Pelaavat miehet

Ihmettelen kans kun ystävilläni on miehinä näitä idiootteja, jotka ei osaa muuta kuin pelata. En halua mennä edes käymään jos mies on paikalla.

Itse olen mies joka pelaa videopelejä, mutta en ole pelaava mies. Siinä se ero on.

Jos on tarpeeksi miehekäs mies, niin ei se haittaa vaikka pelaisi päivät pitkät.

Itse olen kelpuuttanut tällaisen miesvauva idiootin, kuten kuvailit. En voisi tämän onnellisempi olla. Mies on fiksu, älykäs, empaattinen. Keskustelut hänen kanssaan ovat syvällisiä ja huumorintajuisia. Mies haluaa perheen niin kuin minäkin. Hän haluaa, että minulla on kaikki hyvin. Hän suhtautuu työhönsä intohimoisesti, vaikka se ei liitykään mitenkään tietokoneisiin. Mies viihtyy kotona, hänellä on paljon kavereita, joista moniin on päivittäin etäyhteydessä (normaalistikin). Hän ei treenaa kuten en minäkään, joten en joudu kuulemaan kehotuksia painonpudotukseen tms. Käymme kuitenkin välillä yhdessä juoksemassa, koska haluamme viettää aikaa yhdessä. Yhteistä aikaa meillä on päivittäin, käymme kaupassa, lenkkeilemme, laitamme ruokaa ja netflix & chill. Minä saan harrastaa mitä haluan ja nähdä kavereitani niin paljon kuin haluan, samoin mies. Mies oli säästänyt rahaa jo ennen kuin tapasimme ja nyt omistamme asunnon. Meillä on paljon läheisyyttä ja höpöttelyjä. Mies lähtee mukaan kaikkeen mihin häntä pyydän. Olen niin onnekas kun sain hänet omakseni, uskon että hän oli vapaana vain siksi, että muut naiset vierastavat miehiä, jotka pelaavat.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kelpuuttanut tällaisen miesvauva idiootin, kuten kuvailit. En voisi tämän onnellisempi olla. Mies on fiksu, älykäs, empaattinen. Keskustelut hänen kanssaan ovat syvällisiä ja huumorintajuisia. Mies haluaa perheen niin kuin minäkin. Hän haluaa, että minulla on kaikki hyvin. Hän suhtautuu työhönsä intohimoisesti, vaikka se ei liitykään mitenkään tietokoneisiin. Mies viihtyy kotona, hänellä on paljon kavereita, joista moniin on päivittäin etäyhteydessä (normaalistikin). Hän ei treenaa kuten en minäkään, joten en joudu kuulemaan kehotuksia painonpudotukseen tms. Käymme kuitenkin välillä yhdessä juoksemassa, koska haluamme viettää aikaa yhdessä. Yhteistä aikaa meillä on päivittäin, käymme kaupassa, lenkkeilemme, laitamme ruokaa ja netflix & chill. Minä saan harrastaa mitä haluan ja nähdä kavereitani niin paljon kuin haluan, samoin mies. Mies oli säästänyt rahaa jo ennen kuin tapasimme ja nyt omistamme asunnon. Meillä on paljon läheisyyttä ja höpöttelyjä. Mies lähtee mukaan kaikkeen mihin häntä pyydän. Olen niin onnekas kun sain hänet omakseni, uskon että hän oli vapaana vain siksi, että muut naiset vierastavat miehiä, jotka pelaavat.

Osaako miehesi edes lukea? Ei varmaan kun täytyy pelikonetta rämpyttää.

Vierailija kirjoitti:

Jos on tarpeeksi miehekäs mies, niin ei se haittaa vaikka pelaisi päivät pitkät.

Nämä miehekkäät seksistiset sovinistit on kaikkein halutuimpia ainakin nuorten naisten keskuudessa. Istuvat tietokoneella päivät pelaamassa ja pitävät naista suurinpiirtein kyökkiorjanaan puhuen heistä kavereilleen halventavaan sävyyn. En ymmärrä, mutta se lieneekin korkeamman tason matikkaa.

Voi, kun saisinkin mieheni pelaamaan. Mulle pelaaminen on ollut rakas harrastus, monien muiden ohella, jo ihan pienestä asti. Olen yrittänyt saada miehenkin jakamaan tän hauskan tavan viettää vapaa-aikaa mun kanssa, mutta jotain fifaa lukuunottamatta ei ole yritykset ottaneet tuulta alleen, vaikka olen ihan asiakseni istuttanut pleikan ääreen ja yrittänyt opastaa vaikkapa CoD -pelien saloihin. Harrastetaan toki yhdessä esimerkiksi lenkkeilyä, luonnossa samoilua ja salilla treenaamista, mutta mulle luonnon jälkeen paras rentoutumisharrastus on ehdottomasti pelaaminen. Tänäänkin mies on koronaeristysystävänsä luona viettämässä (hyvin ansaittua) poikien iltaa ja mä pelaan koko illan myöhään yöhön asti.

Ois myös paljon helpompi perustella mun tietokonehankintoja, kun toinenkin ymmärtäisi pelaamisen päälle. Kokosin alkuvuodesta itselleni uuden pelikoneen, rahaa meni 3500€ ja uuteen näyttöön 600€, myin tosin toisen vanhoista näytöistäni samalla 250€. Mies luulee, että rahaa meni yhteensä noin 2000€. Meillä ei ole talous tiukilla, mulla on hyväpalkkainen työ (7k€/kk), mies on matalapalkka-alalla (käteen jää ehkä 1600€/kk). Talous on yhteinen, mutta konehankintarahat joudun aina siirtämään vaivihkaa, hiljakseltaan erilliselle säästötilille. Mä olen koonnut pelikoneita joillekin miehen kavereille ja heidän budjetti on yleensä ollut siinä 2000€ hujakoilla, siksi mies kuvittelee munkin käyttäneen about saman verran. Ei ole koskaan kysynyt oikeaa hintaa. Mies ei varmasti suuttuisi, vaikka oikean summan tietäisi, mutta mua hävettää. Kyse on silti mun rakkaimmasta harrastuksesta, joten en ole valmis tinkimään pelikokemuksesta.

Mun pelaaminen ei mene ikinä tietenkään minkään tärkeämpien menojen ohi ja teen elämälläni muutakin, mutta valehtelisin, jos väittäisin ettei se ole mulle tärkeää. En silti puhu pelaamisesta mitenkään ylettömän paljon esimerkiksi töissä, ainoastaan sellaisten työkavereiden kanssa, jotka itsekin pelaavat. Näistä tosi moni on myös naisia, tää ei ole mikään äijien yksinoikeusharrastus. Joskus on tosin tullut koomisia tilanteita, kun ollaan vaikka pidetty illanistujaiset, johon on kutsuttu jomman kumman tai kummankin työkavereita kumppaneineen ja jonkun puoliso on alkanut ihastella mun miehelle "sen" todella hienoa rigiä. Mies kuuntelee aina sujuvasti, kunnes vieras alkaa kysellä speksejä, jolloin vastaa ettei oikeastaan tiedä, mutta vaimo mielellään kyllä esittelee konettaan.

Kokeilkaa edes kaikki yhden kerran pelaamista puolison kanssa, se voikin olla yllättävän kivaa touhua! Ei tietenkään lasten tai muun elämän kustannuksella (mäkään en voi ymmärtää vanhempia tai puolisoja, jotka nyhjöttää koneella jättäen perheen täysin huomiotta), mutta silloin, kun on hetki omaa aikaa.