Miten muuttaa omaa luonnetta/ajattelua?

Tuo on jo hyvä alku, että tunnistat asian. Voisitko esim. miettiä ajatuksen kohdalla onko se punainen ajatus (eli negatiivisesti värittynyt ajatus) ja kun huomaat, että nyt mieleesi tulee näitä punaisia ajatuksia niin yritä miettiä vihreitä ajatuksia (myönteisempiä ajatuksia) tilalle. Usein ajattelutyyli on osin vanhemmilta opittua. Helppoa muutos ei ole, mutta mahdollista kyllä. Tsemppiä kovasti sinulle! ❤️

Vierailija kirjoitti:

Tuo on jo hyvä alku, että tunnistat asian. Voisitko esim. miettiä ajatuksen kohdalla onko se punainen ajatus (eli negatiivisesti värittynyt ajatus) ja kun huomaat, että nyt mieleesi tulee näitä punaisia ajatuksia niin yritä miettiä vihreitä ajatuksia (myönteisempiä ajatuksia) tilalle. Usein ajattelutyyli on osin vanhemmilta opittua. Helppoa muutos ei ole, mutta mahdollista kyllä. Tsemppiä kovasti sinulle! ❤️

Kiitos. Voisin yrittää tuota kokeilla, vaatii kyllä paljon tiedostamista. Pelkään että negatiivinen ajatuskulku tulee niin selkäytimestä, että mietityttää pakostakin voinko tälle mitää tehdä vai joudunko kestämään tätä loppuelämän.

Tiedostaminen ajattelu auttaa todella paljon. Itselle auttaa kirjoittaminen, kun on paljon negatiivisia ajatuksia päässä. Kirjoitan niitä ylös ja sitten korjaan kirjoittaen ajatuksen positiivisemmaksi. Ja jos keksin syyn negatiiviselle tunteelle, niin sanoitan sen ääneen ja sen jälkeen kerron itselleni, että minulla on lupa ajatella itsestäni kauniisti.

Armo, rakkaus ja anteeksianto ovat asioita, jotka pitää ensin sallia itselleen, ennenkuin niitä voi ottaa vastaan muilta. Jos on ankara itseään kohtaan, niin ei se auta, vaikka vieressä joku muu yrittää vakuuttaa toisin.

Itsellä oireet alkoi, kun kävi elämässä traagisesti

Itselleni tulee joskus myös ihan fyysistä kipua jostain ajatuksesta. Silloin pysähdyn siihen kipuun, kuuntelen tuntemuksiani ja käsittelen sen hetken ajatuksen pois. Nämä ovat tunne lukkoja, jotka voi ajan myötä avata myös itse, kun vain on vastaanottavainen kehon tuntemuksille ja uskaltaa kohdata ne kaikki pahat asiat, mitä menneisyys on meille antanut ja jotka olemme piilottaneet sisällemme odottamaan sitä hetkeä, että olemme valmiita päästämään irti.

-terapia

-meditaatio

-psykeedelit

-masislääkkeet (helpompi sietää elämän haasteita)

-ketodietti (tasaa mielialaa suurella osalla)

-alat kirjottaa asioita paperille, on kuulemma tehokasta

siinä jotain

Sinulla on hyvä alku omalle asennemuutoksellesi. Ts. halu muuttua. Älä kuintenkaan pyri siihen, että sinun tulisi ajatella aina kaikista myönteisesti, sillä on asioita, joita ihmiset tekevät ja joista ansaitusti voi ja pitääkin ajatella myös kieltaisesti. Esim. rikkeet, kiusaaminen, varastaminen jne. Olennaista on pystyä tarvittaessa etäännyttämään riittävästi itsensä, tunteensa ja ajatuksensa asioista. Viime kädessä tämä taitaa täysin onnistua vain kovan luokan asiantuntijoilta. Mutta jo se että huomaa jatkuvasti suhtautuvan vaikkapa kielteisesti asioihin, on jo hyvä pohja tutkiskella omien asenteiden lähtökohtia, kuten esim. lapsuuden kokemuksia. Parhaimmillaan kehittyminen ja tutkailun ja kasvun tuloksena on itseään ja muita hienosti ymmärtävä, empaattinen ihminen, joka on itse kokenut myös sen rankemman puolen.

