"Olosi varmaan helpottaa kun pääset yli katkeruudestasi vanhempiasi kohtaan?" Tai sitten ei.

Ihmiset harvoin ymmärtää mitä se on, kun kohtaat henkistä väkivaltaa vanhemman taholta. He luulevat, että tarraudut menneeseen huviksesi. Että sun pitäisi vain ymmärtää että sulla on asiat hyvin NYT ja että tarvitsee vain päästää irti menneestä ja antaa anteeksi.

Onhan tämä osittain totta. Se mitä nämä eivät ymmärrä on, että saatat tuntea joka hetki paineen olla mieliksi maailmalle, yltää toisten odotuksiin. Kuulet joka päivä mielessäsi äidin tai isän sanat, miten olet tyhmä, laiska, moraaliton, paha (ja tiedoksi että vanhempi voi laukoa tällaisia ilman että ne perustuvat mitenkään todellisuuteen).

Niin kauan kuin uskot vanhempasi sanoja ja näet itsesi syyllisenä paskaan kohteluun ja kaikkien negatiivisten adjektiivien veroisena, ei ole mahdollista päästä yli katkeruudesta. Vasta sitten, kun pystyt sanomaan vanhemmallesi: "Sä teit ihan helvetin paskasti mua kohtaan, enkä olis ansainnut sitä millään tasolla ja se johtu täysin sun omista vajavuuksistasi, ei minun, mutta voidaan antaa menneiden olla", et voi päästä yli katkeruudesta. Mikä tahansa: "Ei se niin vakavaa ollut äiti/isä", on vain sitä, että otat paskan vain itse kannettavaksesi läheisriippuvaiseen tyyliin.