Pakko avautua....

Kellekkään en voi nyt soittaa ja purkaa tuntojani joten puran tänne. Meil on miehen kanssa nyt vähän vaikeeta. Kaikki on alkanu ihan oikeestaan alkuajoista kun miehellä on ollu tapana valehdella, muuttaa totuutta tai jättää asioita tarkotuksella kertomatta. Mä olen kuitenkin itse sitä mieltä ettei parisuhteessa saa olla salaisuuksia ja tämä kanta johtuu lapsuudesta aika pitkälti. Rehellisyys on siis mulle kaikista tärkeintä.

Ollaan oltu yhdessä jo yli 10v,ollaan naimisissa ja meillä on lapsia. Nyt sitten viime viikolla mulle tuli alapäähän kipee patti ja siinä oli rakkula. Kysyin mieheltä taas kerran että voinko luottaa häneen, koska itse en ole koko elämäni aikana muiden kanssa harrastanut seksiä. Mies vakuutti että voin luottaa. Nää kaikki vuodet mulla on ollu semmonen tunne ettei mies kerro kaikkea ja monesti olen sanonu siitä miehelle ja tuhat kertaa kysyny suoraan että onko hällä ollu muita ja mies on käsisydämmellä vakuuttanu ettei ole. Muka kertonu kaikki jutut mitä on ollu ja antanu mun ymmärtää että olen ensimmäinen ja ainut hälle. No menin tän patin takia lääkäriin ja kolme lääkäriä tutki ja kaikki sano että heiän mielestä se on herpes!!!

Yritin kysellä kauheesti että voiko se tulla muusta kun seksistä ja sain jotain ympäripyöreetä että älä nyt ristikuulustele miestä että näitä on monilla jne.

Tulin kotiin ja sanoin miehelle että mitä lääkärissä oli sanonuu niin siinä vaiheessa mies tunnusti että hällä on yksi seksikokemus ennen mua joka ei kuitenkaan kunnolla ollu onnistunu, mutta herpeksen on saattanu kuitenkin sillon saada.

Meillä on ennenki tosiaan ollu näitä että mies jää valheesta kiinni ja luottamus ei missään vaiheessa ole ehtinyt kunnolla palautua ja tää musersi sen lopunki luottamuksen.

Eilen mies sitten vihdoin oli valmis kertomaan kaikki. Tuli paljon uutta mitä ei ollu kertonu ja joitain asioita joista oli suoraan valehdellu. Mies selitti että se valehteleminen on kotoa opittu että hänen äiti on semmonen valkosten valheiden viljelijä. Mies oli kuulemma ollu eilen puhelimessa äitinsä kanssa ja anoppi oli sanonu miehelle ku mies sano et hän kertoo mulle kaiken ni ettei kaikkee tarvii kertoo. Onneks mies kuitenkin sai kerrottua kaikki...ainakin toivon niin. Tänään keskustelu illalla kyllä jatkuu. Anopista vielä sen verran että viime viikonloppuna kävivät meillä ja anoppi oli kertonu yhden asian miehelle joka ei meille kuulu tai asianomaisen pitäis se kertoa jos haluaa. No tämä kenen salaisuus tämä oli kysyi anopilta että tiedetäänköhän me niin anoppi oli valehdellu suoraan ettei tiededä.

Mun ongelma on nyt se että voinko millään uskoa enää miestä!? Lupas että tästä hetkestä eteen päin on täysin rehellinen mulle, mutta kuinka tommosesta valehtelusta voi päästä eroon noin vaan!? Siis kun välillä ne asiat on ihan turhan päiväsiä mutta miehen täytyy vaan kuitenki valehdella tai muuttaa totuutta ja mä en pysty elämään jos ei olla täysin rehellisiä ja avoimia toisillemme. Onko jollain ollu samanlaista tilannetta ja miten siitä ootte selvinny?