Lue keskustelun säännöt.
Pahojen äitipuolten syntymekanismi
29.04.2020 |
Alkuvaiheen vieraskorean kauden jälkeen äitipuolella menee yhä pahemmin hermo lapsipuoliinsa, mihin hän reagoi tiukentamalla kuria. Samaan aikaan äitipuolella ei ole äidinrakkautta lapsipuolia kohtaan, eli jos lapsipuoli käyttäytyy huonosti, niin äitipuoli ei välttämättä koe lasta kohtaan muuta kuin negatiivisia tunteita sillä hetkellä.
Tämä taas johtaa herkästi ylilyönteihin kurinpidon suhteen, eli äitipuolen kontrollointitarve lähtee käsistä ja häneltä unohtuu, että myös lapset ovat tuntevia olentoja. Pian ollaan siinä tilassa, että lasten pieninkin tottelemattomuus johtaa kuritukseen. Äitipuolen ja lapsipuolten välille syttyy sota, jonka molemmat yrittävät voittaa ottamalla käyttöön aina vaan kovemmat keinot. Paha äitipuoli on valmis.
Biologisena vanhempana voit estää tämän kierteen synnyn jo aivan alkuunsa. Riittää, että teet äitipuolelle selväksi, että lasten kasvatuksen hoitavat biologiset vanhemmat, ja piste.
Kommentit (3)
Kasvatusvastuu on ensisijaisesti biologisilla vanhemmilla, mutta se ei riitä, että vain päättää noin, vaan päätöksen mukaisesti täytyy myös elää arjessa. Käytännössä se varmaan tarkoittaisi, että biologisen vanhemman täytyy aina olla läsnä tilanteissa, joissa lapset ovat läsnä?
Jos pelkästään äitipuoli on lasten kanssa, täytyyhän hänellä olla "kurinpito-oikeus", ihan jo lasten turvallisuuden takia. Voihan äitipuoli vain noudattaa vanhemmilta saatuja ohjeita, mutta entä jos lapsipuolet eivät tottele äitipuolta?
Minulla ei ole kokemusta tuollaisesta tilanteesta lapsena eikä vanhempana, mutta noin ajattelisin. Pelkkä periaate ei riitä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos ne biologiset vanhemmat ovat laiminlyöneet kasvatustehtävänsä? Jos paha äitipuoli joutuu opettamaan lapselle ihan perusasioita, jotka aina äidin luona ollessa unohtuvat, koska siellä niitä ei vaadita?
Meillä esimerkiksi paha äitipuoli vaatii lasta pesemään kädet vessakäyntien jälkeen sekä ennen ruokailua. Kummasti tämä käytäntö aina äitiviikolla unohtuu. Olisi toki mukavampaa kaikille osapuolille, jos kaikista pikkujutuista ei tarvitsisi nalkuttaa, mutta minä en jousta edellä kuvatun kaltaisista perusjutuista omassa kodissani vain siksi, että lapsi elää äitinsä luona kuin pellossa.
Myös lapset kokevat sen herkästi yksinomaan vihamielisyyden osoituksena, jos joku vieras ihminen rupeaa heitä määräilemään.