Jouduin matkustuskiellon vuoksi erilleen puolisostani, kohtalotovereita?

Tästä voi tulla pitkä teksti; sisältö otsikossa, joten ei kannata lukea ellei aihe kiinnosta.
(Ymmärrän, että tämänhetkinen poikkeustilanne aiheuttaa monille hankaluuksia, enkä väitä olevani yhtä surkeassa tilanteessa kuin esim. hengityskoneissa makaavat italialaisvanhukset. Kaipaan vain vertaistukea, jos täältä sellaista löytyisi.)
Olen siis itse suomalainen ja mieheni on belgialainen, ja olemme asuneet vajaat kaksi vuotta Pohjois-Espanjassa miehen töiden vuoksi. Itse olen tehnyt etätöitä freelancerina ja maksanut koko ajan veroni Suomeen - tätä joku kuitenkin kysyy. Sain viime kesänä outoja vatsaoireita, joita tutkittiin Suomessa alkusyksystä. Tutkimusten perusteella minut ohjattiin leikkaukseen, joka tehtiin lokakuun alussa, ja olen siitä lähtien ollut Suomessa. Leikkauksessa paljastui, että tilanteeni oli oletettua vakavampi. Toivuin huonosti ja sain vakavan tulehduksen, ja parin kuukauden jälkeen operaatio piti uusia. Sain pitkän sairasloman, ja olen ollut huonossa kunnossa. Mies alkoi alkuvuodesta järjestellä Suomeen muuttoa, koska oli selvää, etten minä voi lähteä täältä pois pitkään aikaan. Muuttosuunnitelmat etenivät hyvin, hän aloitti helmikuun lopussa virkavapaan Espanjan työstään ja palasi Belgiaan järjestelemään asioita. Suomeen hänen piti tulla 30.3. eli ensi maanantaina. Nyt on kuitenkin muutto luonnollisesti peruttu emmekä tiedä, kauanko vielä joudumme olemaan toisistamme erossa. Tuntuu tosi raskaalta sairastaa yksin ja ikävöidä toista vuorokauden ympäri. Olemme olleet yhdessä viimeksi syys-lokakuun vaihteessa lukuunottamatta kolmea päivää marraskuun lopulla ja neljää päivää tammikuussa. Olemme jo kolmenkympin paremmalla puolella ja lapsihaaveitakin on, tosin raskaus ei tämänhetkiseen terveydentilaani sopisi. Emme ole naimisissa, joten en tiedä onko realistista edes yrittää anoa mitään erikoismatkustuslupaa tms., jos tämä tilanne jatkuu kovin pitkään, ja eihän tällä hetkellä liikennöi mitään kulkuvälineitäkään.
Onko teillä kellään muulla samanlaista tilannetta? Miten jaksatte sitä?