Lue keskustelun säännöt.
Kerron pari tilannetta liittyen työnhakuun
08.04.2020 |
Menin rekryfirman haastatteluun. Minulla on täysin olematon suuntavaisto ja sen takia myöhästyin hieman. Soitin paikkaan ja kerroin, että olen tässä lähellä kyllä mutta en nyt oikein tahdo löytää perille ja kysyin vähän neuvoa.
No sitten kun vihdoin ja viimein löysin perille, tuli oven avaamaan joku nuori äm**. Minun olisi pitänyt hänen auraansa katsomalla tietää henkilöllisyys, ja että juuri Hän oli arvoisa haastattelijani. Tarkoituksenani oli kertoa millä asialla olen, mutta sitten hän ilmoittikin, että olet vähän myöhässä (erittäin tylysti) ja kätteli kuollut kala-kättelyllä. Sillä sekunnilla tiesin, että tässä paikassa tulen vain tuhlaamaan aikaani ja mielenkiintoni työtä kohtaan lopahti täysin, koska olisin joka tapauksessa joutunut olemaan yhteydessä siihen pskafirmaan kaikissa asioissa. Kuin kohtalon sanelemana äm** kävi jossain, en muista miksi mutta hän häipyi hetkeksi näköpiiristä. Ajatukset sinkoilivat päässäni ja lopulta tein salamannopean ratkaisun ja luikin ulos ovesta puolijuoksua karkuun XDDDDDDDD.
Toinen tilanne oli taas rekryfirmaan liittyvä. Olin hakenut sekä siivous- että jotain ruokatyötä ja sain puhelun heiltä. No tottahan toki kuvittelin puhelun liittyvän siihen mieleisempään, enkä edes muistanut koko siivoushommaa. No epäystävällisen kuuloinen akka tenttasi siellä ja yritti udella työhistoriaani, josta minulla ei ole yhtään mitään kerrottavaa. Hajanaisia hommia sata vuotta sitten ja viimeiset vuodet opiskelua (ja epätoivoista työnhakua, joka ei ikinä ole johtanut mihinkään siksi, että minun ei uskota voivan sitoutua töihin opiskelijana.)
No yritin vaihtaa puheenaihetta, koska ei minulla ollut yhtään mitään kerrottavaa ja yritin sanoa, että olen nyt tässä viime vuodet opiskellut jaada jaada ja odotin, että tyyppi antaisi aiheen jo olla. Mutta ei kun jauhaa vaan sitä samaa ja meinasin jo OIKEASTI möläyttää, että hei en jaksa tuhlata aikaani tähän enempää, kiitos ja hei.
Viime hetkellä pidin suuni supussa ja jatkoin epämääräisten vastausten antamista. No sitten tyyppi sanoi, että seuraavana päivänä olisi siivouskeikka jossain prseessä, en olisi edes päässyt sinne. Auto ei kulje ilman dieseliä. Ja toki OMILLA VEHKEILLÄ olisi saanut kunnian siivota :'D Kuka vttu tuollaiseen suostuu?! Ja euron olisi saanut ekstraa siitä hyvästä :)
Hän sanoi, että soittaa minulle pian takaisin selvitettyään asioita. Huokaisin helpotuksesta ja vedin roolin loppuun asti kiinnostunutta näytellen. Olen huono näyttelijä, joten ihmettelen että hän oikeasti soitti takaisin. En vastannut enää.
Kommentit (11)
Lisäksi se, että ammattilainen ei vaivaudu edes kättelemään kunnolla, on minulle ihan ehdoton ei. Minua ei tarvitse kenenkään kätellä ikinä missään, mutta jos silti kättelee niin voisi tehdä sen edes kunnolla. Tulee tosi halveksittu olo tuollaisesta hätäisestä, löysästä heilautuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en olisi kyllä kehdannut paeta paikalta, olisin yrittänyt jotenkin kestää ja kieltäytynyt kohteliaasti jos työtä olisi tarjottu. Ihan jo senkin vuoksi että maailma on pieni ja haastattelijat voi tuntea ihmisiä myös muista potentiaalisista firmoista ja siinä voi polttaa siltoja
Vierailija kirjoitti:
Minä en olisi kyllä kehdannut paeta paikalta, olisin yrittänyt jotenkin kestää ja kieltäytynyt kohteliaasti jos työtä olisi tarjottu. Ihan jo senkin vuoksi että maailma on pieni ja haastattelijat voi tuntea ihmisiä myös muista potentiaalisista firmoista ja siinä voi polttaa siltoja
Kaikkea voi tapahtua joo, mutta vastaanotto oli sen verran halveksiva etten halunnut antaa mahdollisuutta loukata minua enempää. Ei tuo matka ollut ihan lyhyt, päinvastoin se oli aika stnan pitkä ja tuhlasin vain aikaani koko hommaan.
Jos on niin itseriittoinen, että kuvittelee haastateltavan tietävän henkilöllisyyden ilman että sitä kerrotaan, ja että kättelee kuin jotain saastaista elukkaa, niin ei tarvitse ihmetellä jos haastateltava ei olekaan enää niin kovin innoissaan.
