Miten auttaa ystävää, jonka lapsella on epätoivoinen tilanne?

Tutustuin tähän ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävät ja sain seurata pojan kehitystä. Hän rakasti lennättää kirjavaa leijaansa ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa opettajat ennustivat pojasta tulevan vielä jotain suurta, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Aika kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Jokin muuttui... Pojasta tuli hiljainen ja varautunut. Hän opiskeli edelleen fysiikkaa loistavin arvosanoin, mutta se entinen iloinen poika oli kadoksissa. Pojan suunta oli jo siinä vaiheessa alaspäin, mutta toivoimme kaikki opiskelemaan lähdön auttavan. Poika opiskeli tietotekniikkaa vuoden verran, mutta palattuaan kesäksi kotiin, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...