Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kirkkoon kuulumaton " kummi" ?
10.03.2008 |
Yksi kummiksi toivomistamme henkilöistä ei kuulu kirkkoon. Kirkollinen kummi hänestä ei siis voi tulla. Haluaisimme kuitenkin hänet lapsellemme " erityiseksi henkilöksi" , vaikka hänestä ei olekaan lapsemme kirkollista kasvatusta tukemaan. Miten olette toimineet vastaavassa tilanteessa?
Kastejuhlassa hänelle ei varmaankaan voi antaa oikein minkäänlaista roolia, koska kyseessä on kirkollinen toimitus. Mutta miten saisimme hänellekin vähän spesiaalin olon? Niin ettei hän tuntisi itseään täysin ö-luokan kummiksi, vaikka ei voi ottaa osaa seremoniaan.
Muotoilen tämän nyt varmaankin huonosti ja epäselvästi. Mutta siis: jos jollakin on kokemuksia samankaltaisesta tilanteesta, että halusitte kummiksi kirkkoon kuulumattoman henkilön - kertokaa miten toimitte!
Kommentit (10)
Tai no, minä olen, mies kuuluu kirkkoon. Kuitenkin, meillä on kummilapsi. Emme ole sylikummeja (juurikin siksi, etten kuulu kirkkoon) eikä minua ole missään virallisessa paperissa listattu, kummitodistus on kirjoitettu vain miehelleni, mutta silti minua tituleerataan kummiksi eikä lapsi itse tee mitään eroa minun (meidän) ja muiden kummien välillä. Ja ihan samoin pidin kättä lapsen päällä häntä " siunaten" kuin muutkin, ajattelin vain asiaa hieman toisin. Tosin väittäisin, että olen pohjimmiltani uskonnollisempi kuin lapsen muut kummit ;)
Eli ei siinä mitään sen kummempaa ole, virallinen kummius on vain mustetta paperilla, se on se henkinen puoli mikä ratkaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidänkin kastamattomilla lapsillamme on muuten kummeja, koska halusimme heille merkitykselliset " luottoaikuiset" perheen ulkopuolelta.
jos kutsut hänet kummiksi? Ethän silloin kunnioita hänen valintaansa.
Olisi mielestäni todella pölhöä pyytää kummiksi, vaikka muuten oikein mieluusti pyytäisin.
ei kuuluta kirkkoon, mutta kristittyjä ollaan toki. He halusivat lapselle uskovat kummit, joten suostuimme. Seisottiin rivissä muiden kummien kanssa mutta ei saatu sellaista paperia.
Ja kyllä me mielestämme voimme osallistua kummin tehtäviin siinä missä kirkkoon kuuluvat ei uskovat luterilaisetkin. Nimittäin siihen kristilliseen kasvatukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kolmesta lapsesta kahdella on kirkkoon kuulumattomat kummit. Nämä kummit ovat osallistuneet kastetilaisuuteen samoin kuin kirkkoon kuuluvatkin. Toinen kastepapeista ei suostunut kirjoittamaan kummitodistusta kirkkoon kuulumattomalle kummille, toinen suostui. Virallisissa kirkon " listoissa" (siis niissä papereissa jotka jäi papille) heitä ei kuitenkaan mainittu.
Mulle kummius ei ole mikään sakramentti. Olen kummilapsilleni aikuinen, joka muistaa heitä ja haluaa viettää aikaansa heidän kanssaan.
Aiemmin on ollut tapana valita lapselle kummi siksi, että lapsella olisi jotain turvaa vanhempien mahdollisen kuoleman varalta. Ei siinä ennenkään ole aina kovin henkisiä juttuja mietitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tähänastisista vastauksista!
Kummasetä-vala oli lähinnä sitä mitä olin ajatellut. Nimenomaan siis niin, että tällä kummasedällä olisi omanlaisensa rooli lapsen elämässä (turvallinen aikuinen tukihenkilö tms.). Emme siis tietenkään halua hänelle kirkon tarkoittamaa kummin roolia, sehän olisi täysin sopimatonta.
alunperin mikään kristillinen asia, vaikka luterilainen Suomi taitaa niin tykätäkin ajatella :)
Alue: Aihe vapaa
kirkon tavoilla. En ole oikein ikinä ymmärtänyt?