Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Onko tää sitä toisesta vanhemmasta vieraannuttamista?
18.03.2020 |
Äitini ja isäni erosivat kun olin 15v. He riitelivät vuosia sitä ennen, ja olin jo itsekin toivonut että he eroaisivat. Isä ei koskaan ollut kovin läheinen, mutta pystyttiin kyllä hupsuttelemaan ja juttelemaan jostain pikkujutuista. Äiti puhui usein riidellessään paskaa isästäni minulle, aloitti jo joskus ollessani lapsi, ja jotenkin uskoin siihen, että äiti on oikeassa ja isä on kaiken pahan alku ja juuri, eikä välitä minusta tai äidistä. En siis sen takia varsinkaan viimeisinä perhevuosina uskaltanut puhua isälleni äidin kuullen, ettei äidille tule paha mieli tai etten "petä" äitiä.
Sitten vanhempani erosivat viimein, äidin aloitteesta, sillä hän oli löytänyt uuden miehen. Olin onnellinen siitä, koska en pitänyt enää äitini uskottelun jälkeen isästäni kovinkaan paljoa. Isäkään ei eron jälkeen kovinkaan paljon pitänyt yhteyttä, eikä edelleenkään, toisaalta tästä on vain 4 vuotta. Nähtiin ja nähdään edelleen ehkä pari kertaa vuodessa, lähempänä eroa ehkä hieman useammin, koska vanhempani pitivät mua lähettityttönä joten vein ja toin kaikki kirjeet yms paperit, koska he eivät syystä x kyenneet tähän.
En ole koskaan tän jälkeen saanut onnitteluita syntymäpäivinä, nimipäivinä joskus. Koitan itse laittaa toivotuksia juhlapäivinä, mutta varsinkin hyvät joulut tuntuu täysin kulissilta, koska ne ei ole hyviä jouluja enää. Äidin ja hänen uuden miehensä kanssa vietetty joulu ei ole joulu. Mutta isä ei myöskään kai halua viettää mun kanssa sitä, kai se sattuu. En ole käynyt hänen luonaan eron jälkeen.
Hämmennyin kuitenkin kun isä itku silmässä joskus soitti minulle kun olin 16 ja kertoi kuinka kaipaa mua ja ei olisi tahtonut erota. Ajattelin ettei häntä kiinnostaisi ollenkaan mitä mulle kuuluu eikä olisi koskaan pitänyt musta ja tahtoisi musta vaan eroon. Ei se isätytärsuhde kyllä tästäkään parantunut.
Edelleen tuntuu hieman oudolta ajatella että isäni välittäisi minusta ollenkaan, onhan se sellainen tyypillinen suomalainen juro mies, 60v kin jo. Mutta kyllä välillä puheista saa jotain viitteitä siihen että välittäisi.
Ehkä pointtina tässä nyt oli se, että kenen vika se nyt tässä on, vai saako ketään syytellä? Äitihän sai minut uskomaan että isä on paha. Onko isän vai mun vastuulla ylläpitää yhteydenpitoa?
Sattuu sydämeen lukea vieraannutettujen isien kertomuksia, koska saattaa ihan hyvin olla että hänkin tuntee samoin. Oonko mä se, joka tässä satuttaa?
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Siis et koko lapsuudessasi ollut isän kanssa tekemisissä, koska sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, millainen isäsi on? Lässytät siitä, miten äiti erotti sinut isästä, mutta etpä ole sinä itsekään kovin paljoa isästäsi välittänyt.
häh? Olin kyllä tekemisissä, tietenkin, kun asuttiin saman katon alla. Kyllä mä tiedän liudan asioita isästäni, mutta en mä nyt tähän niitä ala luettelemaan. En tosiaan välittänyt vuosiin isästäni, koska luulin että hän on paha ja hirveä ihminen äidille eikä välitä minusta. Nyt olen viimein havahtunut, että ei isä ehkä olekaan niin hirveä, ja äidissä ja mun vanhempien parisuhteessa oli muutakin vikaa kuin isä. Mut vedettiin siihen jo lapsena mukaan, ja käsitys mun vanhemmista vääristyi. Äitiä pidin enkelinä ja isää saatanana, noin kuvainnollisesti. Isä kai oli sen verran vässykkä ja äidin vahvan persoonan ja tahdon alistama, ettei sitten pistäyt kummemmin vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljäs lause sen kertoi, että kyllä on ja hyvin tyypillistä vieraannuttamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis et koko lapsuudessasi ollut isän kanssa tekemisissä, koska sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, millainen isäsi on? Lässytät siitä, miten äiti erotti sinut isästä, mutta etpä ole sinä itsekään kovin paljoa isästäsi välittänyt.
