Uskotko, että IHMISKUNTA on jo parhaat päivänsä nähnyt?
Olen monesti (jo ennen koronakriisiä) ajatellut, että ihmiskunta on ehkä jo mennyt huippuaikojhensa ohi monessakin mielessä. Tuntuu synkältä, kun ajattelee tulevaisuutta ja säälittää nykylasten ja -nuorten puolesta. Itse elin suht onnellisen lapsuuden 80-luvulla ja nuoruuden 90-luvulla ja 2000-luvun alkupuolella. Silloin vielä tuntui, että tulevaisuus tuo pääasiassa hyvää tullessaan. Nyt ei tilanne ole mielestäni enää sama. Voihan olla, että "vanhuutenikin" vaikuttaa tunteeseen, mutten usko, että se selittää asiaa kokonaan.
Kommentit (4)
Ne nähtiin jo siinä vaiheessa, kun kristinusko nosti päätään.
M 45
En minäkään usko, että ikä selittää asiaa kokonaan. Miettii että olis syntynyt vaikka 40-luvulla,niin asiathan on menneet parempaan suuntaan melkein koko ajan viimeistä vuosikymmentä lukuunottamatta. Tai melkeinpä viimeistä viittä vuotta lukuunottamatta.
En usko.
Uskon, että ihmiskunnan kukoistus on vasta edessä. Meissä on niin paljon potentiaalia ja niin paljon hyvää, kun vain pystyisimme aidosti ja vilpittösti puhaltamaan yhteen hiileen ja arvostamaan toinen toisiamme. Uskon vahvasti, että koettelemukset voivat tuoda meitä lähemmäksi toisiamme, jos ei fyysisesti niin psyykkisesti ja sosiaalisesti. Uskon, että jos eivät minun lapseni tai lapsenlapseni, niin kenties jo heidän lapsensa tai lastenlapsensa saattavat astua maailmaan, joka on niin paljon parempi kuin nykyisemme ja jossa nykyajan epäloogisuuksia ja epäinhimillisyyksiä ihmetellään ja pohditaan, miten me ihmiset saatoimmekaan koskaan elää tuollaisessa maailmassa.
Loppuaikojahan ihmiskunta elelee. Ennusteiden mukaan koko laji on tuhannen vuoden päästä hävinnyt.