Voi rakas, ei sun tarvitse muuttua vain naapurin mieliksi. Ihan hulluahan se olisi. Olet oma itsesi, olet sitten terve tai sairas. Näinhän se naapurikin tekee, hänellä on myöskin omat ongelmansa ja sairautensa, oli se sitten diabetes, syöpä, flunssa tai masennus. Olet yhtä arvokas ja Yhtä oikeutettu elämään kodissasi kuin naapurisikin. Tsemppiä 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on jo hyvä alku, että tunnistat asian. Voisitko esim. miettiä ajatuksen kohdalla onko se punainen ajatus (eli negatiivisesti värittynyt ajatus) ja kun huomaat, että nyt mieleesi tulee näitä punaisia ajatuksia niin yritä miettiä vihreitä ajatuksia (myönteisempiä ajatuksia) tilalle. Usein ajattelutyyli on osin vanhemmilta opittua. Helppoa muutos ei ole, mutta mahdollista kyllä. Tsemppiä kovasti sinulle! ❤️

Kiitos. Voisin yrittää tuota kokeilla, vaatii kyllä paljon tiedostamista. Pelkään että negatiivinen ajatuskulku tulee niin selkäytimestä, että mietityttää pakostakin voinko tälle mitää tehdä vai joudunko kestämään tätä loppuelämän.

Kyllä muutos on mahdollinen, se ei kuitenkaan tapahdu yhdessä yössä eikä parissa kuukaudessakaan.

Se negatiivinen ajatus aiheuttaa ihan fyysisen reaktion ja fyysisen tunteen, ja jossain vaiheessa ei tarvita enää edes ajatusta, kun tunne voi silti tulla päälle. Keho ja aivot oppivat reagoimaan tietyllä tavalla. Mutta ihan samalla tavalla voit opetella siitä pois.

Itse olen huomannut, että se auttaa vähän, kun miettii, miksi tunnen näin ja miksi ajattelen näin. Mikä tässä ihmisessä herättää niin negatiivisia tunteita? Minkä takia olen kateellinen? Miten tämä liittyy omaan elämääni, projisoinko jotain?

Pysähtyy siihen hetkeen. Sitten muistaa, että ajatus on vain ajatus ja tunnekin on vain tunne. Ne menevät kyllä ohi, eikä niihin tarvitse aina ladata niin valtavasti painoarvoa. Hankalaa ja hidasta, mutta pikkuhiljaa ne muutokset tulevat. -eri kuin lainaamasi-

Vaikka lukemalla kaunokirjallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

-terapia

-meditaatio

-psykeedelit

-masislääkkeet (helpompi sietää elämän haasteita)

-ketodietti (tasaa mielialaa suurella osalla)

-alat kirjottaa asioita paperille, on kuulemma tehokasta

siinä jotain

Muuten järkevä listaus, mutta mitä nuo masislääkkeet tuossa tekee? Ei ne auta käsittelemään elämän haasteita terveellä tavalla, kun vain vievät tunnereaktiot pois.

Psykedeelit sen sijaan ovat käsittämättömän hyvä työkalu vääristyneistä ajatuksista ja ajatusmalleista, sekä huonosta minäkuvasta kärsiville ihmisille. Suoraan sanottuna huutava vääryys, ettei se ole jo virallisessa käytössä mielenterveyden hoidossa - toivottavasti tulevaisuudessa. Niillä pelastettaisiin monta ihmiselämää, saataisiin monesta takaisin yhteyskuntakelpoinen, onnellinen ja elämäniloa pursuava ihminen.

Ja ymmärrä, että mieli on suurimmaksi aikamoinen paskanpuhuja - ei sitä kannata uskoa. Sen valheet pitää voittaa. Ja ei muutenkaan mikään elämässä ole kovin vakavaa, siitähän ne ongelmat syntyy kun kaikki otetaan niin vakavasti. Egosta ja halusta syntyy vain kärsimystä.

Määrätietoisuudella ja sinnikkyydellä edellisten lisäksi. Negatiivinen vs. positiivinen ajattelu vaikuttaa ihan aivojen fyysiseen rakenteeseenkin ja se mitä yleisimmin ajattelee, tulee helpoiten/nopeiten mieleen ja niin edelleen.

Kaiiit se on vähän siiitäkin kiinni että miten hermoto rokkkaa niin sanotusti. Kunika paljon teeet havaintoja ympäröiiivästä maaailmasta. Marihuonalllahann sitä saiisi rauhoitettua.