häh? Olin kyllä tekemisissä, tietenkin, kun asuttiin saman katon alla. Kyllä mä tiedän liudan asioita isästäni, mutta en mä nyt tähän niitä ala luettelemaan. En tosiaan välittänyt vuosiin isästäni, koska luulin että hän on paha ja hirveä ihminen äidille eikä välitä minusta. Nyt olen viimein havahtunut, että ei isä ehkä olekaan niin hirveä, ja äidissä ja mun vanhempien parisuhteessa oli muutakin vikaa kuin isä. Mut vedettiin siihen jo lapsena mukaan, ja käsitys mun vanhemmista vääristyi. Äitiä pidin enkelinä ja isää saatanana, noin kuvainnollisesti. Isä kai oli sen verran vässykkä ja äidin vahvan persoonan ja tahdon alistama, ettei sitten pistäyt kummemmin vastaan.
Elitte saman katon alla ja sinulla ei ole kokemusta isästäsi, ainoastaan jotain tietoa hänestä?
Menetkö kaikessa muussakin äidin selän taakse vai haluatko vain satuttaa häntä väittämällä, että äiti vieraannutti, vaikka 15 vuotta asuitte samassa taloudessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis et koko lapsuudessasi ollut isän kanssa tekemisissä, koska sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, millainen isäsi on? Lässytät siitä, miten äiti erotti sinut isästä, mutta etpä ole sinä itsekään kovin paljoa isästäsi välittänyt.
häh? Olin kyllä tekemisissä, tietenkin, kun asuttiin saman katon alla. Kyllä mä tiedän liudan asioita isästäni, mutta en mä nyt tähän niitä ala luettelemaan. En tosiaan välittänyt vuosiin isästäni, koska luulin että hän on paha ja hirveä ihminen äidille eikä välitä minusta. Nyt olen viimein havahtunut, että ei isä ehkä olekaan niin hirveä, ja äidissä ja mun vanhempien parisuhteessa oli muutakin vikaa kuin isä. Mut vedettiin siihen jo lapsena mukaan, ja käsitys mun vanhemmista vääristyi. Äitiä pidin enkelinä ja isää saatanana, noin kuvainnollisesti. Isä kai oli sen verran vässykkä ja äidin vahvan persoonan ja tahdon alistama, ettei sitten pistäyt kummemmin vastaan.
Elitte saman katon alla ja sinulla ei ole kokemusta isästäsi, ainoastaan jotain tietoa hänestä?
Menetkö kaikessa muussakin äidin selän taakse vai haluatko vain satuttaa häntä väittämällä, että äiti vieraannutti, vaikka 15 vuotta asuitte samassa taloudessa?
Mitä sä haet tällä? Mähän sanoin että hupsuteltiin ja puhuttiin välillä. Miten äiti nyt antoi hänen tehdä. Haluan isälleni hyvää ja mahdollisesti myös parannettua meidän suhdetta, mutta tahtoisin tietää onko etäisyys "vieraannuttamsiesta" vai siitä ettei häntä kiinnosta.
Vieraanuttaminen tarkoittaa, että toinen vanhempi estää toista tapaamasta lastaan. Sinun tapauksessa isäsi ei ole välittänyt tavata sinua vaikka olisi voinut/saanut. Eli hän on, kuten itsekin sanoit, lapsestaan välitämätön vätys. Vaikka toista haukutaankin, ei se ole vieraannuttamista vaan normaalia avioeron kipuilua toiselta osapuolelta. Toinen osapuoli voi puolestaan tehdä omat ratkaisunsa eli hylätä lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vieraanuttaminen tarkoittaa, että toinen vanhempi estää toista tapaamasta lastaan. Sinun tapauksessa isäsi ei ole välittänyt tavata sinua vaikka olisi voinut/saanut. Eli hän on, kuten itsekin sanoit, lapsestaan välitämätön vätys. Vaikka toista haukutaankin, ei se ole vieraannuttamista vaan normaalia avioeron kipuilua toiselta osapuolelta. Toinen osapuoli voi puolestaan tehdä omat ratkaisunsa eli hylätä lapsensa.
Joo tota mä vähän mietinkin kun äiti ei kuitenkaan kontrolloinut sitä että millon saan nähdä isää ja milloin en. Toisaalta ehkä onkin hieman vaikea yrittää teiniä lukita sisälle kun kuitenkin isäkin asui samalla paikkakunnalla. Joskus kyllä äiti tuhahteli ja jatkoi paskan puhumista jos mainitsin että tapaan isää, joskus taisi pitää myös hieman mykkäkoulua kun menin "ilman syytä" isän kanssa juttelemaan kahville.
Siis et koko lapsuudessasi ollut isän kanssa tekemisissä, koska sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, millainen isäsi on? Lässytät siitä, miten äiti erotti sinut isästä, mutta etpä ole sinä itsekään kovin paljoa isästäsi välittänyt.