Tiesittekö: Ystävyyttä ei ole olemassa

Touvottavasti ymmärrät, että oma kokemuksesi igmissuhteista ei ome mikään yleispätevä totuus.

Ai, mulla on ollut samoja ystäviä jo yli 40 vuotta.

Ystävyys on juuri sitä, että se ei perustu tarpeeseen. Aloittajalla ei sitten ystäviä taida ollakaan.

Omat ystävyyssuhteeni eivät ole ap:n kuvaileman kaltaisia. Toki tunnistan tuollaisen tyypin, mutta heidänlaisiaan en ystäväkseni haluakaan.

Kuka mitenkin ystävyyden näkee.

Minulle ystävyys on keskeisesti molemminpuolista virkistymistä, rentoa yhdessäoloa, keskustelemista, hauskuutta ja iloa sekä samalla aaltopituudella olemista ja siten ymmärtämistä ja ymmärretyksi tulemista.

En ole koskaan ajatellut, että ystävä on ystävä sitä varten, että minä saan kuuntelijan, shoppailuseuraa, muuttoapua tms.

Kyllä aitojakin ystävyyssuhteita löytyy mutta vähemmän kuin mitä yleensä kuvitellaan. Monet ystävyyssuhteet perustuvat valitettavasti lähinnä omille itsekkäille tarpeille: halutaan toisesta ilmainen terapeutti tai muu palvelusten tekijä, tai sitten etsitään kaveriksi joku itseä jollain mittarilla "huonompi", jonka kustannuksella voi pönkittää omaa itsetuntoa. Toinen ääripää ovat sitten ne jopa vuosikymmeniä kestäneet ystävyydet, joiden osapuolista huomaa heti, että he pitävät toisistaan oikeasti ja tuovat paljon iloa toistensa elämään. Tuskin heidän ystävyytensä olisi muuten niin kauan kestänytkään.

Väittäisin päinvastaista kuin ap.

Toki on sellaisiakin "ystäviä" jotka ovat aina vailla jotakin.

Pettynyt olen mm. entiseen luokkatoveriin, joka muutti samalle kylälle.

Aina vailla jotain palvelusta.

Valitettavasti olen aina tiennyt sen sisimmässäni :(

Tietenkin. Ystävät ovat hyödykkeitä siinä kuin muutkin ihmiset. Niiden kanssa käydään kauppaa. Jos saat joltain "ystävältä" vähemmän kuin annat itse, niin semmoset heivataan menemään.

Totta kai ystävyys perustuu viime kädessä johonkin myönteiseen psyykkiseen kokemuksen. Melko omituista vaatia, että sen pitäisi olla kärsimystä.

Mulla on 2 absoluuttista ystävää, joiden puolesta antaisin melkein henkeni. Ehkä jopa todellakin antaisin. He luultavasti minunkin puolestani. Tämä riittää minulle.

Tuolloinhan parisuhteitakaan ei ole olemassa, sekin kun perustuu paitsi noiden samojen, myös fyysisten tarpeiden tyydyttämiseen.

Tavallaan olet oikeassa, mutta noiden pitäisi toimia molempiin suuntiin. Annetaan ja saadaan tasapuolisesti.

Taidat tarkoittaa nyt hyväksikäyttäjiä. Valitettavasti jotkut ihmiset ovat sellaisia, mutta heistä ei kannatakaan käyttää sanaa ystävä eikä olla moisten kanssa tekemisissäkään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 2 absoluuttista ystävää, joiden puolesta antaisin melkein henkeni. Ehkä jopa todellakin antaisin. He luultavasti minunkin puolestani. Tämä riittää minulle.

Minullakin on 2 absolutistia ystävänä. Rasittavia tyyppejä, kun eivät koskaan juo.

Varmaan se hyötymistarkoitus on se päällimmäinen, mitä "ystävässä" haetaan.

Eli mitä MINÄ hyödyn hänestä?

Näin se vain menee, ehkäpä valitettavasti...

Periaatteessa kaikki perustuu omalle halulle. Usein kuulutetaan esim. seksihalukkaan kumppanin perään, vaikka se halukkuushan on itsekkyyttä eli oman tyydytyksen haluamista. Harvempi kuitenkaan kuuluuttaa haluavansa itsekkään kumppanin.

Siis kyllä, samoin kuin suru, suru on sitä että sinä menetit jotain, sinulla on ikävä, sinä jäit nyt jostain paitsi. Ihminen on itsekäs...se vaan on totuus

Ne on tietyntyyppiset ihmiset, joille kaikki muut ihmiset ovat vain heidän omien tarpeidensa täyttäjiä. Mutta tavallisesti se ei kyllä ole ihmissuhteissa lähtökohta. Normaalisti ihmissuhde on tasaveroista antamista ja saamista ilman mitään ihmeellistä analyysiä.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin. Ystävät ovat hyödykkeitä siinä kuin muutkin ihmiset. Niiden kanssa käydään kauppaa. Jos saat joltain "ystävältä" vähemmän kuin annat itse, niin semmoset heivataan menemään.

Eivät tuollaiset ole ystäviä, vaan kavereita.

Minulla on ystäviä, jotka ovat olleet tukenani kun olen ollut absolute mess. He eivät sillä hetkellä ole todennäköisesti saaneet mitään hyötyä ystävyydestämme, mutta ovat silti halunneet olla tukena ja viettää aikaa yhdessä. Minä kyllä oikeasti välitän heistä, toivon heille kaikkea hyvää ja välillä pelkään heidän puolestaan. Minun kokemukseni mukaan ystävyys on hyvin todellista ja ystävyyden päättyminen voi tuntua pahana fyysisenä sydän särkynä.