Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Keräilijä kumppanina?
16.04.2020 |
Millaisia kumppaneita ovat intohimoiset keräilijät, joiden "harrastuspaikka" on kotona? Tarkoitan sellaisia ihmisiä, joilla on enemmän kuin pari hyllymetriä keräilykohteita mutta joiden koti näyttää vielä kohtuusiistiltä ihmisasumukselta.
Olen katsellut sillä silmällä erästä tuttavaa jo pitkään ja hän taitaa olla kiinnostunut minusta. Hänen harrastuksensa on minusta hyvin, hyvin kiinnostava, mutta jokin arveluttaa. En tiedä, milloin hän on viimeksi seurustellut, mutta tiedän, että hän on asunut yksin ainakin 25 vuotta. Hän vaikuttaa niin mukavalta ihmiseltä, että kaiken järjen mukaan hänen pitäisi olla parisuhteessa, mutta eipä vain ole.
Millaisia kokemuksia muilla on keräilijöistä kumppaneina? Yksilöitähän tässä kaikki ollaan, mutta joskus voi pikkuisen kai yleistää.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, mitäköhän keräilykohteita tuttavasi keräilee..?
Musiikkiin liittyviä juttuja. Teini-ikäisestä lähtien, joten ei ole hetken innostuksesta kysymys.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ai sellainen metsästäjä-keräilijä?
Tavallaan. Ensin käydään metsällä ja sitten tuodaan saalis kotiluolaan mutusteltavaksi. Netti tekee metsästyksestä paljon helpompaa kuin ennen.
Ap
No mikä tässäkin nyt taas epäilyttää niin, että pitää kysellä tuntemattomilta? Eivätkö naiset kykene muodostamaan omaa mielipidettä MISTÄÄN asiasta itse?
Keräily voi olla tervettä, mutta voi se olla myös fiksaation puolelle kallistuvaa, jolloin itse kiertäisin kyllä kaukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mikä tässäkin nyt taas epäilyttää niin, että pitää kysellä tuntemattomilta? Eivätkö naiset kykene muodostamaan omaa mielipidettä MISTÄÄN asiasta itse?
1. Mistä päättelet sukupuoleni?
2. Mikä tämän palstan tarkoitus on, jollei ajatustenvaihto?
Ap
Näin reilu kolmekymppisenä kuulostaa kyllä todella pitkältä ajalta olla yksin tuo 25 vuotta. Tosin oma isäni on ollut noin kauan yksin (muutamaa hyvin lyhkäistä suhdetta lukuunottamatta). Hänessä ei ole muuta vikaa kuin se että on niin keskittynyt omiin harrastuksiensa, että ne menevät suhteiden edelle. Onkohan tuolla keräilijällä sama? Toisaalta en tiedä miten musiikkiasioiden keräily voisi estää suhteen, ellei sitten tule rahankäytöstä riitaa tai jos kaikki huomio kohdistuu totaalisesti siihen keräilemiseen (pyörii viikonloput jossain messuilla siihen liittyen, puunaa kaikki illat tavaroitaan jne).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin reilu kolmekymppisenä kuulostaa kyllä todella pitkältä ajalta olla yksin tuo 25 vuotta. Tosin oma isäni on ollut noin kauan yksin (muutamaa hyvin lyhkäistä suhdetta lukuunottamatta). Hänessä ei ole muuta vikaa kuin se että on niin keskittynyt omiin harrastuksiensa, että ne menevät suhteiden edelle. Onkohan tuolla keräilijällä sama? Toisaalta en tiedä miten musiikkiasioiden keräily voisi estää suhteen, ellei sitten tule rahankäytöstä riitaa tai jos kaikki huomio kohdistuu totaalisesti siihen keräilemiseen (pyörii viikonloput jossain messuilla siihen liittyen, puunaa kaikki illat tavaroitaan jne).
Viisikymppisenä tuo 25 vuotta ei kuulosta kauhean pitkältä ajalta. Tavallaan. Äskenhän sitä vasta oltiin parikymppisiä. :)
Tuttavani työ- ja raha-asiat ovat kunnossa. En ole edes havittelemassa yhteen muuttamista ja varsinkaan yhteisiä rahavaroja; asummekin hyvin lyhyen kävelymatkan päässä toisistamme ja kummallakin oma koti on oma linna. Kumpikaan ei esimerkiksi kärsi koronaeristyksestä yhtään.
Olen miettinyt sitä, onko pitkällä sinkkuudella ja keräilyllä elämäntapana jotain tekemistä toistensa kanssa. Minulla on vähän (häneen verrattuna hyvin vähän) samanlaisen keräilijän vikaa, ja kerran hän käydessään minun luonani huomasi kapineen, joka oli kuin tehty hänen kokoelmaansa, ja pariin minuuttiin hän ei nähnyt eikä kuullut mitään, aivot vain raksuttivat. Sitten käytiin outo keskustelu sitä, että minä halusin antaa hänelle tuon kapineen, mutta hänen mielestään "se ei toimi niin". Hänen puheensa ja elekielensä muuttui hetkeksi torjuvaksi ja ehdottomaksi. Muutaman viikon kuluttua hänellä oli samanlainen kapine, jonka hän oli kaivanut jostain ulkomaiden kätköistä; ei hän kapineesta itsestään niin innostunut, vaan siitä, että se sopi niin hyvin hänen kokoelmaansa. Tämä pieni episodi jäi mieleen, koska olen nähnyt vain hänen mukavan, joviaalin puolensa, ja tämä tuntui pilkahdukselta jostain muusta.
Keräilijöillä ja tosikeräilijöillä on eronsa. Jälkimmäisistä kuulisin mielelläni muiden kokemuksia, hyviäkin. Varsinkin niiltä, joilla ei (alun perin) ole mitään keräilyharrastusta vastaan.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Mielenkiintoista, mitäköhän keräilykohteita tuttavasi keräilee..?