Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka erota ihmisestä jota rakastaa?
01.03.2020 |
Kuinka erota kumppanista jota rakastaa ja pitää elämänsä rakkautena puolin ja toisin?
Puolison kanssa ero tulossa koska hän ei halua lapsia. Nyt niin sanotusti viimeisiä viedään. Olen ollut tässä vuosia odottaen sitä viimeistä niittiä. Se viimeinen niitti on nyt se että miehelle tehdään vasektomia kolmen viikon kuluttua.
Erosta ja kaikesta, lapsista, lapsettomuudesta, on puhuttu puhumistaan.
Olen tehnyt kaikkeni voidakseni sopeutua miehen toiveeseen mutta en pysty. En siis pysty sopeutumaan elämään lapsettomana. Hän on käynyt oman kamppailunsa sopeutumalla lasten hankintaan eikä hän pysty. Tapasimme 30-vuotiaina ja näin jälkeenpäin ajattelen että teimme sen virheen ettemme edenneet tarpeeksi nopeasti. Itsekin pidin parempana vaihtoehtona perhe-elämää vasta ”muutaman vuoden päästä” ja taas muutaman. Miehen mieli alkoi muuttua 35 iän paikkeilla. Minä en silloin lähtenyt vaan toivoin asioiden vielä palaavan siihen mitä alussa oli.
Ongelmaksi muodostuu nyt tämä ero. Miltä tuntuu erota ihmisestä jota rakastaa? Asumme sen kokoisessa kaupungissa ja elämämme linkittyy yhteen niin, että en voi välttää mieheen törmäämistä. En etsi uutta rakkautta vaan perustan perheen yksin. Olen sen ikäinen ettei minulla ole aikaa mennä lapsiasiassa enää parisuhde edellä.
Kaikki on valmiina, suunnitelmat, miehen kanssa puhumme ja puhumme mutta en pysty lähtemään. Olen hakenut keskusteluapua jo pari vuotta sitten. Pahimmalta minusta tuntuu se, että menetän mieheni. Mutta yrittäessäni sopeutua lapsettomuuteen toisen henkilön tahdosta, tuntui että menetän itseni. Haluan edes yrittää. Mieheni ei tietenkään halua jatkaa suhdetta jos saan lapsen.
Tästä tuli nyt pitkä teksti. Tiedän että oman lapsen saaminen palkitsee sen kaiken tuskan jälkeen mitä koen erossa. Mutta mä olen nyt ollut puoli vuotta jo tässä lamaantuneessa tilassa. En saa asioita etenemään. Mies kohtelee ihanasti eikä halua että lähden. Vaikeinta on se. Hän ei halua luopua minusta. Minä en haluaisi viedä eroa sille tasolle että on helppo lähteä, minun täytyisi alkaa vihaamaan.
Kaipaisin ihan konkreettisia neuvoja tällaisen eron kokeneilta. Tai kannustusta. Tai uskoa tai mitä tahansa. Eron ajatteleminen aiheuttaa tällä hetkellä niin suurta ahdistusta ja surua, ettei siihen mikään auta. Olen jopa ajatellut että voisinpa saada jotain lääkkeitä jotka tekisivät tunnottomaksi. Lapsettomuus ja tämä asia on masentanut jo vuosia joten se vaikuttanee myös mielialaani.
Kiitos jos jaksoitte lukea.
Kommentit (20)
Sairastuin kesällä vakavasti. Olen elänyt muiden ehdoilla lapsiasian suhteen. Kaduttaa, olisin halunnut monta lasta. Nyt on yksi, eikä ole järkevää enää hankkia uusia.
Lapset on kaikki kaikessa kun aika on jättämässä. Vaikka tuntuu todella väärältä ja surulliselta pettää oma lapsi kuolemalla.
Päätöksen vaikeus johtuu siitä, että et ole tehnyt päätöstä kumpaa haluat enemmän jos molempia et saa. Molemmissa on paljon hyviä puolia ja toinen tuttu ja turvallinen.
Minä olisin sinulle tilanteeni puolesta hyvä isä mahdolliselle lapsellesi :D Siis maailmasta poistuva. Toisaalta en suosittele lapsen isättömänä kasvattamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
reps et sä rummo mitään lapsia enään saiskaan, ainakaan toivottavasti
Niin, tämä voi olla totta. Mutta en pysty päästämään irti siitä mahdollisuudesta että se olisi voinut olla mahdollista. Ymmärrän kyllä että hoitojen onnistuminen ei ole mikään läpihuutojuttu. Kaikki tutkimukset on tehty ja niiden mukaan minulla ei pitäisi olla vaikeuksia raskautua luomustikaan, niin olen toiveikas vaikka ymmärrän toki että ne on vain toiveita eikä todellisuutta tiedä etukäteen. Lapsen syntyessä olisin 39-40 vuotias näillä näkymin jos kaikki onnistuu. Tiedän että se on epätavallista mutta tiedän myös monia lapsia 40-vuotiaana saaneita. Tämän ikäasian olen jo käsitellyt ja tiedostan siihen liittyvät asiat ja niiden kanssa olen ok. Enemmän kaipaisin tukea tässä eroasiassa.
