Mieheni suhtautuminen sukulaisiini ja ystäviini...

Olen jo vuosia kärsinyt mieheni kylmästä ja töykeästä käyttäytymisestä minun ystäviäni ja sukulaisiani kohtaan. Asun eri paikkakunnalla kuin sukulaiseni, joten heitä emme kasvotusten kovin usein näe. Vierailulle mennessäni harvoin mieheni on mukana, sanoo vaan ettei paljon huvita lähteä siihen päin Suomea. Tiedän... vihjailu on erittäin lapsellista. Hän kommentoi usein epämiellyttävästi joistakin sukulaisistani, vaikka olen suoraan sanonut etten halua kuulla. Hän voi olla mitä mieltä tahansa, mutta hänen ei ole pakko tuoda asiaa julki.



Minulla ei paljon ole ystäviä, muutama hyvä sellainen jo usean vuoden takaa ja heidän kanssaan olenkin melkein päivittäin tekemisissä, joko puh tai tapaamme. Nyt kun monet meistä olemme hoitovapaalla. Jos he sattuvat tulemaan meille kylään, yritän järjestää asian aina niin että mieheni ei ole kotona, hävettää hänen töykeä käytöksensä. Hän ehkä juuri ja juuri tervehtii, jos sitäkään. Mukisee ja murisee, vähän niinkuin vihjaukseksi, et mitä helv. nämä täällä tekevät. Ja ne ovat minun ystäviäni, olen tuntenut heidät kauemmin kuin mieheni.



Yhdellä ystävälläni on ulkomaalainen mies...ja se jos jokin on sellainen asia jota mies ei voi sietää. Niin rasisti kuin voi olla, sekin on vasta tullut esille viime vuosina. Ihminen saa olla mitä on, mutta mieheni tekee niin väärin kun antaa rasistisia kommentteja myös lapsillemme. Asumme pääkaupunkiseudulla ja täällä on ihan jokapäiväistä nähdä monesta kulttuurista tulleita ihmisiä. Haluan lapset kasvattaa suvaitsevaisiksi...epäonnistunkohan mieheni takia. Tässä asiassa emme tule koskaan pääsemään yhteisymmärrykseen.



En ymmärrä miksi mieheni ei pidä ystävistäni, ei halua heihin paremmin tutustua. Olemme saaneet usein kutsuja koko perheenä milloin mihinkin juhliin, mieheni ei koskaan ole lähtenyt mukaan. En kehtaa kertoa todellista syytä, keksin aina selityksen miksi mies ei ole mukana. Tämä on tosi inhottavaa, ahdistavaa ja loukkaavaa. Onko muita jotka olisivat kokeneet jotain samankaltaista? En oikeesti enää tiedä mitä minun pitäisi tehdä, alkaa toivo ettei tämä koskaan muuksi muutu.