En halua miestäni enää lainkaan ja se surettaa kovasti. Mitä voisi tehdä?

Tilanteeni on siis se, että olen menettänyt haluni miestäni (ja oikeastaan koko seksiä) kohtaan lähes totaalisesti. Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta, meillä on 2 lasta ja tämä klassinen peruspaketti. Mies on ihana isä ja arvostan häntä siitä suunnattomasti. Lisäksi hän on hyvännäköinen ja vieläpä todella hyvä rakastajakin. Mutta myös huonoja puolia on: hän on ns. "luonnonlapsi" ja äärimmäisen huono ottamaan vastuuta mistään käytännön asioista ja ylipäätään hoitamaan asioita (tavarat aina häveissä, laskut maksamatta...). Vielä nelikymppisenäkään hän ei osaa suunnitella mitään pitkällä tähtäimellä, vaan elää hetkessä ja päivän kerrallaan. Hän on myös täysin tyytyväinen, vaikka elämässä jokainen päivä olisi samanlainen (töitä, urheilua, oluenjuotia, joku perhejuttu). Lisäksi hän on jännällä tavalla "omituinen". Tiedän, että monet pitävät tätä piirrettä hänessä hurmaavana ja itsekin siihen aikanaan ihastuin, mutta nyt iän karttuessa haluaisin "normaalimman" kumppanin.

En nyt tiedä saako tuosta kuvauksesta kukaan kiinni millään tavalla, mutta joka tapauksessa ongelma on se, että en valitettavasti häntä enää olen vähään aikaan (ehkä 2 vuoteen) yllämainituista syistä halunnut ja tämä tietysti heijastuu parisuhteeseemme. Seksiä on keskimäärin kerran kuukaudessa, kun ovulaatio saa itsellä aikaan luontaiset halut. Itse seksin vähästiä määrää suurempi ongelma on se, että olen tavallaan menettänyt haluttomuuden myötä sen ihana elämänvoiman. En käytännössä ajattelekaan seksiä saati masturboi enää juuri ollenkaan.

Tiedän ettei tätä täällä nyt kukaan osaa ratkaista, mutta jos jollakin on samansuuntaisia kokemuksia mielelläni kuulisin vertaistukea / neuvoja tilanteeseen.

Ja olemme siis molemmat nelikymppisiä.