Vapaus on paljon tärkeämpää, en ole tilivelvollinen kenellekään, kaiken minkä teen, teen vain itselleni. Ennen olin piika, siivooja, kokki jne. Teen asiat mieluummin yksin, kuin yritän komentaa laiskimusta apuun. Tunnelma kotona on hienostunut ja seesteinen ilman miehen läsnäoloa.
Ja pakko vielä mainita, miehillä on "tarpeensa", enkä minä aina jaksa olla se joka palvelee siinäkin mielessä. Haluan olla rauhassa.
Tuolla asenteelle on kyllä todellakin hyvä, että on yksin. Älä nyt kuitenkaan yleistä kaikkia naisia kaltaiseksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtuullisen hyvä, mutta silti itsekäs ja välillä äärimmäisen ärsyttävä.
Tiedän etten ainakaan kotiini ota ikinä miestä asumaan. Riski että ärsyyntyisin "tunkeilijaan" on liian suuri. Mihin nainen edes tarvitsee "kumppania"?
Vapaus on paljon tärkeämpää, en ole tilivelvollinen kenellekään, kaiken minkä teen, teen vain itselleni. Ennen olin piika, siivooja, kokki jne. Teen asiat mieluummin yksin, kuin yritän komentaa laiskimusta apuun. Tunnelma kotona on hienostunut ja seesteinen ilman miehen läsnäoloa.
Ja pakko vielä mainita, miehillä on "tarpeensa", enkä minä aina jaksa olla se joka palvelee siinäkin mielessä. Haluan olla rauhassa.
Tuolla asenteelle on kyllä todellakin hyvä, että on yksin. Älä nyt kuitenkaan yleistä kaikkia naisia kaltaiseksesi.
En tietenkään yleistä. Sen verran kokemusta parisuhteesta kertynyt, että tiedän ettei niin upeaa miestä olekaan, jota jaksaisin kauan katsella. En jaksa ollenkaan mitään miesten juttuja. Joku jaksaa, ja hyvä niin. Jonkunhan niistä ukoista on huolta pidettävä.
Niin huono oli, että lopetin vähäisenkin etsimisen ja sellaisiin tilanteisiin hakeutumisen, jossa olisi voinut tavata jonkun.
Sitten sattuikin niin, että samalle alueelle ja itseasiassa naapuritaloon muutti eräs mies ja nähtiin toisiamme melkein päivittäin bussipysäkillä. Jossain vaiheessa sitten mies aloitti keskustelun ja sen jälkeen aina silloin tällöin vaihdettiin kuulumisia. Kieltäydyin monesta treffikutsusta mutta lopulta totesin, että käydään yksillä treffeillä ja katotaan mitä tapahtuu.
Ensimmäinen puoli vuotta oli vaikeaa, koska itse en jaksa sitä kiehnäysvaihetta. Mitä nopeammin suhde arkistuu, sitä parempi mulle. Nyt jo vuosia takana. Mies on ihan eri maata kuin edelliset miehet.
En usko, että eron sattuessa etsisin ketään enää, vaikka nykyinen on ollut mahtava. Viihdyn hyvin yksinäni ja koen uusiin ihmisiin tutustumisen raskaaksi. Meni pitkään ennen kuin tuntui, että tunnen nykyisen mieheni hyvin enkä jaksaisi käydä samaa prosessia läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtuullisen hyvä, mutta silti itsekäs ja välillä äärimmäisen ärsyttävä.
Tiedän etten ainakaan kotiini ota ikinä miestä asumaan. Riski että ärsyyntyisin "tunkeilijaan" on liian suuri. Mihin nainen edes tarvitsee "kumppania"?
Vapaus on paljon tärkeämpää, en ole tilivelvollinen kenellekään, kaiken minkä teen, teen vain itselleni. Ennen olin piika, siivooja, kokki jne. Teen asiat mieluummin yksin, kuin yritän komentaa laiskimusta apuun. Tunnelma kotona on hienostunut ja seesteinen ilman miehen läsnäoloa.
Ja pakko vielä mainita, miehillä on "tarpeensa", enkä minä aina jaksa olla se joka palvelee siinäkin mielessä. Haluan olla rauhassa.
Tuolla asenteelle on kyllä todellakin hyvä, että on yksin. Älä nyt kuitenkaan yleistä kaikkia naisia kaltaiseksesi.
