Seksielämä pielessä pahan kerran

Joo tuo on siis tosi tyhmä stereotypia, tiedän omasta kokemuksesta miltä tuntuu. Ekana pakko kysyä että käytätkö hormonaalista ehkäisyä? Mulla se vei halut kokonaan. Nykyään käytetään ihan kortsua ja tilanne on aivan toinen. Siis meilläkään ei ennen lapsia ollut paljon seksiä, nyt on varmaan yhtä paljon kuin silloin kun alettiin seurustelemaan. En ehkä muutenkaan ollut nuorena mitenkään kauhean seksuaalinen. Koin tässä vastikään jonkunlaisen seksuaalisen heräämisen, eli älä huoli toivoa on, ehkä se sullakin on vielä edessä. Luulen että ihan se ikä jo auttaa. Mutta tietysti sekin että tunnetko itsesi seksikkääksi tai ajatteletko paljon seksiä? Silloin jos se seksi on jotenkin läsnä kokoajan niin sitä tekee helpommin mieli.

Sinulla on valtavan hyvä asenne, ja tunnistat ongelman oikein. Sinulla on myös selvä halu ratkaista asia. Tuolla pelillä se ratkeaa.

Vaimoni on 33, ja on edellisen 7v syyttänyt minua omasta haluttomuudestaan. Koskaan ei osaa sanoa mitä minun pitäisi asialle tehdä, ja kysyn sitä joka kerran. Kaiken tämän maailman ja taivaan väliltä olisin valmis tekemään jos tietäisin mitä. Vastausta ei vain kuulu.

Todellinen syy vaimon haluttomuuteen meidän tapauksessa on lapset, ja vaimon perfektionismi. Koskaan ei ole sitä vapaa-aikaa tai edes oikein hengähdystaukoa jossa se oma halu heräisi. Vaimo ei kuitenkaan tunnusta tätä itselleen, koska se veisi sitten aikaa jostain muusta - joten on helpompi vain syyttää minua. Olen hyväksynyt tämän, sillä kaipa ne lapset tuosta kasvaa ja aikaa tulee lopulta väkisin. Enkä toisaalta myöskään halua viedä aikaa lapsilta.

N28 kirjoitti:

Joo tuo on siis tosi tyhmä stereotypia, tiedän omasta kokemuksesta miltä tuntuu. Ekana pakko kysyä että käytätkö hormonaalista ehkäisyä? Mulla se vei halut kokonaan. Nykyään käytetään ihan kortsua ja tilanne on aivan toinen. Siis meilläkään ei ennen lapsia ollut paljon seksiä, nyt on varmaan yhtä paljon kuin silloin kun alettiin seurustelemaan. En ehkä muutenkaan ollut nuorena mitenkään kauhean seksuaalinen. Koin tässä vastikään jonkunlaisen seksuaalisen heräämisen, eli älä huoli toivoa on, ehkä se sullakin on vielä edessä. Luulen että ihan se ikä jo auttaa. Mutta tietysti sekin että tunnetko itsesi seksikkääksi tai ajatteletko paljon seksiä? Silloin jos se seksi on jotenkin läsnä kokoajan niin sitä tekee helpommin mieli.

Käytän tällä hetkellä minipillereitä, mutta ne vaihtuu viikon päästä hormonikierukkaan. Kävin meinaan gynekologilla tästä haluttomuudesta puhumassa ja hän sanoi heti että ehkäisy vaihtoon. Kortsuihin ei enää palata ja kuparikierukkaa en menkkakipujen takia saa niin tuo oli ainut vaihtoehto. Gyne sanoi että on tosi harvinaista jos tämä kierukka vie haluja kun hormoonimäärä kaikista pienin. Ja uskon kyllä että nuo minipillerit on vaikuttanu negatiivisesti seksihaluihin. MUTTA. Ennen kun raskautta yritettiin niin ehkäisynä oli kortsu ja tilanne ihan sama, halut nolla. Sitten oli sellaisestakin puhetta että minulla saattaa olla häiriöitä hormoonitasapainossa. Niistä otetaan mahdollisesti testejä jossain vaiheessa, kun on monta muutakin asiaa mitkä voisi selittyä hormoonien epätasapainolla. Ja mitä tulee tuohon seksuaaliseen halukkuuteen ylipäätään niin en rehellisesti kyllä vieläkään oikein tiedä mitä haluan. Vaikka meillä parisuhdetta takana kuusi vuotta. Suhteen alkuaikoina kyllä seksiä riitti vaikka silloin ymmärsin itsestäni vielä vähemmän kuin nyt. Ja tätä kun kirjoitan niin aina epäselvemmäksi menee oma ajatus :D Miksei minullakin voi olla sellaista järjenjuoksua kuin miehelläni, aina valmis ja haluja löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on valtavan hyvä asenne, ja tunnistat ongelman oikein. Sinulla on myös selvä halu ratkaista asia. Tuolla pelillä se ratkeaa.