T. Viestin aloittaja
Olen ollut samassa tilanteessa. Ap sinun on pakko lähteä, ja se on pakko tehdä NYT. Aikaa ei ihan oikeasti ole jahkailuun. Vitkuttelu ei helpota tilannetta, päinvastoin. Olet jo sen ikäinen että raskautuminen ei välttämättä ole enää läpihuutojuttu. Etkä tuosta nuorene.
Jos et lähde niin kadut sitä lopun ikääsi ja pyörittelet päässäsi "mitä jos..." kuvioita. Ja katkeroidut miehelle. Sano miehelle että jos oikeasti rakastaa sinua ja haluaa sinulle hyvää niin päästä sinut menemään eikä takerru.
Voi olla että et jostain syystä edes saa lasta, mutta jos et yritä niin se jää vaivaamaan. Tsemppiä!
Valitettavasti täytyy kyllä todeta, että tuossa iässä lasten saaminen saattaa sunkin kohdalla olla myöhäistä. Voi käydä niin, että et saa lapsia ja sen lisäksi olet luopunut rakkaudesta.
Jos haave lapsesta on suuri, kannattaa suorilta suunnata hankkimaan se keinohedelmöityksen avulla. Uutta puolisoa turha etsiä lapsia ajatellen...voi kestää liian kauan ja hätäpäissäsi voit valita väärin.
Mitenkäs se vaihtoehto, että muutatte erillenne ja saat lapsen yksin, mutta jatkatte parisuhdetta?
Anteeksi nyt vaan mutta onko se rakkautta kun mies kaikin tavoin estää sinua saamasta omia haaveita todeksi?
Hän on valintansa tehnyt ja varmistaa ettei lapsia tule niin miksi hän estää sinua elämästä elämää jonka haluat?
Onko se rakkautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairastuin kesällä vakavasti. Olen elänyt muiden ehdoilla lapsiasian suhteen. Kaduttaa, olisin halunnut monta lasta. Nyt on yksi, eikä ole järkevää enää hankkia uusia.
Lapset on kaikki kaikessa kun aika on jättämässä. Vaikka tuntuu todella väärältä ja surulliselta pettää oma lapsi kuolemalla.
Päätöksen vaikeus johtuu siitä, että et ole tehnyt päätöstä kumpaa haluat enemmän jos molempia et saa. Molemmissa on paljon hyviä puolia ja toinen tuttu ja turvallinen.
Minä olisin sinulle tilanteeni puolesta hyvä isä mahdolliselle lapsellesi :D Siis maailmasta poistuva. Toisaalta en suosittele lapsen isättömänä kasvattamista.
Kiitos tämän asian jakamisesta. Ideaalitilanteessa en minäkään olisi halunnut lasta yksin. Rakastan miestäni ja näen, miten hyvä isä hänestä tulisi. Hän ei valitettavasti näe sitä.
Ajattelen lapsista samalla tavoin kuin sinä.. näen niillä yleensä ottaen merkitystä. Haluaisin lapselleni historian mutta hänen historiansa tulee olemaan erilainen luovutettujen solujen vuoksi.
Sisäisesti tunnen että olen päättänyt mitä teen mutta en kestä tätä ahdistusta ja surua. Kaikkea en voi saada ja se pitäisi pystyä hyväksymään.
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastat unelmaasi etkä tuota miestä. Hän ei halua lapsia. Haluat miehen joka haluaa lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti täytyy kyllä todeta, että tuossa iässä lasten saaminen saattaa sunkin kohdalla olla myöhäistä. Voi käydä niin, että et saa lapsia ja sen lisäksi olet luopunut rakkaudesta.
Jos haave lapsesta on suuri, kannattaa suorilta suunnata hankkimaan se keinohedelmöityksen avulla. Uutta puolisoa turha etsiä lapsia ajatellen...voi kestää liian kauan ja hätäpäissäsi voit valita väärin.
Mitenkäs se vaihtoehto, että muutatte erillenne ja saat lapsen yksin, mutta jatkatte parisuhdetta?
Keinohedelmöitykseen olenkin menossa ja tutkimukset sen suhteen aloitettu jo. Mies ei halua tätä vaihtoehtoa , suhde ei siis jatku kun minä muutan pois ja lähden toteuttamaan suunnitelmani.
