Auttakaa kiltit:( Miten saa rakkauden pois mielestä??
Olen rakastunut itseäni 10 vuotta vanhempaan mieheen. Rakastuin häneen viime syksynä ensisilmäyksellä yhdessä tiiviissä yhteisössä. Hänessä oli jotain kovin tuttua ja tuntui kuin olisin palannut kotiin. Sydämeni lähti puolet kun emmä enää tapaa. Minulle riittäisi että saisin hengittää samaa ilmaa hänen kanssaan lähistöllä. Tietäisin että hän on. En ole koskaan tuntenut näin. Haluan että hänellä on hyvä olla ja kaipaan häntä niin kipeästi. Menin aika sekaisin sen jälkeen kun en pystynyt häntä enää tapaamaan, tuntui ettei minulla ole elämänhalua, tai en kykene siihen. Tunsin pakokauhua siitä kuin kirjaimellisesti yksi raajoistani olisi viety. Olen suhteessa, pitkässä sellaisessa. Emme ole naimisissa. Nykyistä puolisoani en halua järkyttää tällä, ja yritän ajatella (tai olen yrittänyt) järkevästi. Nyt taas hän on palannut liian kipeästi mieleeni. Näen hänet kaikkialla. Haluan vaan hengittää samaa ilmaa hänen kanssaan. Saatan kuulostaa hullulta. Ehkä olenkin. Miten jonkun "oman ihmisen" voi tunnistaa heti? Ja että hänen tuoksunsa on niin uusi ja tuttu samaan aikaan. Rukoilen joka päivä että hän lähtisi pois ajatuksistani. Haluan olla onnellinen ja vakaa tässä suhteessa.
Kommentit (10)
En olisi halunnut kokea tätä jos olen tuomittu tällaiseen loppuelämäni...
Yritä tiedostaa, miten säälittävältä kuulostat.
Tässä neuvoni; Seuraa sydämesi ääntä <3 Jos tämä rakkauden kohde tuntee samoin kuin sinä, sitten teidän pitää olla yhdessä! Ja muuten, jos olet onnellinen nykyisessä suhteessasi, et tuntisi näin voimakkaasti ketään muuta kohtaan. Niin se vaan on.
Kumpa vaan voisikin lakata rakastamasta...
Juljus kirjoitti:
Kumpa vaan voisikin lakata rakastamasta...
Vierailija kirjoitti:
Yritä tiedostaa, miten säälittävältä kuulostat.
Oletko sinä tiedostanut katkeran elämänasenteesi? Mitä pahaa sulle on käynyt?
Hankala rastihan tuo on. Ihanaa toisaalta että ajattelet noin vahvasti nykyisen puolisosi tunteita ja myöskin niin, ettet halua rikkoa suhdettasi turhaan. Ymmärrän kuitenkin tuon hullaantumisen tunteen, jotkut sanovat sitä rakkaudeksi ensisilmäyksellä, uskokoon ken tahtoo. Ehkä sinun kannattaisi nyt jotenkin selvittää ajatteleeko hän samalla tavalla, joskus on niinkin että tuo on yksipuolista vaikka tuntuukin niin voimakkaalta siitä toisesta osapuolesta.
Et ole hullu. Kuulostaa tutulta. En tule koskaan pystymään unohtamaan yhtä miestä, jonka tapasin pari vuotta sitten. Luulen, että moni ei oikeasti koskaan koe tuollaista, siksi he eivät voi ymmärtää mistä on kyse.