Siinähän se on, että kateuteen olisi hyvä päästä hiukan kiinni. Että mistä se nousee. Ja sitten voi opetella erittelemään sitä, että onko se kadehtimasi juttu sinulta pois - joskus onkin, yleensä ei. Ja sitten voi miettiä sitä, onko sinulla oikeus siihen, esimerkiksi olla kauniimpi kuin joku toinen.

Mutta ennen kaikkea, ole myönteinen itseäsi kohtaan. Älä häpeä kateutta, vaan suhtaudu kaikkiin vikoihisi myötätuntoisesti. Silloin niiden voima alkaa hävitä, ja sinussa alkaa nostaa päätään uudenlaiset tunteet. Kiitollisuus, optimismi, lämpö. Älä pakota niitä, älä teeskentele, vaan anna niille tilaa ilmestyä ja ruoki niitä kun ne tulevat. Vähä kerrallaan maailmasi alkaa avartua.

Juttele ihmisten kanssa mielikuvituksessasi kuten haluaisit jutella jos saisit ja voisit sanoa ihan justiin mitä haluat. Sitten ala miettiä, josko vähitellen sinulla alkaa olla muille jotain annettavaa. Kun näet jonkun kauniin ihmisen, mieti miltä tuntuisi kehua häntä.

Minä näin hyvin kauniin ihmisen, ja kerroin hänelle mitä näin. Näin, miten se muutti hänen koko olemustaan rennommaksi, hän oli ollut kireän ja tyytymättömän oloinen siihen asti. Nuorempana en olisi pystynyt sanomaan ääneen, ja nytkään en olisi älynnyt sitä tehdä, ellen olisi äkkiä oivaltanut, että haluan tehdä jotain rauhoittaakseni häntä, ja tajusin äkkiä, että ansaitut kehut voisivat huojentaa hänen mieltään.

Ihmiset ovat nykymaailmassa hyvin rajoittuneita sen suhteen, mitä osaavat ajatella voivansa tehdä toistensa hyväksi. Se on sääli. Ehkä sinäkään et olisi vajonnut noin syvälle itseinhoon, jos olisit saanut sopivasti ystävällisyyttä osaksesi.

Vierailija kirjoitti:

Siinähän se on, että kateuteen olisi hyvä päästä hiukan kiinni. Että mistä se nousee. Ja sitten voi opetella erittelemään sitä, että onko se kadehtimasi juttu sinulta pois - joskus onkin, yleensä ei. Ja sitten voi miettiä sitä, onko sinulla oikeus siihen, esimerkiksi olla kauniimpi kuin joku toinen.

Mutta ennen kaikkea, ole myönteinen itseäsi kohtaan. Älä häpeä kateutta, vaan suhtaudu kaikkiin vikoihisi myötätuntoisesti. Silloin niiden voima alkaa hävitä, ja sinussa alkaa nostaa päätään uudenlaiset tunteet. Kiitollisuus, optimismi, lämpö. Älä pakota niitä, älä teeskentele, vaan anna niille tilaa ilmestyä ja ruoki niitä kun ne tulevat. Vähä kerrallaan maailmasi alkaa avartua.

Juttele ihmisten kanssa mielikuvituksessasi kuten haluaisit jutella jos saisit ja voisit sanoa ihan justiin mitä haluat. Sitten ala miettiä, josko vähitellen sinulla alkaa olla muille jotain annettavaa. Kun näet jonkun kauniin ihmisen, mieti miltä tuntuisi kehua häntä.

Minä näin hyvin kauniin ihmisen, ja kerroin hänelle mitä näin. Näin, miten se muutti hänen koko olemustaan rennommaksi, hän oli ollut kireän ja tyytymättömän oloinen siihen asti. Nuorempana en olisi pystynyt sanomaan ääneen, ja nytkään en olisi älynnyt sitä tehdä, ellen olisi äkkiä oivaltanut, että haluan tehdä jotain rauhoittaakseni häntä, ja tajusin äkkiä, että ansaitut kehut voisivat huojentaa hänen mieltään.

Ihmiset ovat nykymaailmassa hyvin rajoittuneita sen suhteen, mitä osaavat ajatella voivansa tehdä toistensa hyväksi. Se on sääli. Ehkä sinäkään et olisi vajonnut noin syvälle itseinhoon, jos olisit saanut sopivasti ystävällisyyttä osaksesi.

Kiitos että kirjoitit tämän. Tämä kolahti todella syvälle ja sai itkun pintaan. Taidan tallentaa tämän tekstin johonkin muistutukseksi.