Joku työnantaja vielä valittaa käytösestäsi työkkäriin ja sen jälkeen napsahtaa karenssi. Sitten päädyt sossuun ja saman viisastelun jatkuessa leikatulle toimeentulotuelle.
Tule sitten kertomaan, vieläkö naurattaa. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syy ja seuraus kirjoitti:
Joku työnantaja vielä valittaa käytösestäsi työkkäriin ja sen jälkeen napsahtaa karenssi. Sitten päädyt sossuun ja saman viisastelun jatkuessa leikatulle toimeentulotuelle.
Tule sitten kertomaan, vieläkö naurattaa. 😊
Ööö no työkkäri ei vaikuta minuun mitenkään. 😊
Ja jos minä en kiinnostu työpaikasta niin en tuhlaa aikaani siihen. Kyllä minäkin odotan ihan asiallista kohtelua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syy ja seuraus kirjoitti:
Joku työnantaja vielä valittaa käytösestäsi työkkäriin ja sen jälkeen napsahtaa karenssi. Sitten päädyt sossuun ja saman viisastelun jatkuessa leikatulle toimeentulotuelle.
Tule sitten kertomaan, vieläkö naurattaa. 😊
Ööö no työkkäri ei vaikuta minuun mitenkään. 😊
Jos ei rahapula vaivaa, niin miksi ihmeessä haetkaan töitä?
Miksi sinä myöhästyit siitä ensimmäisestä paikasta? Jos oikeasti haluaa työpaikan, todella varmistaa sen, että ehtii ajoissa paikalle. Jos sinä soitit ja kysyit ohjeita vasta 5-10 min. ennen haastatteluaikaa. Pakosi paikalta ja vastaamattomuus puhelimeen voivat oikeasti kääntyä vielä sinua vastaan. Mahdatko olla tosi nuori, kun noin käyttäydyit?
Minä luulen, etten haluaisi työskennellä sinunkaltaisesi ihmisen kanssa, mutta siitä ei varmaan olekaan pelkoa, että meille päätyisit tuota menoa :D Vaikka se rekryä tekevä olisi tympeä ihminen, se varsinainen työporukka voi kuitenkin olla kiva. Sinulla on paljon vaatimuksia muita kohtaan ja niistä kannattaisi nyt höllätä. Sitten on kanttia vaatia enemmän, kun sinulla on itselläsikin tarjota enemmän työkokemusta ja pätevyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kans kokemus vuosien takaa sovitusta haastattelusta. Menin paikalle, koko rakennus pimeänä (oli sateinen syysilta klo 18), ovet lukossa. Tarkistin osoitteen ja olin varma että olen oikeassa paikassa. Ja niin olinkin. Kävelin rakennuksen takapuolelle osin nurmikoita pitkin ja sieltä löytyi takaovi jonka viereisessä ikkunassa näkyi valoa. Ovi lukossa, tietenkin. Koputin reilusti ja odotin. Ei mitään. Koputin uudestaan ja odotin. Olin jo ajatuksissa, että v*tut antaa olla, kunnes joku yhtäkkiä avasi oven. Joku luihu mies kännykkä korvallaan. Katsoo minua otsa kurtussa vähän "raottaen" sitä kännykkäänsä korvaltaan, en heti tervehdi koska olen hämmentynyt kaikesta mahdollisesta, onko tämä oikea paikka oikea ovi oikea henkilö ja ennen kaikkea puhuuko se nyt siihen puhelimeensa vai ei. Sitten sekunnin päästä tervehdin, ja mitä tekee tämä äijä... edelleen otsa kurtussa tuijottaa mua ja kysyy "Niiiin???" En tiedä puhuuko hän minulle vai puhelimeensa. Sanon että on oli sovittu haastattelu. Taas katsoo mua otsa edelleen kurtussa, edelleen se stanan luuri korvassaan, ja sanoo "joo, no.. tuu sisään". Siinä vaiheessa mä olin jo että voi v*ttu stna kyr*ä antaapi olla. Kuitenkin juteltiin. En saanut paikkaa. Syy hänen mukaansa: "ei se tapaaminen oikein vakuuttanu". Voi jumaliste mikä pskakasa. Kunnon pe*sereikä. Soitin vielä sille perään ja sanoin, että niin eikö tapaaminen vaikuuttanu, katoppa peiliin stanan sammakon pili ja löin luurin korvaan. Jessus mitä ääliöitä sitä onkaan.
Joissain paikoissa luotetaan selkeästi ihan liikaa siihen, että jokainen työnhakija on niin epätoivoinen, että hyväksyy kaiken pskan eikä kyseenalaista yhtään mitään. Minä voin sanoa rehellisesti, että tippaakaan en kadu kumpaakaan tapausta. Niin surkea vaikutelma tuli molemmista, ettei kiinnostanut enää pätkän vertaa. Ihan jo äänensävystä kuulee paljon, eikä minua hirveästi inspiroi jutella töykeältä kuulostavien ihmisten kanssa, ei missään asiassa.
Ap