En pidä imetyksestä :( onko muita?

...itsekin olen miettinyt miten jaksan nuo imetyspuuhat, jotka ovat kyllakin vasta edessa, rv 24. Korvikemaito olisi niin paljon helpompi ja sita voisi myos isa antaa. On siis toinen lapsi tulossa.

kun vauva ekan kerran laitoksella annettiin rinnalle, minusta se oli kamalaa yksityisyyden loukkaamista ja fyysisten rajojeni rikkomista. tungettelua iholle, liian lähelle. vauvan paras mielessä jatkoin kuitenkin 8 kk, ja kyllähän siihen tottui/turtui, vaikka se olikin ahdistavaa ja yököttävää.



toisen lapsen kohdalla sitten jotenkin oikein odotin, että pääsee imettämään (miksi??). tuntui alusta asti ihanalta, läheiseltä. heruminen on mulla myös aina sattunut, muttei muutamaa alkukukautta pidempään (esim. nyt vauva 5kk eikä enää satu kun herahtaa).



jos et kykene 6kk:een niin jokainen päivä, jonka jatkat rintamaidolla, on pienen parhaaksi! neljään kuukauteen? päivä kerrallaan ja katsot mihin asti kykenet? maitomäärän tasoittuessa viikkojen kuluessa kipukin vähenee.

Imetin kuitenkin kun pullojen kanssa olisi ollut paljon vaivalloisempaa (varsinkin yöaikaan).

Imetykseen suhtauduin kuin vaippojen vaihtoon, ei sekään mukavaa ole mutta silti sen tietysti suoritin monta kertaa vuorokaudessa vauvan hyvinvoinnin vuoksi.

siis ihailtavaa että olette silti jaksaneet noin pitkään imettää, vaikkette ole kokeneet sitä mukavaksi. minä en usko että jaksan.



ehkä tosiaan pitää ottaa linja, että jatkan päivä kerrallaan ja jokainen päivä on hyvä juttu. vauvani saa välillä rintaraivareita ja se ahdistaa. sitten en herukaan, vauva huomaa että hermostun jne.. tavallaan jännityn ja vauvakin varmaan sen huomaa.

En koskaan ymmärtänyt sitä "ihmeellinen yhteys vauvan ja äidin välillä imettäessä"-juttua. Vauvan kanssa oli tietysti ihana olla sylikkäin, mutta ihan yhtä ihanaa se oli, vaikka tissi ei ollutkaan vauvan suussa.



Aluksi ajattelin, että sinnittelen kaksi kuukautta, sitten neljä, viisi ja aina kuukausi eteenpäin. Lopulta imetin yhdeksän kuukautta, jolloin lapseni itse päätti lopettaa. Imetys on hyvä asia, mutta liikaa paineita siitä ei kannata ottaa. Jälkeenpäin voi kuitenkin harmittaa, jos on luovuttanut kovin helposti (näin mä ajattelin sinnitellessäni).

mäkään en pitänyt imetyksestä...sain siitä ihan kamalan sterssin ja panikoin...en vain osaa rentoutua...2kk imetin ja sit rupesin antaa tuttelia...ja hyvin lähti menee....

(ja tietysti sen terveellisyyden vuoksi). Mulla oli esikoisen kanssa vielä 7 rintatulehdusta korkeine kuumeineen ja valtavan kipeine rintoineen, eipä lisännyt nautintoa.

mäkään en pitänyt imetyksestä...sain siitä ihan kamalan sterssin ja panikoin...en vain osaa rentoutua...2kk imetin ja sit rupesin antaa tuttelia...ja hyvin lähti menee....

ihan kuin omaa tekstiä..

toinen tulossa lähipäivinä ja jo etukäteen kauhistellut taas imettämistä.... en pitänyt siitä aikaisemminkaan joten katsotaan kuinka nyt....

En erityisemmin pidä imettämisestä. aluksi nännit olivat ihan ruvella, ja sen lisäksi heruminen tosi kivuliasta ekat n kolme kk. Nyt tää alkaa olla ihan siedettävää, mutta ei mitwenkään mukavaa. En kuitenkaan halua lopettaa imetystä, koska ainoa vaihtoehto on jauhekorvikkeet.

En pitäny siitä koska alussa se sattui, myöhemmin oli mielestäni nöyryyttävää joutua syöttämään lasta muualla kuin kotona, tuntui paljon mukavammalta antaa tuttipullosta korviketta.

Minua myös ahdisti tieto että olin täysin sidottu imettämiseen, ei niin ettenkö olisi voinut jättää vauvaa kotiin isän kanssa jolloin vauva sai pumpattua maitoa mutta se että jossain vaiheessa oli pakko pumpata rintoja tyhjäksi vaikka vauvaa ei olisi mailla halmeilla. Imetin n.4kk .

