Kaverin kotona aina hirveän sotkuista

Itse kasvoin samanlaisessa ympäristössä. Omat vanhemmat oli vaan tosi välinpitämättömiä siisteyden suhteen. Ei siellä mitään matoja ollut ja esim. Kokkaaminen oli aina hygieenistä mutta pinnoilla pinttynyttä likaa, tavarat hujan hajan ja lattioilla, vessa ällön näköinen yms. Ei heille asiasta sanominen vaan auttanut. En tiedä miksi. Ensinnäkään heitä ei kiinnostaneet kulissit. Ja tietysti mietin itse mitä adhd tai mt-ongelmia siinä on takana. Jotkut varmasti ihmetteli mikä tämä homma on, miksi asun saastassa. Varsinaisesti mitään laiminlyöntiä tai esim. Alkovolismia ei ollut, vaikka talo varmasti näytti siltä. Voithan kysyä onko kaikki ok, mutta älä nolaa sotkuisuudesta enempää. Ise välttelin aina vieraiden tuomista. Omakin huone oli usein sotkuinen, kun kukaan muukaan ei siivonnut missään, niin itseltäkin se jäi. Toisaalta nykyään olen siisti ihminen, ja oma koti on ihan tavallinen ja tosi puhdas. Nämä on vaikeita asioita.

Ole kyllä katkera vanhemmille monesta asiasta. Asuimme maalla ja tämä sekaisuus tahrasi varmaan mainettani. Kavereita oli vaikea pitää. Kavereita oli muutenkin vähän kun pieni paikkakunta. Jotain elämänhallinnan ongelmia tuo kai on, ja vaikka asiasta sanoi, vanhempia ei vaan huvittanut siivota. Harmittaa yhä.

Parempi kun et sano mitään.

Älä puutu, siitä tuskin voi seurata yhtään mitään hyvää. Eikä tuollainen sotkuisuus onneksi vaarallista ole, ei niin vakavaa.

Monessakin paikassa lasten ja teinien huoneissa voi olla ajoittain aika sotkuista. Esim. meillä oli lapsuudenkodissa muuten siistiä, mutta aika pienestä lasten piti itse vastata huoneidensa siisteydestä. Minä en viitsinyt kun tykkäsin sotkuisesta ja inhosin siivoamista. Mun huone sitten oli melkoinen sotkuläjä aina, mistä äiti huusi mutta ei kuitenkaan siiivonnut, enkä minä olisi halunnutkaan. Jossain paikoissa koko koti taas on sotkuinen eikä silti välttämättä mitään sen isompia ongelmia elämässä ole. Jos ei nyt puhuta jostain järkyttävistä hamstraajaohjelmien haisevista sikoläteistä vaan normi kiireisten ihmisten arkisotkuista.

Mitä ihmettä teille kuuluu toisten kodit? Aina ootte sorkkimassa. muitten asioita.

Joskus kiire voi tehdä. Tosin sängyssä me ei syödä.. tiskit saattaa olla päivän pöydillä kun astianpesukone on täynnä, pyykkikorit tursuaa yli, imuroitu ei ainakaan viikkoon (ja lapsiperheessä se näkyy). Wc:kin vaatisi pesua. Syy yksinkertaisesti kiire. Töitä 8-17 ja suoraan lapsia viemään harrastuksiin, kotona joskus klo 20 ja äkkiä jotain iltapalaa ja suunnittelemaan vielä huomisen töitä. Nukkumaan ja aamulla sama. Siivoukset jää viikonloppuun.

Voitko kutsua kaverin omaan kotiisi? Esimerkki voisi toimia. Jos sinulla on oma huone, voisit siivota sen ihan ekstrasiistiksi ja laittaa nätiksi. Kerrot sitten kaverillesi - vähän puolihuomaamattomasti - että satuin just siivoamaan kun halusin laittaa tämän ja tämän (minkä tahansa jutun) esille. Tai ehkä voisit sanoa, että tykkäät siivota, tai että meillä kotona mun kuuluu siivota oma huone, jne.

Kaverisi perheen muuhun siivouksen et oikein voi puuttua, mutta ehkä kaverisi innostuisi pitämään omasta reviiristään huolta esimerkin avulla.

Vierailija kirjoitti:

Ole kyllä katkera vanhemmille monesta asiasta. Asuimme maalla ja tämä sekaisuus tahrasi varmaan mainettani. Kavereita oli vaikea pitää. Kavereita oli muutenkin vähän kun pieni paikkakunta. Jotain elämänhallinnan ongelmia tuo kai on, ja vaikka asiasta sanoi, vanhempia ei vaan huvittanut siivota. Harmittaa yhä.

Sama meillä. Ruoka oli hygienistä, meidän tekemiä uskalsi kyllä syödä. Mutta siivous ei kiinnostanut. Äitini oli se sotkuisin. Äitini kuoltua isä piti järjestystä, mutta isällä päinvastoin hygienia huonompaa. Mua kiusattiin meidän sotkujen takia. Mä murrosikäisestä alkaen tein parhaani, mutta toiset vaan sotkivat ja mä joka lauantai ensin siivosin 6 tuntia ja sitten leivoin toiset 6 tuntia. Maanantaina ei enää uskonut, että olisi pari päivää sitten siivottu. 

Niin siis kaverin oma huone on sekaisin vai koko asunto?

Onkohan minun pojasta kyse? Että minua risoaa kun se kantaa astiat omaan huoneeseen ja ei tuo pois. Vaatteet lentävät lattialle ja vasta kun viimeinen sukka on käytetty niin tuodaan marttyyrimaisesti pyykit pesulle. Yleensä olen jo ehtinyt pestä jo monta koneellista pyykkiä ja sitten siihen pelmahtaa läjä likapyykkiä jota ei ole voitu tuoda ajoissa pesulle vaikka kuinka olen jankuttanut.

Tosi asia on se, meillä ei teinille enää pelaa puff palvelu. Jos astiat ovat huoneessa, niin ne on siellä kunnes hän tuo ne alas, jos pyykit ei tuoda pesulle, niin olkoon siellä. Muualla on sitten siistiä, mutta herra saa ihan itse siivota oma huoneensa. 

Varmaan muita asioita prioriteettilistalla tärkeämpinä kuin siivoaminen. Ymmärrän täysin. Nykyelämä on niin suoritus- ja täydellisyyskeskeistä. Eikö voisi hieman relata ei-tärkeissä asioissa? Ketä se esimerkiksi ihan oikeasti haittaa, jos sängyssä on joskus haarukka? Se ei ehkä sovi instan kiiltokuvakuviin, mutta kertoo ehkä siitä että on nautittu on sängyssä ruokaa - arjen luksushetki (vrt. Aamiainen sänkyyn äitienpäivänä) eikä instan tai fb:n lavastettu hetki täydellisyyttä.