Ystävä sanoi minusta tulevan lapsensa kummi, ja nyt ei kai sittenkään...
Paras ystäväni on oman esikoiseni kummi. Hän sanoi silloin hänelle olevan selvää, että minusta tulee hänen lapsensa kummi. Nyt hänen esikoisensa on syntynyt, ja tiiviistä yhteydenpidostamme huolimatta hän ei ole pyytänyt minua kummiksi. Tietenkin vanhemmat tekevät nämä kummipäätökset itse, enkä tuomitse heidän päätöstään. Minun on vain jotenkin vaikea nyt suhtautua ystävyyteemme, kun ilmeisesti hän onkin minulle tärkeämpi kuin minä hänelle . Sen vuoksi olen tosi pettynyt ja surullinen. Ja harmittaa, kun ehdin jo luottaa tuohon hänen aiempaan puheeseensa. Olisi ollut niin hienoa saada olla kummi pienelle.
Miten toimisitte tilanteessani? Sanottakoon vielä, että heidän suvussaan ei ole tapana nimetä sukulaisia kummeiksi vaan nimenomaan aina suvun ulkopuolisia. Tietenkin hän saattaa tehdä tässä poikkeuksen mutta ihmettelisin sitä kovasti.
Kommentit (19)
Koska ystävä on sanonut että sinusta tulee kummi? Joskus vuosia sitten vai lähiaikoina? Entä tiedätkö hänen jo pyytäneen jotakuta muuta vai onko asia edelleen "auki"?
Niin tai näin, turha tuosta meteliä on nostaa.
Olisin vain todella iloinen, että en joutuisi siihen hommaan ja en ikinä edes vihjailisi vanhoista sanomisista. Suhtaudut miten suhtaudut, mutta muista, että lapsella on myös isä, jolle sinä et ole välttämättä kovin läheinen.
Olin itsekin hieman pettynyt, ettei eräs ystäväni pyytänyt minua lapsensa kummiksi. Mutta ymmärsin sitten, ettei hän vaan halunnut minua niin tiiviisti omaan perhe-elämäänsä osaksi. Välimme ovat kieltämättä etääntyneet sen jälkeen kun hän sai lapsen, elämämme on kulkeneet aika eri suuntiin. Hän on aviossa, on lapsi, on vakituinen työpaikka ja rivarinpätkä. Itse elän boheemia pätkätyöelämää, ei ole rahaa matkustella, ei ole parisuhdetta jne. Harmi että tällaiset asiat voi erottaa ihmisiä, mutta en toisaalta itsekään jaksa jatkuvasti puhua pelkästään vaipoista tms.
Vierailija kirjoitti:
Koska ystävä on sanonut että sinusta tulee kummi? Joskus vuosia sitten vai lähiaikoina? Entä tiedätkö hänen jo pyytäneen jotakuta muuta vai onko asia edelleen "auki"?
Niin tai näin, turha tuosta meteliä on nostaa.
Hän sanoi sen pari vuotta sitten, silloin kun pyysin häntä oman esikoiseni kummiksi. Ymmärtäisin, jos välimme olisi tässä välillä viilentyneet, mutta päinvastoin ovat minusta lähentyneet hänen kummiutensa myötä. Olen ollut hänen tärkein tukensa myös raskausaikana.
En aio nostaa meteliä, mutta voi olla vaikeaa suhtautua tämän jälkeen ystävääni samalla tavoin kuin aiemmin. Todennäköisesti en halua olla hänen kanssaan enää niin läheinen, jos koen, ettei hän pidä minua niin tärkeänä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Koska ystävä on sanonut että sinusta tulee kummi? Joskus vuosia sitten vai lähiaikoina? Entä tiedätkö hänen jo pyytäneen jotakuta muuta vai onko asia edelleen "auki"?
Niin tai näin, turha tuosta meteliä on nostaa.
Niin ja asia on minulle edelleen auki, koska en toki ole kehdannut kysyä, ovatko jo päätöksensä tehneet tai kysyneet jo joitakin.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ystävä on sanonut että sinusta tulee kummi? Joskus vuosia sitten vai lähiaikoina? Entä tiedätkö hänen jo pyytäneen jotakuta muuta vai onko asia edelleen "auki"?
Niin tai näin, turha tuosta meteliä on nostaa.
Niin ja asia on minulle edelleen auki, koska en toki ole kehdannut kysyä, ovatko jo päätöksensä tehneet tai kysyneet jo joitakin.
-ap
Voihan olla että ei ole vain tullut puheeksi, jos lykkäävät ristiäisiäkin. Odottele rauhassa :)
Ehkä hän pyytää myöhemmin? Koronan takia ristiäiset yms. jäissä.
Tuo on kyllä hauska tilanne huomata, ketkä ovat ne läheisimmät ystävät.
Olen itsekin ollut tilanteessa, joissa en saanut edes kutsua ristiäisiin, vaikka kuvittelin olevani hyvinkin läheinen ystävä.
Tästäpä tajusin, etten ole läheinen ollenkaan.
Hellanlettas kun on taas ongelma, minkä voisi ratkaista kysymällä.
En minä ainakaan pyytänyt parasta ystävääni kummiksi enkä myöskään ristiäisiin. Minäkään en ole hänen lapsensa kummi. Ei meidän ystävyytemme ole onneksi sen vuoksi kariutunut. Tosin emme ole myöskään puhuneet kummiasioista mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän pyytää myöhemmin? Koronan takia ristiäiset yms. jäissä.
