Lue keskustelun säännöt.
Voiko lapseton, kokopäiväisesti uusperheessä elävä täysin ymmärtää, mitä lapsiperhe-elämä on? Entä vanhemmuus?
03.04.2020 |
Tästä on käynnissä kiivas keskustelu omassa lähipiirissäni.
Itse ajattelen, että jos elää lapsiperhe-elämää ja on vastuussa lapsista, lapsiperhe-elämää myös ymmärtää. Vanhemmuuteen (osin biologisestikin) liitttyviä voimakkaita tunteita ei ehkä ihan täysin. Mutta vuosien saatossa se ei-oma lapsi voi tulla niin tärkeäksi ja rakkaaksi, että kokemus on monella tavalla hyvin lähellä biovanhemmuutta. Eikä biovanhemmuus edes takaa rakkautta, ainakaan, jos vanhempi on jollain tavalla tunne-elämältään häiriintynyt.
Kommentit (5)
Hyvä kysely :D
Voi ymmärtää. Se hyvä puoli siinä on jos on lapseton, ei myöskään tarvitse jäädä jos homma ei onnistu. Omista lapsista kun on hankalampi päästä eroon mitenkään kovin hyväksyttävien syin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkokysymys: onko kaikki lapsiperhe-elämä täysin samanlaista? Jos sinun kokemuksesi lapsiperhe-elämästä eroaa naapurin lapsiperhe-elämästä, kumpi saa enemmän pisteitä?
Jokainen lapsiperheessä kasvanut ymmärtää paljonkin lapsiperhearjesta.
Vanhemmuus on toinen juttu, mutta sitäkin toteutetaan laidasta laitaan...
Kyllä voi. Eroja ydinperheeseen tietenkin on, mutta ihmisistähän se riippuu eniten. Omassa tilanteessa olettaisin suurimman eron olleen siinä, että biologisella/silla vanhemmilla joka asiassa se viimeisen sanan oikeus. Eli vastuuta ilman valtuuksia äitipuolelle. Helpompi uusperheeseen on lapsettoman ja biolapsettomaksi jäävän sulautua, kuin lapsellisen. Ei tule sun lapset-mun lapset asettelua. Plussaa tietysti se, että olivatpa penskat millaisia hyvänsä niin "huonoja ominaisuuksia" eivät ainakaan multa ole perineet.
Hahaa, vaihtoehdot ovat sitten EI. :D Ymmärrettävä lipsahdus, kun kiivaimmin puolustetaan tässä tosielämän keskustelussa sitä kantaa.