Päiväkodit ovat aika kauheita paikkoja

Näin varsinkin nykypäivänä, kun varhaiskasvatuksen käyttöönoton myötä niille pennuille ei enää saa pitää kuria. Ainoa mitä hoitajana voit tehdä on sanoitus, ja se on päivänselvää, ettei kovapäiset ja aina oma etu edellä menevät pennut muuta kuin räkätä pilkallisesti sille sanoitukselle.

Ja seinille hyppiminen jatkuu... No tuleepahan pennuille ainakin "hyvä itsetunto" kun oppivat ettei auktoriteetteja ole. Tai niin ainakin meidän johtaja sanoo.

Miten siellä melussa ja kuolassa voi olla? Mietin sekä lapsia että sitten hoitajia, jotka joutuvat vaihtamaan vaippoja ja niin edelleen. Jopa ruokailu on lasten kanssa. Miten joku menee alalle?

Vierailija kirjoitti:

Miten siellä melussa ja kuolassa voi olla? Mietin sekä lapsia että sitten hoitajia, jotka joutuvat vaihtamaan vaippoja ja niin edelleen. Jopa ruokailu on lasten kanssa. Miten joku menee alalle?

Niinpä. Tuli virhearvio tehtyä alan valinnassa. Sitä ajatteli että lapset on ihania ja kiva kaiket päivät leikkiä niitten kanssa. No ei se ihan niin oo menny. Mutta helppoa sanoa vaihda alaa, täytyisi ensin opiskella, mutta ei oo varaa, enkä tiedä mikä ois helpompi ja kivempi ala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten siellä melussa ja kuolassa voi olla? Mietin sekä lapsia että sitten hoitajia, jotka joutuvat vaihtamaan vaippoja ja niin edelleen. Jopa ruokailu on lasten kanssa. Miten joku menee alalle?

Niinpä. Tuli virhearvio tehtyä alan valinnassa. Sitä ajatteli että lapset on ihania ja kiva kaiket päivät leikkiä niitten kanssa. No ei se ihan niin oo menny. Mutta helppoa sanoa vaihda alaa, täytyisi ensin opiskella, mutta ei oo varaa, enkä tiedä mikä ois helpompi ja kivempi ala.

Mikset rupea pph:ksi? Olisi vain neljä pientä ja oma rauhallinen koti.

Korvatulpat ja kumihanskat auttaa pitkälle...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten siellä melussa ja kuolassa voi olla? Mietin sekä lapsia että sitten hoitajia, jotka joutuvat vaihtamaan vaippoja ja niin edelleen. Jopa ruokailu on lasten kanssa. Miten joku menee alalle?

Niinpä. Tuli virhearvio tehtyä alan valinnassa. Sitä ajatteli että lapset on ihania ja kiva kaiket päivät leikkiä niitten kanssa. No ei se ihan niin oo menny. Mutta helppoa sanoa vaihda alaa, täytyisi ensin opiskella, mutta ei oo varaa, enkä tiedä mikä ois helpompi ja kivempi ala.

Mikset rupea pph:ksi? Olisi vain neljä pientä ja oma rauhallinen koti.

Pph:n palkka on pienempi, ruoka pitää valmistaa siinä samalla kun hoitaa niitä lapsia, oma koti sotkeutuu ja kuluu, mies tekee etätöitä paljon hän ei suostuisi että samalla on lasten mekkalaa taustalla, meillä ei ole ylimääräistä tilaa kodissa hoitolapsia varten, tässä syitä.

Samanlaista räkimistä (tai pahempaa) on vammais - ja vanhuspuolella. Tästä ei vaan ole henkilökunnan tarpeen koko ajan valittaa. Ehkäpä päiväkodin henkilökunta on lapsellisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten siellä melussa ja kuolassa voi olla? Mietin sekä lapsia että sitten hoitajia, jotka joutuvat vaihtamaan vaippoja ja niin edelleen. Jopa ruokailu on lasten kanssa. Miten joku menee alalle?

Niinpä. Tuli virhearvio tehtyä alan valinnassa. Sitä ajatteli että lapset on ihania ja kiva kaiket päivät leikkiä niitten kanssa. No ei se ihan niin oo menny. Mutta helppoa sanoa vaihda alaa, täytyisi ensin opiskella, mutta ei oo varaa, enkä tiedä mikä ois helpompi ja kivempi ala.