Ja kiitos tälle samassa tilanteessa olleelle tsempistä! On totta, minun täytyy toimia NYT. Tiedän sen. Luulen että tämä lama ja suru missä nyt olen kuuluu tähän prosessiin. En vaan pääse eteenpäin.
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Rakastan miestäni ja näen, miten hyvä isä hänestä tulisi. Hän ei valitettavasti näe sitä."
Voi heh heh! Hän EI halua lapsia.
Voit uskotella itsellesi mitä vaan mutta hän ei halua lapsia.
Kumpi nyt on viisaampi ja lopettaa mahdottoman suhteen? Sä rakastat illuusiota jonka olet itse rakentanut miehen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan mutta onko se rakkautta kun mies kaikin tavoin estää sinua saamasta omia haaveita todeksi?
Hän on valintansa tehnyt ja varmistaa ettei lapsia tule niin miksi hän estää sinua elämästä elämää jonka haluat?
Onko se rakkautta?
Tämä! Miehesi on tehnyt valinnan joka poissulkee sinut hänen elämästään. Jos hän haluaisi pitää sinut elämässään niin silloin tämä ei olisi kynnyskysymys.
Monet isot valinnat elämässä poissulkevat aina joitain muita vaihtoehtoja. Nyt sinulla on valinnan paikka. Voihan olla, että valitset miehesi ja sitten viiden vuoden kuluttua hän tapaakin jonkun toisen, kenen kanssa haluaa lapsia. Oletko valmis kestämään tämän vaihtoehdon, jos valitset jäädä? Mieti vaikka Taiveaho- Kaikkosten pariskuntaa. Kenenkään toisen varaan ei kannata onneansa rakentaa.
Totta kait eroaminen sattuu, mutta vaihtoehdot taitavat olla vähissä. Huonosti ennustettavat asiat elämässä on vaikeita - näitä ovat muutos, luopuminen ja ylipäätään koko tulevaisuus. Mutta jos et itse valitse muutosta niin muutos valitsee sinut silloin kuin vähiten odotat. Elämä harvoin pysyy sellaisena kuin itse haluaa tai sen kuvittelee menevän. Yritä edes tavoitella unelmiasi, sillä mikään ei harmita yhtä paljon kuin se, ettei edes yrittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas hämärää kommentointia ketjulta. Ihan terveitä muksuja syntyy joka päivä nelikymppisille. Taitaa olla epävarmuudet ja tyytymättömyydet siellä kommentoijien omassa elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Sairastuin kesällä vakavasti. Olen elänyt muiden ehdoilla lapsiasian suhteen. Kaduttaa, olisin halunnut monta lasta. Nyt on yksi, eikä ole järkevää enää hankkia uusia.
Lapset on kaikki kaikessa kun aika on jättämässä. Vaikka tuntuu todella väärältä ja surulliselta pettää oma lapsi kuolemalla.
Päätöksen vaikeus johtuu siitä, että et ole tehnyt päätöstä kumpaa haluat enemmän jos molempia et saa. Molemmissa on paljon hyviä puolia ja toinen tuttu ja turvallinen.
Minä olisin sinulle tilanteeni puolesta hyvä isä mahdolliselle lapsellesi :D Siis maailmasta poistuva. Toisaalta en suosittele lapsen isättömänä kasvattamista.
Parempi siis jättää lapsi kasvattamatta, jos sillä ei ole sosiaalista isää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kovasti voimia. Tuossa kirjoitit jo itsekin vastauksen; sun täytyy lähteä nyt. Itket vaikka niin maan p....leesti samalla, mutta nyt keskityt tekemään konkreettisia siirtoja. Etsit asunnon, alat jo pakata tavaroita. Pakatessa käsittelet asian, suret. Mutta enää et ole tekemättä mitään. Nyt jalkaa toisen eteen. Toivon todella, että saat vielä oman lapsen. Voimia suremiseen sekä käytännön asioihin. Elämä voittaa vielä joskus!
Vierailija kirjoitti:
Onpas hämärää kommentointia ketjulta. Ihan terveitä muksuja syntyy joka päivä nelikymppisille. Taitaa olla epävarmuudet ja tyytymättömyydet siellä kommentoijien omassa elämässä.
Niin tai kokemukset. Itse olen yrittänyt lasta viime metreillä ja kokenut viisi keskenmenoa. Nyt alkaa ikä olla se, ettei raskaaksi tulo enää onnistu. Olen käynyt läpi surua ja alkanut hyväksyä lapsettomuuden. Lasta tärkeämmältä tuntuu nyt se, että on toimiva rakkauteen perustuva parisuhde. -6
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas hämärää kommentointia ketjulta. Ihan terveitä muksuja syntyy joka päivä nelikymppisille. Taitaa olla epävarmuudet ja tyytymättömyydet siellä kommentoijien omassa elämässä.