Vaimoni on 33, ja on edellisen 7v syyttänyt minua omasta haluttomuudestaan. Koskaan ei osaa sanoa mitä minun pitäisi asialle tehdä, ja kysyn sitä joka kerran. Kaiken tämän maailman ja taivaan väliltä olisin valmis tekemään jos tietäisin mitä. Vastausta ei vain kuulu.

Todellinen syy vaimon haluttomuuteen meidän tapauksessa on lapset, ja vaimon perfektionismi. Koskaan ei ole sitä vapaa-aikaa tai edes oikein hengähdystaukoa jossa se oma halu heräisi. Vaimo ei kuitenkaan tunnusta tätä itselleen, koska se veisi sitten aikaa jostain muusta - joten on helpompi vain syyttää minua. Olen hyväksynyt tämän, sillä kaipa ne lapset tuosta kasvaa ja aikaa tulee lopulta väkisin. Enkä toisaalta myöskään halua viedä aikaa lapsilta.

Niin olen ajatellut että ratkeaa muttei siltä tunnu. Ehkä olen liian kriittinen ja hätähousu kun yritän koko ajan miettiä mikä minua oikein vaivaa. Mies on haluttava ja hänessä ei kyllä ole mitään vikaa. Kehuu minua, tekee kotitöitä ja hoitaa lasta. Joka naisen unelma ja silti minä pihtaan seksissä kuin joku tyrannivaimo :D Kyllä meilläkin lapsen syntymä on vaikuttanut seksiin sillä tavalla, että nukun mieluummin kuin heilutan peittoa. Mutta ei tässä nyt lasta ole syyttäminen kun halut oli jo ennen häntä aivan nollassa. Ja olen oikeasti pahoillani sinunkin tilanteestasi, näen omin silmin kuinka omaa miestä suututtaa tämä seksin vähyys. Onneksi meillä on tosi hyvällä pohjalla suhde ollut koko ajan, niin tästäkin kyllä päästään eteen päin.

Mulla ei ole hormoniehkäisyä ollut kymmeneen vuoteen, mutta halut aaltoilee.. joskus on vaikka puoli vuotta ettei kiinnosta tippaakaan, en edes masturboi. Ja silloin ajatuskin seksistä jotenkin ällöttää.. en halua tai jaksa mieheni kosketusta ja suudelmatkin vaihtuu nopeiksi poskipusuiksi. Näitä kausia on aika usein, joka vuosi joku pätkä, pahimmillaan pari vuotta putkeen.

Ja toisaalta on todella halukkaita kausia, kun olen koko ajan valmiina ja pörrään miehen kimpussa koko ajan.

Omalla kohdalla syykin on selvä: elämänhallinta ja stressi. Koen kehollani vahvasti tunteeni. Stressi aiheuttaa finnejä ja väsymystä, nukun huonommin yms. Tarvitsen aika selkeän elämänrytmin, terveellistä ruokaa ja ehdottomasti liikuntaa. Oikeastaan treenaaminen on se, mikä saa parin viikon jälkeen halut heräämään, mutta en pääse treenivaiheeseen ellei muut asiat elämässä ole kohdillaan.

Mutta elämä kun on yllätyksellistä ja alamäkiäkin tulee, niin en tosiaan pysy vuodesta toiseen timminä henkisesti. Nyt just menee loistavasti kun työt loppui koronan takia ja oon ollut vapaalla jo pari kuukautta. Stressitasot laski, syöminen ja nukkuminen sujuu, itsestään huolehtiminen on ihanaa, rakastan kroppaani, treenaan maltillisesti mutta ilolla, panettaa joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on valtavan hyvä asenne, ja tunnistat ongelman oikein. Sinulla on myös selvä halu ratkaista asia. Tuolla pelillä se ratkeaa.