Tunsin huonoa omaatuntoa kun muut äidit puhuivat että imettävät pitkään koska se on niin helppoa. Vaikka mitään teknisiä ongelmia ei ollut, niin henkisesti otin sen raskaammin kuin myöhemmin pulloruokinnan.

Ensi kerralla en meinaa ottaa stressiä. Pyrin 3kk ja sen jälkeen jos tuntuu pahalta niin lopetan.

mustakin tuntuu vastenmieliseltä kun joku roikkuu kipeästi tississä niin suuren osan aikaa päivästä. nänninpäät ovat rikkonaiset. Olen aina ollut vähän kosketusyliherkkä, kampaajalla käyminen on herkän päänahan takia kamalaa ja hierontaa kammoan.Silti yritän jatkaa imetystä, aika paljon myös pumppailen maitoa että mies voi hoitaa välillä vauvaa kun olen isompien kanssa. Pumpaaminen on imetystä siedettävämmän tuntuista. Muutama kuukaus on kuitenkin lyhyt aika.

alusta asti oli pelkää imetysongelmaa.. vauvalle annettiin laitoksella verensokereiden takia pullosta rintamaitoa (ei jaksanut imeä muuten) niin siitähän ne ongelmat sitten alkoivat ja järkyttävät rintaraivarit.. rintakumilla onnistui jonkin aikaa, kun se oli tietenkin vähän pullotutin tuntuinen, mutta sitten tajusi senkin "huijauksen".. itsellä ei ollut mitään vaivoja tai tulehduksia, rinnasta ei vain kelvannut.. pumppailin sitten, mutta aika nopeasti rupesi tyrehtymään maidontulo kun vauva ei yhtään imenyt rintaa..



sitten siirryimme kokonaan korvikkeeseen (vauva 3kk) ja siihen loppui raivoamiset kuin seinään, kun tissiä ei enää yritetty tyrkyttää.. neuvolantäti sanoi, että on harvoin nähnyt näin itsepäistä vauvaa jolle rinta vaan ei kelvannut, ei minkäänlaisten sirkustemppujen kanssa tai ilman.. nyt seuraava tulossa ja valmiiksi jo sellainen "luovuttajafiilis" imetyksen suhteen, enää en samanlaista taistelua jaksaisi.. eli minäkään en todellakaan nauttinut imetyksestä hetkeäkään..

Meillä vauva kieltäytyi alusta asti pontevasti rinnasta ja nyt on sitten pumpattu 5 kk ja kaikki on mennyt hienosti. Ajatus imetyksestä ei minuakaan kiehtonut, joten ei ole surettanut ettei imetys onnistunut. Itse olen kokenut pumppaamisen helpoksi ja vaivattomaksi (3-4 kertaa päivässä olen pumpannut) ja maito on riittänyt oikein hyvin. Tiedän kyllä, että joskus maitoa ei vain pumppaamalla tule, mutta jos suinkin onnistuu niin onhan osittainenkin pumppaaminen halvempi ja vauvalle terveellisempi tapa kuin korvikkeet.

Raskaana ollessa kuvittelin että imetän sitten pitkään, että sehän on ihan yksinkertaista. Mutta todellisuus yllätti, miten työlästä ja ahdistavaa se oli. Tunsin itseni hirveäksi lypsylehmäksi. Varsinkin ensimmäisen kanssa, ahdistuin siitä miten sidottu olin lapseen. Sinnittelin molempien lapsien kanssa kuitenkin vajaat puoli vuotta kunnes luovutin.



Sylittelin kyllä vauvoja muuten paljon, ja vauvat nukkuivat usein meidän välissä.

Ainoa ilohan siinä on että tietää tekevänsä lapselleen oikein..lisäksi siinä näkee kuinka suuri nautinto se lapselle on. Ite imetin molempia yli vuoden. olen muutenkin aika sinnikästä sorttia asiassa kuin asiassa...ja jälkeenpäin on kiva ajatella että sen ainakin olen tehnyt lasteni eteen

En ole suuri imetysfani minäkään ja silti olen imettänyt yli vuoden lapsiani. Musta ne ekat kuukaudet imetys on kurjempaa kun vauva syö ja syö, sitten kun alkaa syömään muutakin niin imetykset harvenee ja sujuu niin nopsaan että ei haittaa yhtään.Heruminenkaa ei enää satu ja imetysasento löytyy helpommin.voisitko tehdä imetystilanteesta mukavamman,syöt samalla jotain hyvää,kuuntelet musaa tai katsot jotain kivaa telkasta?En pystyis lopettamaan senkään takia että rinta on ollut lapsilleni tosi tärkeä ja tuonut lohtua, sellaista en tahdo lapselta viedä pois. Jaksuja!