Oletko aamuihminen vai iltaihminen?

Aamuihminen. Ennen olin iltavirkku. Opiskelu ja kaikki muu aivotoimintaa vaativa onnistui paremmin iltaisin. Nykyään olen iltaisin ihan naatti. Hyvä jos pystyn puhumaan selvästi :D

Talviaika on minun mieleeni. Harmittaa, kun pitää taas viikonloppuna vaihtaa luonnollisesta rytmistä varhaisempaan.

Ehdottomasti aamu. Herään aikaisin, olen pirteä aamulla, teen suurimman osan töistäni aamupäivällä. Iltapäivästä alan veltostua, ja illalla haluan rauhoittua aikaisin. 

Ilta. Mulla kestää herääminen puoleen päivään, vaikka työt alkaa 7.30.

Ilta ja yö ihminen. Pirteimmillään jos käyn nukkumaan 5 aikaan aamulla ja heräilen siinä 13-14 aikaa.

Nyt unirytmi korjattu että käyn nukkumaan 24 ja herään 8-9 aikaan niin olo on väsynyt koko päivän. En tiedä miksi korjaan aina tätä rytmiä kun parin viikon sisällä aina palaan tuohon 5 aamulla nukkumiseen kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ilta. Mulla kestää herääminen puoleen päivään, vaikka työt alkaa 7.30.

Samoin. Työt alkaa 8.30 ja herään lounaan jälkeen.

Ilta.

Iltaihminen henkeen ja vereen. Ollut nähtävissä ehkä kolmevuotiaasta asti.

Ilta, aina ollut. Yöllä on levollisempaa olla hereillä, telkkaristakin tulee vähemmän mainoksia ohjelmien välillä. 

Ilta. En voi sanoin kuvata miten paljon vihaan aikaisia aamuherätyksiä. Tuleva kesäaika tulee olemaan taas yhtä h*vettiä, kun joutuu elämään aivan liian aikaisessa rytmissä. Olen jatkuvasti väsynyt sen takia, että teen työtä missä joudun heräämään aikaisin. 11 vuotta työelämää takana ja aamuherätykset muuttuvat vuosi vuodelta vaikeammaksi.

Tykkään työstäni muuten todella paljon, joten en tiedä olisiko sekään parempi, että vaihtaisin ammattia missä saisin nukkua normaalin rytmini mukaisesti, mutta en pitäisi itse työstä yhtään.

Ilta - ehdottomasti ilta. Mikä sen mukavampaa kuin laittaa keittiö kiinni puolilta öin, ajella tunti kotiin ja ottaa pari bisseä ja käydä nukkumaan niihin aikoihin kun lehdenkantaja kolisee rappukäytävässä.

Ilta. Tai ehkä aamupäivä. Siinä klo 10 - 12 saattaa olla ihan hyvin virtaa, jos olen saanut herätä luonnollisesti ja hitaasti.

Aamut (ennen klo 8.30) yhdistyvät mielessäni fyysisesti pahaan oloon. Vihaan aamuja. Vuosien pakkoherätyskidutus kouluaikoina teki sen. Millähän ilveellä voisi huijata itsensä tykkäämään aamuista?

Jos joudun väkisin heräämään aamulla, olen väsynyt koko päivän tai viimeistään iltapäivästä. Mutta illalla iskee joku ihme virkeys. Kouluaikoina toistui usein sama kaava: haaveilin koko päivän illasta ja nukkumisesta ja suunnittelin meneväni aikaisin nukkumaan... mutta väsymys loppui illalla, nukahdin myöhään ja seuraavana aamuna nouseminen oli taas tuskaa.

Olen ollut aina yöihminen, mutta se on kääntynyt toisin päin varmaan työväsymyksen ja työrytmin takia. En jaksa katsoa mitään tv-ohjelmia illalla ja herään viikonloppuna ennen seitsemää. Vielä viime syksynä valvoin usein kahteen ja nukuin vähintään kymmeneen tai puolille päivin asti.

Olen kai pohjimmiltani edelleen enemmän yöihminen. Pidän yön hiljaisuudesta ja levollisuudesta. Tykkään lukea ja kirjoittaa yöllä ja ajattelu toimii paremmin. Yöradiosta tulee hyvää ohjelmaa. Kuuntelen sitä hiljaisella äänellä kuulokkeista. Joskus katson tv-sarjoja putkeen. Mutta en ole harrastanut tällaista pitkään aikaan, koska simahdan nykyään niin aikaisin ja herään puoli seitsemältä.