Vaimoni on 33, ja on edellisen 7v syyttänyt minua omasta haluttomuudestaan. Koskaan ei osaa sanoa mitä minun pitäisi asialle tehdä, ja kysyn sitä joka kerran. Kaiken tämän maailman ja taivaan väliltä olisin valmis tekemään jos tietäisin mitä. Vastausta ei vain kuulu.

Todellinen syy vaimon haluttomuuteen meidän tapauksessa on lapset, ja vaimon perfektionismi. Koskaan ei ole sitä vapaa-aikaa tai edes oikein hengähdystaukoa jossa se oma halu heräisi. Vaimo ei kuitenkaan tunnusta tätä itselleen, koska se veisi sitten aikaa jostain muusta - joten on helpompi vain syyttää minua. Olen hyväksynyt tämän, sillä kaipa ne lapset tuosta kasvaa ja aikaa tulee lopulta väkisin. Enkä toisaalta myöskään halua viedä aikaa lapsilta.

Älä ole suotta optimistinen, tuo ei tuosta mihinkään muutu ainostaan syy vaihtuu lasten kasvamisen myötä. Lopulta olet niin katkera, että tukehdut omaan sappeesi.

Ja kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi harrastaa seksiä. Pidän seksistä. Mutta sitä on vaikea harjoittaa kun ei ikinä ole sellaista olotilaa.

Ei se nyt niin vaikeaa ole, halusta... siis tahdosta se on kiinni. Luin kirjan, missä nainen palautti halunsa harrastamalla seksiä miehensä kanssa joka päivä, satoi tai paistoi, vuoden ajan. Olisiko ollut kolmen kuukauden kieppeillä kun halu, desire, tuli takaisin hänellä.

onhan töisäkin tehtävä ne ikävät hommat niin oletko napannut lastin suuhusi ohimennen ukoltai että pysyy kassit tyhjinä ja mies tyytyväisenä eikä tule riitaa kun tyhjillä kasseilla ei jaksa riidellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on valtavan hyvä asenne, ja tunnistat ongelman oikein. Sinulla on myös selvä halu ratkaista asia. Tuolla pelillä se ratkeaa.

Vaimoni on 33, ja on edellisen 7v syyttänyt minua omasta haluttomuudestaan. Koskaan ei osaa sanoa mitä minun pitäisi asialle tehdä, ja kysyn sitä joka kerran. Kaiken tämän maailman ja taivaan väliltä olisin valmis tekemään jos tietäisin mitä. Vastausta ei vain kuulu.

Todellinen syy vaimon haluttomuuteen meidän tapauksessa on lapset, ja vaimon perfektionismi. Koskaan ei ole sitä vapaa-aikaa tai edes oikein hengähdystaukoa jossa se oma halu heräisi. Vaimo ei kuitenkaan tunnusta tätä itselleen, koska se veisi sitten aikaa jostain muusta - joten on helpompi vain syyttää minua. Olen hyväksynyt tämän, sillä kaipa ne lapset tuosta kasvaa ja aikaa tulee lopulta väkisin. Enkä toisaalta myöskään halua viedä aikaa lapsilta.

Älä ole suotta optimistinen, tuo ei tuosta mihinkään muutu ainostaan syy vaihtuu lasten kasvamisen myötä. Lopulta olet niin katkera, että tukehdut omaan sappeesi.

Kannattaisi kuunnella tätä. Niin moni mies on mennyt samaan halpaan kuin sinä, ja katunut sitä sitten kun on jo myöhäistä. Menetettyä aikaa et saa takaisin. Kertoisin sinulle mikä todellinen syy vaimon haluttomuuteen todennäköisesti on, mutta et halua kuulla sitä, ja heittäytyisit vain puolustuskannalle.

Vierailija kirjoitti:

Älä ole suotta optimistinen, tuo ei tuosta mihinkään muutu ainostaan syy vaihtuu lasten kasvamisen myötä. Lopulta olet niin katkera, että tukehdut omaan sappeesi.

Varmaan annoin liian huonon kuvan meidän tilanteesta. Läheisyyttä on paljon, ja se peittokin on heilunut tällä viikolla jo pari kertaa - ja eiköhän heilu vielä kertaalleen. Viikot ei ole veljeksiä, tämä on/oli hyvä. Selvästi vapaa-ajan määrä on meillä se määräävä tekijä vaimon halukkuuteen. Kyllä se tästä.