Mikset rupea pph:ksi? Olisi vain neljä pientä ja oma rauhallinen koti.

Pph:n palkka on pienempi, ruoka pitää valmistaa siinä samalla kun hoitaa niitä lapsia, oma koti sotkeutuu ja kuluu, mies tekee etätöitä paljon hän ei suostuisi että samalla on lasten mekkalaa taustalla, meillä ei ole ylimääräistä tilaa kodissa hoitolapsia varten, tässä syitä.

Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. Täydellisiä vaihtoehtoja ei ole olemassa.

Toisaalta monesti huonoihin puoliin löytyy kyllä ratkaisuja, jos alkaa miettiä. Mies voisi vaikka pitää korvatulppia.

Tää nykyaika on jotenkin niin masentavaa, kun lapset ovat toisille jotain kummallisia olentoja, joita pelätään.  Te ootte olleet itsekin lapsia joskus, ja joku on teitäkin sietänyt, ja ehkä jopa tykännyt teistä. Vai onko kyse sittenkin siitä, ettei kukaan ole tykännyt, ja sen takia ajatus lapsista ahdistaa?

Vierailija kirjoitti:

Tää nykyaika on jotenkin niin masentavaa, kun lapset ovat toisille jotain kummallisia olentoja, joita pelätään.  Te ootte olleet itsekin lapsia joskus, ja joku on teitäkin sietänyt, ja ehkä jopa tykännyt teistä. Vai onko kyse sittenkin siitä, ettei kukaan ole tykännyt, ja sen takia ajatus lapsista ahdistaa?

Nykyään niin harvalla on lapsia, etteivät ihmiset ole tottuneet lapsiin.

Itse tiedän yhdenkin suvun, jossa ei ole kukaan saanut lapsia sitten 90-luvun puolivälin.

Enemmän ihmettelen sitä vallitsevaa työkulttuuria alalla. Jos lapsille opetetaan tunteiden sanottamista, muuta ihanaa ja kivaa, nii miks työntekijöiden oleminen on jatkuvaa nokittelua, vastakkainasettelua, möäräilyä, jopa kiusaamista. Johtajat ei aina poista tätä, vaan jopa edesauttaa. Surullista, käytännöt homeessa kyl. Nuoret ei enää haluu alalle koska ei oo tottunu sellaseen ilmapiiriin.

Vierailija kirjoitti:

Tää nykyaika on jotenkin niin masentavaa, kun lapset ovat toisille jotain kummallisia olentoja, joita pelätään.  Te ootte olleet itsekin lapsia joskus, ja joku on teitäkin sietänyt, ja ehkä jopa tykännyt teistä. Vai onko kyse sittenkin siitä, ettei kukaan ole tykännyt, ja sen takia ajatus lapsista ahdistaa?

Yksittäinen lapsi on ihana, mutta se, että niitä on sata saman katon alla, on järjetön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää nykyaika on jotenkin niin masentavaa, kun lapset ovat toisille jotain kummallisia olentoja, joita pelätään.  Te ootte olleet itsekin lapsia joskus, ja joku on teitäkin sietänyt, ja ehkä jopa tykännyt teistä. Vai onko kyse sittenkin siitä, ettei kukaan ole tykännyt, ja sen takia ajatus lapsista ahdistaa?

Nykyään niin harvalla on lapsia, etteivät ihmiset ole tottuneet lapsiin.

Itse tiedän yhdenkin suvun, jossa ei ole kukaan saanut lapsia sitten 90-luvun puolivälin.

No, toivottavasti edes joku lapsiin tottumaton vähän miettisi asiaa omalta kohdaltaan. Jokainen on kuitenkin lapsi omalla vuorollaan. Luen juuri yhtä kirjaa, joka sijoittuu vähän vanhempaan aikaan ja eri kulttuuriin, ja kirjassa puhutaan paljon sellaisesta mutkattomasta suhtautumisesta lapsiin. Väsyttää tämä AV-palstan meininki, jossa kaikki kohtaamiset lasten kanssa pitää raportoida raivolla tänne.