Jos on sitoutumiskyvytön, niin silloin on turha yrittääkään parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyksäni on kaikin puolin aivan upea. Jopa av-mittareilla: älykäs, komea, pitkä, hyvä palkka, aina lempeä ja ystävällinen...
Silti en vain tunne enää oikein mitään. Tuskin nyt tuota parempaa saan. Jos ero tulee, ja näyttää vähän että tulee, niin eiköhän ole sama ripotella tuhkaa päälle ja ryömiä johonkin varjoihin.
Vierailija kirjoitti:
Erosin, koska tunsin, etten saa mieheltäni rakkautta tai arvostusta. Ja koska liittomme oli seksitön, ja se ei minulle sopinut. Nyt en uskalla laittaa itseäni alttiiksi, koska pelkään tulevani torjutuksi. On turvallisempaa ajatella, että ex ei vaan jostain syystä tajunnut omaa parastaan kuin mennä jonnekin Tinderiin miessusien riepoteltavaksi ja todeta, ettei kelpaa kenellekään muullekaan.
Minä olin se, joka lähti. Mutta oikeastihan mieheni oli se, joka hylkäsi.
Seksitön suhde ei sopinut,mutta seksitön yksinolo sopii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka sanoi etten muka olisi etsinyt, ja löytänytkin, uutta kumppania?
Erosta on vasta vähän aikaa enkä tiiä mitä teen!! itketää!! ex petti ja valehteli! Hän on myös samaanaikaisesti maailman seksikkäin, hyvätuoksuisin jne. enkä voisi kuvitellakaan ketään muuta. Ja välillä sitten voisin aivan hyvin. ARHG. Miks elämän pitää olla näin vaikeeta?
Hyvä ja huono. Seksi oli hyvää mutta m.ielenterveysongelmat naisystävällä teki arjesta muuten hyvin turbulenttista. Tyyliin että uhkailtiin että ranteet viilletään auki jossei heti tulla keskellä työpäivää juttelemaan asioista yms. Ainakin bipoläärisiä naisia tulen välttämään tulevaisuudessa. Hopeareunus myrskypilvelläkin, monien vuosien jälkeen exällä on viimeinkin oikeanlaiset lääkkeet ja ainakin omien sanojensa mukaan hänellä menee nyt hyvin toisella puolella Suomea.
Vastaus on, että olen itse liian huono. Ei sillä ettenkö olisi etsinyt, kukaan ei vaan halua minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtuullisen hyvä, mutta silti itsekäs ja välillä äärimmäisen ärsyttävä.
Tiedän etten ainakaan kotiini ota ikinä miestä asumaan. Riski että ärsyyntyisin "tunkeilijaan" on liian suuri. Mihin nainen edes tarvitsee "kumppania"?
Vapaus on paljon tärkeämpää, en ole tilivelvollinen kenellekään, kaiken minkä teen, teen vain itselleni. Ennen olin piika, siivooja, kokki jne. Teen asiat mieluummin yksin, kuin yritän komentaa laiskimusta apuun. Tunnelma kotona on hienostunut ja seesteinen ilman miehen läsnäoloa.
Ja pakko vielä mainita, miehillä on "tarpeensa", enkä minä aina jaksa olla se joka palvelee siinäkin mielessä. Haluan olla rauhassa.
Tuolla asenteelle on kyllä todellakin hyvä, että on yksin. Älä nyt kuitenkaan yleistä kaikkia naisia kaltaiseksesi.
Jos on sitoutumiskyvytön, niin silloin on turha yrittääkään parisuhdetta.
Tuliko mieleen että exäni oli se sitoutumiskyvytön? Ei osallistunut mihinkään, valehteli, salaili, käytti henkistä väkivaltaa ja loppujen lopuksi petti. Usko miehiin on mennyt, jos perheenisä on tällainen, millaisia ovat sinkut? En ikinä ottaisi riskiä, että joku laittaisi elämämme sekaisin. Jos isä voi niin tehdä, miksei joku muukin.
Ei kumpaakaan. Etsin uuden miehen ja ruoho oli vihreämpää.
Ei, vaan tulin siihen tulokseen, että olen oikeasti ihminen, joka viihtyy parhaiten yksin.