Miksi ja millä perusteilla ihmistä pidetään hulluna?

Onko niin, että tietty ulkoinen olemus on syynä, esim. rumat kasvonpiirteet? Eli siis kauniin ihmisen sanomana ne samat asiat olisivat vain sympaattisia ja ne ihmiset ilahtuisivat siitä, että joku vieraampi tulee juttelemaan, mutta rumaa ihmistä pidetään outona, jos toimii samoin? Tai jos ruma mies ihastuu kauniiseen naiseen, niin sitä rumaa miestä pidetään friikkinä? Komean kanssa oltaisiin sen sijaan jopa valmiita pettämään tms.

Normaalista ja yleisestä normista poikkeava käytös. Esimerkiksi ylivilkasta, positiivista ja vähän lapsellista aikuista (kuten minä) joka ei käyttäydy ikäisekseen odotetulla tavalla pidetään hyvin usein hulluina. Valitettavasti olen saanut sen huomata.

Nii, siis Suomessahan leimataan hulluks, jos USKALTAA puhua asioista joista moni vaikenee. :'DD

Jopa oma kumppani voi nimetä toisen hulluks sillä perusteella. Joku voi nimetä pinkkiin pukeutuvan vaikka hulluks.

Yleensä se joka nimittelee, nii se on itse.

Myös pari ystävääni/tuttuani ovat pitäneet minua jotenkin henkisesti epävakaana. En tajua sitä syytä -- ilmeisesti kerroin liian avoimesti mua vaivanneista ihmissuhdesuruistani ja olin liian jumiutunut niihin. Kuitenkin pari vuotta myöhemmin aloitin ihan onnistuneesti parisuhteen.

Mietin sitäkin, että vaikuttaako esim. likaiset hiukset, huonohkot/rikkinäiset vaatteet ja kengät siihen, että jotain pidetään hulluna/friikkinä?

En halua oikeastaan mitään muuta kuin onnellisen parisuhteen ja muutaman hyvän livekaverin samasta kaupungista. Mutta en tajua, mikä mussa mättää, että sellainen ei nykyisin onnistu. Kohtaan vain todella negatiivista, ilkeää suhtautumista, enkä tiedä missä se vika piilee. En vain osaa olla sellainen, millain

Miten ihmiset yleensä selvittelevät ihmissuhdesurujaan? Menevätkö he heti lääkärille tai shrinkille, eivätkä avaudu kenellekään muulle niistä? Auttakaa mua, please.

Jos joku käyttäytyy täysin eri tavalla kun on sosiaalisesti hyväksyttävää, häntä pidetään outona tai hulluna. Rumuus ei liity asiaan mitenkään, mutta pahasti mielenterveysongelmaiset eivät usein pidä ulkonäöstään huolta. Se korostaa sitä ajatusta heistä hulluina, koska on sosiaalisesti epänormaalia olla huolittelemattoman näköinen.

Vierailija kirjoitti:

Nii, siis Suomessahan leimataan hulluks, jos USKALTAA puhua asioista joista moni vaikenee. :'DD

Jopa oma kumppani voi nimetä toisen hulluks sillä perusteella. Joku voi nimetä pinkkiin pukeutuvan vaikka hulluks.

Yleensä se joka nimittelee, nii se on itse.

Niinjoo, tuo on totta. Puheliaisuus, kohteliaisuus ja se, että paljastaa tunteensa ovat jotenkin epäilyttäviä piirteitä täällä. :/ Tai jos on liian originelli pukeutumistyyli.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku käyttäytyy täysin eri tavalla kun on sosiaalisesti hyväksyttävää, häntä pidetään outona tai hulluna. Rumuus ei liity asiaan mitenkään, mutta pahasti mielenterveysongelmaiset eivät usein pidä ulkonäöstään huolta. Se korostaa sitä ajatusta heistä hulluina, koska on sosiaalisesti epänormaalia olla huolittelemattoman näköinen.

Suomessakin on tavallaan tietty vaihteluväli, jonka sisällä saa liikkua ja pidetään vielä normaalina. Tuntuu vähän naurettavalta, mutta mun pitäisi jotenkin opetella teeskentelemään normaalimpaa. Miten opin sellaista ja mistä? 🙂

Vähän heikommalla älyllä varustetut nyt nimittelevät ketä tahansa itsestä yhtään poikkeavaa hulluksi. Siihen riittää, että menee väärään seuraan ja kertoo käyneensä teatterissa.

Oikealla hullulla pettää todellisuudentaju. Luulee pystyvänsä säätämään toisen ajatuksia tai kokee, että vaikka televisiouutisissa annetaan viestiä juuri hänelle. Tai luulee omistavansa puoli Manhattania, tai päinvastoin luulee, että puoli Manhattania yrittää mädättää juuri hänen suolistonsa. Tai luulee, että oma kotikaupunki vilisee vakoojia, jotka ovat esimerkiksi asentaneet juuri hänen hammaspaikkoihinsa mikrofoneja. Ihan ovat tosi esimerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku käyttäytyy täysin eri tavalla kun on sosiaalisesti hyväksyttävää, häntä pidetään outona tai hulluna. Rumuus ei liity asiaan mitenkään, mutta pahasti mielenterveysongelmaiset eivät usein pidä ulkonäöstään huolta. Se korostaa sitä ajatusta heistä hulluina, koska on sosiaalisesti epänormaalia olla huolittelemattoman näköinen.

Suomessakin on tavallaan tietty vaihteluväli, jonka sisällä saa liikkua ja pidetään vielä normaalina. Tuntuu vähän naurettavalta, mutta mun pitäisi jotenkin opetella teeskentelemään normaalimpaa. Miten opin sellaista ja mistä? 🙂

Ei tarvitse. Töissä varmaan kannattaa olla matalalla profiililla ja pukeutua kuten muutkin, mutta vapaa-ajalla ole juuri sellainen kuin olet. Et silti ole todennäköisesti hullu. Originellit tyypit ovat parasta seuraa ja yleensä tosi älykkäitäkin! :)

Noituudesta.

Ihmiset pitävät outona ja hulluna ihmistä, joka ajattelee eri tavalla. Jos tuntuu, että ihmiset ympärillä harvoin ymmärtävät mitä sanot ja naureskelevat kannattaa olla vain hiljaa, hymyillä ja nyökytellä muiden jutuille ja etsiä kaltaistaan seuraa. Olen oppinut tämän kantapään kautta.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku käyttäytyy täysin eri tavalla kun on sosiaalisesti hyväksyttävää, häntä pidetään outona tai hulluna. Rumuus ei liity asiaan mitenkään, mutta pahasti mielenterveysongelmaiset eivät usein pidä ulkonäöstään huolta. Se korostaa sitä ajatusta heistä hulluina, koska on sosiaalisesti epänormaalia olla huolittelemattoman näköinen.

Kyllä se on toisinpäin. Mitä enemmän on sekaisin päästään sitä tarkempi on sen peittelyssä, että ei ole ok. Silloin juuri pukeutuu hyvin ja asiallisesti, puhuu vähemmän ja hillitymmin. Pitää erityistä huolta sen suhteen, että julkisesti näyttäytyy viimeisen päälle.