Ristiäisistä on kyllä ollut puhe ja siitä että siirtävät niitä. Uskon, että kummipäätökset on jo tehty. Uskon siis myös, että olisi asiaa jo minulta kysynyt jos on kysyäkseen.
-ap
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan pyytänyt parasta ystävääni kummiksi enkä myöskään ristiäisiin. Minäkään en ole hänen lapsensa kummi. Ei meidän ystävyytemme ole onneksi sen vuoksi kariutunut. Tosin emme ole myöskään puhuneet kummiasioista mitään.
Lähipiirissäni taas on ollut tapana pyytää juuri parasta ystävää. Tapoja on toki erilaisia. Mutta tämä ystäväni kuuluu myös tämän tavan omaksuneeseen lähipiiriini, joten siksi tilanne tuntuu tosi loukkaavalta. Eri asia olisikin, jos olisi tapana pyytää vaikka sisarukset yms. Enkä kyllä usko, että hän veljiään pyytää.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä hauska tilanne huomata, ketkä ovat ne läheisimmät ystävät.
Olen itsekin ollut tilanteessa, joissa en saanut edes kutsua ristiäisiin, vaikka kuvittelin olevani hyvinkin läheinen ystävä.
Tästäpä tajusin, etten ole läheinen ollenkaan.
No ei kai ristiäisiin ole tapana kutsua kuin lähisuku ja kummit?
Synttärit on sitten asia erikseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan pyytänyt parasta ystävääni kummiksi enkä myöskään ristiäisiin. Minäkään en ole hänen lapsensa kummi. Ei meidän ystävyytemme ole onneksi sen vuoksi kariutunut. Tosin emme ole myöskään puhuneet kummiasioista mitään.
Lähipiirissäni taas on ollut tapana pyytää juuri parasta ystävää. Tapoja on toki erilaisia. Mutta tämä ystäväni kuuluu myös tämän tavan omaksuneeseen lähipiiriini, joten siksi tilanne tuntuu tosi loukkaavalta. Eri asia olisikin, jos olisi tapana pyytää vaikka sisarukset yms. Enkä kyllä usko, että hän veljiään pyytää.
-ap
Mutta kai tähän on jokin sana ai oive myös ystäväsi kumppanilla, lapsen toisella vanhemmallakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän pyytää myöhemmin? Koronan takia ristiäiset yms. jäissä.
Ristiäisistä on kyllä ollut puhe ja siitä että siirtävät niitä. Uskon, että kummipäätökset on jo tehty. Uskon siis myös, että olisi asiaa jo minulta kysynyt jos on kysyäkseen.
-ap
Jos ristiäisistä on jo keskusteltu mikä estää kysymästä ketä he pyytävät kummiksi/kummeiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän pyytää myöhemmin? Koronan takia ristiäiset yms. jäissä.
Ristiäisistä on kyllä ollut puhe ja siitä että siirtävät niitä. Uskon, että kummipäätökset on jo tehty. Uskon siis myös, että olisi asiaa jo minulta kysynyt jos on kysyäkseen.
-ap
Jos ristiäisistä on jo keskusteltu mikä estää kysymästä ketä he pyytävät kummiksi/kummeiksi?
Ystäväni vain mainitsi, että varmaan on ristiäiset siirrettävä ja että hän kyllä juhlat haluaa. Siinä kohtaa odotin, että ottaisi kummiasian esiin, mutta ei ottanut. Minusta olisi ollut vähän painostavaa alkaa siinä kohtaa kysellä. Ja ylipäätään on painostavaa kysyä. Kertoo itse jos kertoo, ja jos ei kerro, niin asiahan on selvä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan pyytänyt parasta ystävääni kummiksi enkä myöskään ristiäisiin. Minäkään en ole hänen lapsensa kummi. Ei meidän ystävyytemme ole onneksi sen vuoksi kariutunut. Tosin emme ole myöskään puhuneet kummiasioista mitään.
Lähipiirissäni taas on ollut tapana pyytää juuri parasta ystävää. Tapoja on toki erilaisia. Mutta tämä ystäväni kuuluu myös tämän tavan omaksuneeseen lähipiiriini, joten siksi tilanne tuntuu tosi loukkaavalta. Eri asia olisikin, jos olisi tapana pyytää vaikka sisarukset yms. Enkä kyllä usko, että hän veljiään pyytää.
-ap
Mutta kai tähän on jokin sana ai oive myös ystäväsi kumppanilla, lapsen toisella vanhemmallakin?
On tietenkin. Ystäväni puhui raskausaikana, että hänen miehensä oli kaavaillut paria ystäväänsä kummeiksi. Ajattelin, että ystäväni pyytää minua vasta lapsen synnyttyä, koska minäkin tein niin. Mutta ei nyt sitten pyytänytkään. Jos mies valitsee pari ystäväänsä, uskon että hänelle on ok, jos ystävänikin valitsee pari ystäväänsä. Ja uskon, tai ainakin ennen uskoin ehdottomasti olevani ystäväni top 2 parhaissa ystävissä, niin hän on itsekin sanonut.
-ap
Ymmärrän että sinua harmittaa että koet ettet ole ystävällesi niin tärkeä kuin olit kuvitellut. Itse olisin vain iloinen ettei tarvitsisi ryhtyä kummiksi, etenkin jos todella tuntuu, ettei se ystävyys olekaan molemminpuolista.