Lue keskustelun säännöt.
Anopit ja miniät
Kuuroille korville
09.05.2020 |
Katselin tällä viikolla Salkkareita, johon Talen äiti Lellu oli palannut pitkän tauon jälkeen. Juttu kulminoitui heti Lellun riitaan Sannin kanssa Iljan kasvatuksesta.
Tuli mieleen äitini, joka aikoinaan opasti entistä avovaimoani, miten siivotaan. Sen seurauksena exäni talutti äitini ovesta ulos. Vaimoni ei laske äitiäni meille laisinkaan samasta syystä. Siskoni mies hymyilee neuvoille maireasti, muttei tottele ja sekös äitiäni sapettaa.
Samanlaista kanssaihmisten opastamista on havaittavissa tälläkin palstalla. Opastajia on paljon ja niiden tarpeessa olevia vähänlaisesti. Sitten nämä neuvojat loukkaantuvat saamastaan ilkeästä palautteesta, vaikka ovat toimineet hyvässä uskossa.
Niinpä kysynkin, mikä saa ihmisen kysymättä neuvojaan jakamaan, vaikka palaute on pääsääntöisesti ikävää?
Kommentit (4)
Aika tyhmä pitää olla, jos ei neuvoja kuuntele, sielä joukossa kun voi olla helmiäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole törmännyt. Tai ehkä olen voinut törmätä, mutta en ole huomannut. En herkästi herneile, joten annan mennä asiat korvasta sisään ja toisesta ulos. Jo nuorena oivalsin, että jos alkaa joka asiasta hermostumaan, saa koko ajan olla vihainen ja loukkaantunut. Me ihmiset nyt vain ollaan jokainen omanlaisiamme. Toisia ärsyttää toiset ja toisia toiset.
Äitini oli vahva ihminen ja nuorena antoi neuvoja jos millaisia. Kun tuli vanhaksi ja heikoksi, mieli avartui ja alkoi hyväksyä erilaisia mielipiteitä ihan eri tavalla. Samalla tavalla minä nuorena luulin oikeat tavat elää. Nyt vanhana huomaan, että en oikeastaan enää välitä.
Joten en ole huomannut mainitsemaasi ilmiötä, koska en ole tainnut niin välittää muiden opastuksista ja neuvoista. Tuuli huulia heiluttelee ja minusta on kiinni, miten niihin asioihin suhtaudun. Huumorilla olen paljon ottanut monta kinkkistä asiaa vastaan. Miksi olisin stressannut itseäni vihanpidolla.
Vierailija kirjoitti:
Aika tyhmä pitää olla, jos ei neuvoja kuuntele, sielä joukossa kun voi olla helmiäkin.
Oletko itse enemmän vastaanottavainen vai neuvova osapuoli?
Eikö kukaan ole törmännyt moiseen ilmiöön?