Toisaalta, asun itse pienehköllä paikkakunnalla, ja täällä ihmiset kyllä juttelevat vieraille lapsille ja huomioivat muutenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää nykyaika on jotenkin niin masentavaa, kun lapset ovat toisille jotain kummallisia olentoja, joita pelätään.  Te ootte olleet itsekin lapsia joskus, ja joku on teitäkin sietänyt, ja ehkä jopa tykännyt teistä. Vai onko kyse sittenkin siitä, ettei kukaan ole tykännyt, ja sen takia ajatus lapsista ahdistaa?

Nykyään niin harvalla on lapsia, etteivät ihmiset ole tottuneet lapsiin.

Itse tiedän yhdenkin suvun, jossa ei ole kukaan saanut lapsia sitten 90-luvun puolivälin.

Suku jossa ei synny lapsia poistaa itse itsensä tästä maailmasta. Ei ole se suku enää jälkipolvien ihmeteltävänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää nykyaika on jotenkin niin masentavaa, kun lapset ovat toisille jotain kummallisia olentoja, joita pelätään.  Te ootte olleet itsekin lapsia joskus, ja joku on teitäkin sietänyt, ja ehkä jopa tykännyt teistä. Vai onko kyse sittenkin siitä, ettei kukaan ole tykännyt, ja sen takia ajatus lapsista ahdistaa?

Yksittäinen lapsi on ihana, mutta se, että niitä on sata saman katon alla, on järjetön.

Etkö ole itse käynyt koulua ollenkaan?

Pistäydyin kerran päiväkodissa noin 5 minuuttia lapsena. Muistan sen vieläkin. Kauhea paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää nykyaika on jotenkin niin masentavaa, kun lapset ovat toisille jotain kummallisia olentoja, joita pelätään.  Te ootte olleet itsekin lapsia joskus, ja joku on teitäkin sietänyt, ja ehkä jopa tykännyt teistä. Vai onko kyse sittenkin siitä, ettei kukaan ole tykännyt, ja sen takia ajatus lapsista ahdistaa?

Yksittäinen lapsi on ihana, mutta se, että niitä on sata saman katon alla, on järjetön.

Etkö ole itse käynyt koulua ollenkaan?

Po. ajatus siitä, että

Joo, täytyy nostaa hattua niille jotka jaksaa toisten pentuja hoitaa. Oman kiukuttelevankin kanssa on huumori tarpeeksi koetuksella, saati sitten vieraitten. PPHksi en alkaisi ikinä, se olisi ihan vihoviimeinen homma. Omia työkavereita ei olisi, kotona pentujen kanssa koko ajan. Saisi toimia vielä lastenhoidon lisäksi kokkina, tarjoilijana, tiskarina, pyykkärinä, siivoojana jne koko päivän ja vielä illankin. Palkka naurettavan pieni vastuuseen ja työmäärään/tunteihin nähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää nykyaika on jotenkin niin masentavaa, kun lapset ovat toisille jotain kummallisia olentoja, joita pelätään.  Te ootte olleet itsekin lapsia joskus, ja joku on teitäkin sietänyt, ja ehkä jopa tykännyt teistä. Vai onko kyse sittenkin siitä, ettei kukaan ole tykännyt, ja sen takia ajatus lapsista ahdistaa?

Yksittäinen lapsi on ihana, mutta se, että niitä on sata saman katon alla, on järjetön.

Etkö ole itse käynyt koulua ollenkaan?

Po. ajatus siitä, että

Oletko siis käynyt koulua vai et? Ilmeisesti olet siis ollut kotiopetuksessa, jos ajatus sadasta lapsesta saman katon alla tuntuu järjettömältä.

Vierailija kirjoitti:

Tää nykyaika on jotenkin niin masentavaa, kun lapset ovat toisille jotain kummallisia olentoja, joita pelätään.  Te ootte olleet itsekin lapsia joskus, ja joku on teitäkin sietänyt, ja ehkä jopa tykännyt teistä. Vai onko kyse sittenkin siitä, ettei kukaan ole tykännyt, ja sen takia ajatus lapsista ahdistaa?

Päiväkodit ovat aina olleet ällöttäviä paikkoja. Mua inhotti lapsena mennä sinne. Siellä haisi ja oli likaista ja meluisaa. Toiset lapset sotkivat, eikä hoitajilla ollut aikaa siivota. Pakotettiin päiväunille kusisille patjoille. Hyi olkoon! Ei ole iällä tekemistä tuon asian kanssa. Eikä ole mikään uusi ilmiö. Itse olin päiväkoti-ikäinen 90-luvulla.