Ajattelin pitää 3-kymppiset syksyllä, mutta sitten tajusin etteihän mulla ole ketään kuka tulisi.

Olen aina säännöllisen epäsäännöllisesti (ennen koronaa) pitänyt illanistujaisia kavereillemme, tyyliin tyyppi pari kerrallaan. Aloin sitten miettimään ääneen muutamalle näistä kavereista, josko syksyllä (syyskuun lopussa) voisi jo pitää kerran vähän isommat noin 10 hengen kekkerit, jos korona antaa tuolloin myöden. Nämä ystävinäni pitämäni tyypit keksivät heti syyt, ettei heille käy. Toinen valitteli, ettei aio ottaa riskiä tuolloinkaan ja toinen ilmoitti, ettei viitsi lähteä ajelemaan (100 km), vaikka on muuten kyllä harvakseltaan tänne ajellut.
Tämän jälkeen kun oikein mietin, niin eipä ole nämä ystäväni minua (tai meitä miehen kanssa) mihinkään istujaisiin koskaan kutsuneet. Viime- ja toissavuotisiin kolmikymppisiin kutsuttiin ja niissä kävin.
Oli aika seisauttavaa huomata, ettei tämä "ystävyys" ollutkaan kovin molemminpuolista. Meni jotenkin maku niin täysin, etten varmaan pysty järjestämään enää mitään illanistujaisia enää koskaan, koska ajattelen olevani ei-toivottu-henkilö.
Mitä te tekisitte tilanteessani? Tai mitä te olisitte ajatelleet ystävieni reaktioista?