Miksi kylässä pitää suorastaan pakottaa ottamaan tarjottavia
Ei riitä se yksi pulla tai keksi ja kuppi kahvia, vaan tarjolla on useaa eri sorttia leivoksia ja ties mitä. Kaikkea pitäisi ottaa ja vieläpä useampi kappale. Kahvia ollaan kaatamassa heti lisää kun edellinen kuppi ei ole edes tyhjä vielä. Kohteliaan kieltäytymisen jälkeen tuputetaan entistä enemmän.
Siis kyllä se yksi kupillinen ja yksi pulla riittää ihmiselle ihan hyvin. Onneksi tämä yltiövieraanvaraisuus on enemmän vanhempien ihmisten kulttuuria ja toivonmukaan kuolemassa pois.
Kommentit (17)
"no minä kun keitin ison pannullisen kahvia" ja sitten ollaan niin säälittävänä ja lähes itku silmässä kun vieraat ei juo sitä kaikkea.
No kun on kohteliasta tarjota vielä kieltäytymisen jälkeen lisää. Sellainen sosiaalinen peli. Jos lautaselle nostetaan tai kuppiin kaadetaan ein jälkeen, niin jättäisin siihen.
Ei minulla ainakaan ole koskaan, nuorena tai vanhempana, ollut mitään vaikeuksia ottaa juuri itselleni sopivasti ja olla ottamattta mitään "väkisin tuputettua". Mikä siinä on niin vaikeaa sanoa "ei kiitos"?
Mikä pakko niin pahaan kahvintyrkytyspaikkaan on vapaaehtoisesti mennä?
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ihmiset jaksavatkin ahdistua.
Joo, minä en ainakaan ahdistu jos meillä joku kylässä ei tahdo syödä tai juoda mitään, tai vähäsen vain maistaa jotain.
Vierailija kirjoitti:
No kun on kohteliasta tarjota vielä kieltäytymisen jälkeen lisää. Sellainen sosiaalinen peli. Jos lautaselle nostetaan tai kuppiin kaadetaan ein jälkeen, niin jättäisin siihen.
No ei ole kohteliasta vaan ihan saatanan typerää ja epäkohteliasta. Kohteliasta on ottaa tosissaan se, mitä toinen sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakko niin pahaan kahvintyrkytyspaikkaan on vapaaehtoisesti mennä?
Pitäähän niitä sukulaisia ja tuttavia joskus nähdä.
Sillon, kun mä olin lapsi, niin kylässä ei saanu ottaa ku yhen keksin. Oli epäkohteliasta ottaa sen lisäks viälä pullasiivu. Tästä oli kyllä jo erikseen ketju viime viikolla.
Vinkki. Kun kylässä isäntäväki alkaa kahvinkeittoon, voi sanoa että minulle riittää yksi kuppi kahvia kiitos. Jos mahdollista, jo kyläilyn suunnitellessa voi kertoa, että minä kiitos en syö kahvileipää, ei tarvitse minulle varata.
Tämä elää vahvana sodan kokeneissa ja suurissa ikäluokissa. Kutsun heitä "ruoalla rakastajiksi"
Mun anoppi on hyvä esimerkki. Kahvipöydässä jos sattuu jäämään lautaselle 2 pullaa (viidestä tarjolla olleesta, kun jokainen vieras otti jo yhden), niin on jo hakemassa lautaselle lisää. Siitäkin huolimatta, että tarjolla on lisäksi karjalanpiirakoita, leipäjuustoa, mokkapaloja, lusikkaleipiä jne.
Ihmettelen samaa ja olen yli 60-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun on kohteliasta tarjota vielä kieltäytymisen jälkeen lisää. Sellainen sosiaalinen peli. Jos lautaselle nostetaan tai kuppiin kaadetaan ein jälkeen, niin jättäisin siihen.
No ei ole kohteliasta vaan ihan saatanan typerää ja epäkohteliasta. Kohteliasta on ottaa tosissaan se, mitä toinen sanoo.
No tarkennetaan: se on kohteliasta ja tapana noissa toinen jalka haudassa -ikäisten piireissä. Samoin kuin tyrkyttävät sitä keksiä sanomalla ota seksiä janauraa räkättävät päälle. Soveltavat sitä sitten meihin nuorempiinkin. Eihän keski-ikäistä nuorempien luona saa kuin kaljupääkahvit jos keittää itse, keski-ikäiset saattaa tarjota myös Marie-keksin.
En käy sukulaisilla kylässä ton takia. Tyrkyttäkööt keskenään.
Anders kirjoitti:
Ei minulla ainakaan ole koskaan, nuorena tai vanhempana, ollut mitään vaikeuksia ottaa juuri itselleni sopivasti ja olla ottamattta mitään "väkisin tuputettua". Mikä siinä on niin vaikeaa sanoa "ei kiitos"?
Tässähän ei ollut kyse vieraan kyvystä sanoa ei kiitos.
Kaikesta ihmiset jaksavatkin ahdistua.