Uupunut, oletko saanut palauduttua kotona eristyksissä?

Up

Kyllä, unilääkkeet jäi heti pois käytöstä ja näitä olen käyttänyt vuosia. Nukun hyvin oman rytmin mukaan ilman lääkkeitä

en.

Olen kärsinyt pitkään, ehkä vuoden tai yli, työuupumuksesta, joka on pahentunut pikku hiljaa. Nyt tämä yt-uhka romahdutti aivan lopullisesti. Olen itkenyt kotona monta päivää ja ollut it se tu hoi nen. Luulen, ettei töitä ole enää koskaan tai ainakaan ennen syksyä. Aion vaan levätä. Otan tämän työtauon "sairasloman" kannalta. Soitan maanantaina työterveyteen.

Mikä tilanne itselläsi on?

Joo. Olin aika lähellä uupumusta. Etätyöt sujuu, mutta ihanaa kun melkein kaikki kokoukset on peruttu. On jopa aikaa liikkua päivittäin.

En. Eikä mulla ole edes lapsia, mutta miehen viihdyttäminen ja rauhallisena pitäminen vie voimat ja päivät.

En, vielä pahempi tilanne kun työt on kotona

Vierailija kirjoitti:

Olen kärsinyt pitkään, ehkä vuoden tai yli, työuupumuksesta, joka on pahentunut pikku hiljaa. Nyt tämä yt-uhka romahdutti aivan lopullisesti. Olen itkenyt kotona monta päivää ja ollut it se tu hoi nen. Luulen, ettei töitä ole enää koskaan tai ainakaan ennen syksyä. Aion vaan levätä. Otan tämän työtauon "sairasloman" kannalta. Soitan maanantaina työterveyteen.

Mikä tilanne itselläsi on?

Niin moni tulee olemaan työtön että valtion täytyy järjestää asiat uudella tavalla. Kaikki tulee olemaan paremmin tämän alkusotkun jälkeen. Valtion varallisuus täytyy jakaa uudella tavalla. Ihan sama lähes koko maailmassa.

Pahempi vaan. Kahden lapsen kanssa kotona. Ennen oli vuoroviikot, nyt lasten etua ajatellen ei. Oma etätyö, alakoululaisten etäkoulu, loputon ruokahuolto, ulkoilut, kodin pitäminen asuttavassa kunnossa, omaa aikaa ei ole kuin kerran viikossa kauppareissun ajan, eikä voi edes salilla käydä (henkireikäni monta vuotta). En tiedä kauanko tällaista voi jaksaa.

ahdistaa, ainut kenen kanssa juttelen on 1x viikossa kaupan työntekijä, hei ja ei kiitos (kuitista)

Vauhti on laskenut lyhyessä ajassa sadasta kymppiin. Kun tähän samaan kohtaan on osunut työtehtävien vaihto kevyempään, kyllähän tämä tekee hyvää. Fyysiset oireet ovat poistuneet. Vielä kun saisi pään toimimaan normaaliin tapaan, olisin tyytyväinen. 

t. ap

Kyllä. Olen ollut kotona. Nyt pitäisi palata töihin ja se stressaa.

Vierailija kirjoitti:

Pahempi vaan. Kahden lapsen kanssa kotona. Ennen oli vuoroviikot, nyt lasten etua ajatellen ei. Oma etätyö, alakoululaisten etäkoulu, loputon ruokahuolto, ulkoilut, kodin pitäminen asuttavassa kunnossa, omaa aikaa ei ole kuin kerran viikossa kauppareissun ajan, eikä voi edes salilla käydä (henkireikäni monta vuotta). En tiedä kauanko tällaista voi jaksaa.

Sama juttu, paitsi en voi jättää lapsia kotiin edes kauppareissun ajaksi. Myös minun henkireikäni oli juuri jumppa pari kertaa viikossa, jotka olivat ainoat hetket, jolloin pääsin täysin irti arjesta ja sain hengähdystauon. Nyt kaikki päivät ovat samaa harmaata. Päivissä ei ole mitään kohokohtaa. Tuntuu, että tähän yksinäisyyteen halkeaa!