Mielikuvani martoista

Minulla on aivan toinen kuva, varsinkin mun sukuun kuuluvista martoista. Ovat hengästyttävän tarmokkaata, aikaansaavia ja aktiivisia ihmisiä. Ovat kyllä aloittaneet marttailun vasta sitten kun lapset ovat kasvaneet isoiksi, ja aikaa on jäänyt.  Heillä on takan pitkät työurat ihan tavallisissa toimistotyyppisissä töissä. Ovat edelleen naimisissa, avioliittoa takan kummallakin yli 40 v,ja näyttävät onnellisilta. Marttailun lisäksi harrastvat liikuntaa tunturivaelluksista avantouinttin ja kuntosaliliikuntaan. Voi pongata niin moottorikelkkasafarilla kuin patikoimassa Azoreilla yms. Ompelevat, kutovat, säilövät, marjastavat, sienestävät, remppaavat kotejaan, hoitavat puutarhaan, tekevät harrastetöitä tiffanylasitöistä betonisiin koreisteihin, pilkkovat puita, tuntevat autonsa ja niiden moottoreiden toiminnan, opiskelevat  kieliä ja käyvävät keskustelukerhoissa ylläpitämässä taitojaan, käyvät naisten vapaaehtoisilla maanpuolustusleireillä eri puolella Suomen varuskuntia, ovat kiinnostuneita yhteiskunnalisista asioista, järjestävät juhlia ystävilleen ja suvulle, sekä marttoina tapahtumia vanhuksille muurikkalettukesteistä itsenäisyyspäivän juhliin, käyvät museoissa, teatterissa, taidenäyttelyissä, elokuvissa, ja välillä istahtavat alas juomaan vinkkua ja kertomaan hervottomia juttuja.

Ja olen tavannut muitakin hauskoja marttoja, esim sattumalta kerran ryhmän anarkistimarttoja, jotka olivat juhliin menoissa. Niillä oli niin hersyvät jutut , että olisin kotiin menon sijaan halunnut liittyä joukkoon juhlimaan :-).

Mistä lie olet saanut sellaisen kuva? Sen toiminnanjohtaja on entinen malli ja varsin edustavan näköinen Marianne Heikkilä. Hän toimi toimensa alussa keulakuvana Marttaliiton uudistuksille ja jossa Marttaliitto onnistui hyvin.

Heillä oli suosittu keskustelufoorumi, vähän samanlainen kuin Vauva-palsta, ja jossa sai anonyymina huudella mielipiteitään siitä sun tästä. Harmi, että se lopetettiin.

On kiva nähdä Marttoja meidän kulmien tapahtumissa, koska aina on hyvät hernarit myynnissä ja iloisia naisia.

Arvostan järjestöä ja kaikkea sitä, mitä he ovat meille kera vastaavien järjestön tehneet oppiaksemme hoitamaan kotejamme, toisiamme ja ottamaan huomioon asiat ympärillämme, Kukapa miettii sitäkään, miten 100 vuotta sitten naisjärjestöjen myötä opimme siivoamme kotimme, tuulettamaan huoneet ja huolehtimaan lasten hygieniasta. Ja sama tahti jatkuu nyt uusavuttomuuden sekä ympäristön suojelun kanssa.