Niin tai kokemukset. Itse olen yrittänyt lasta viime metreillä ja kokenut viisi keskenmenoa. Nyt alkaa ikä olla se, ettei raskaaksi tulo enää onnistu. Olen käynyt läpi surua ja alkanut hyväksyä lapsettomuuden. Lasta tärkeämmältä tuntuu nyt se, että on toimiva rakkauteen perustuva parisuhde. -6
Keskenmenoja voi tulla muista syistä. 30-vuotias kaverini halusi vauvan, eikä vain onnistunut. Itselleni ei ollut hänen ja puolisonsa elämäntapojen perusteella mikään yllätys, mutta seuraamukset on päivän kirosana eikä niitä saisi olla. Ei ole henkilökohtaisia valintoja ja niiden seuraamuksia, on vain uhreja joille pitäisi kaikki lahjapaketissa antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas hämärää kommentointia ketjulta. Ihan terveitä muksuja syntyy joka päivä nelikymppisille. Taitaa olla epävarmuudet ja tyytymättömyydet siellä kommentoijien omassa elämässä.
Niin tai kokemukset. Itse olen yrittänyt lasta viime metreillä ja kokenut viisi keskenmenoa. Nyt alkaa ikä olla se, ettei raskaaksi tulo enää onnistu. Olen käynyt läpi surua ja alkanut hyväksyä lapsettomuuden. Lasta tärkeämmältä tuntuu nyt se, että on toimiva rakkauteen perustuva parisuhde. -6
Keskenmenoja voi tulla muista syistä. 30-vuotias kaverini halusi vauvan, eikä vain onnistunut. Itselleni ei ollut hänen ja puolisonsa elämäntapojen perusteella mikään yllätys, mutta seuraamukset on päivän kirosana eikä niitä saisi olla. Ei ole henkilökohtaisia valintoja ja niiden seuraamuksia, on vain uhreja joille pitäisi kaikki lahjapaketissa antaa.
Mun henkilökohtainen valintani oli se, että jätin liian myöhäiseksi. Raskauduin helposti ja ajattelin, että helposti tämä käy. Elämäntavat terveet ja suvussa useita iäkkäämpinä lapsen saaneita. Toki on siis mahdollista että ap onnistuu enkä halua lannistaa. Toivon vain että huomioi senkin että toisinkin voi käydä. Mitä sitten tekeekin, tärkeintä on pystyä elämään valintojensa kanssa, kävi miten kävim
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan mutta onko se rakkautta kun mies kaikin tavoin estää sinua saamasta omia haaveita todeksi?
Hän on valintansa tehnyt ja varmistaa ettei lapsia tule niin miksi hän estää sinua elämästä elämää jonka haluat?
Onko se rakkautta?
Tämä! Miehesi on tehnyt valinnan joka poissulkee sinut hänen elämästään. Jos hän haluaisi pitää sinut elämässään niin silloin tämä ei olisi kynnyskysymys.
Monet isot valinnat elämässä poissulkevat aina joitain muita vaihtoehtoja. Nyt sinulla on valinnan paikka. Voihan olla, että valitset miehesi ja sitten viiden vuoden kuluttua hän tapaakin jonkun toisen, kenen kanssa haluaa lapsia. Oletko valmis kestämään tämän vaihtoehdon, jos valitset jäädä? Mieti vaikka Taiveaho- Kaikkosten pariskuntaa. Kenenkään toisen varaan ei kannata onneansa rakentaa.
Totta kait eroaminen sattuu, mutta vaihtoehdot taitavat olla vähissä. Huonosti ennustettavat asiat elämässä on vaikeita - näitä ovat muutos, luopuminen ja ylipäätään koko tulevaisuus. Mutta jos et itse valitse muutosta niin muutos valitsee sinut silloin kuin vähiten odotat. Elämä harvoin pysyy sellaisena kuin itse haluaa tai sen kuvittelee menevän. Yritä edes tavoitella unelmiasi, sillä mikään ei harmita yhtä paljon kuin se, ettei edes yrittänyt.
Sama minkä sanoit miehestä pätee ap:n. Hän tekee valinnan, jolla sulkee miehen pois elämästään.
Täällä joku puhuikin läheisriippuvuudesta. Sun täytyy vain hyväksyä se, että haluatte molemmat eri asioita ja sun on mentävä kohti omaa elämää ja omia valintoja. Jos mies sua niin kovasti rakastaa niin olisi valmis siihen, että saisitte yhdessä lapsen tai pysyisi sun rinnalla jos raskaudut keinohedelmöityksen avulla. Tärkeintä että sulla on muitakin läheisiä ja turvaverkkoa, kun lapsen kasvattaminen yksin saattaa joskus olla raskasta. Tukeudu ystäviisi ja suuntaa katse täysin kohti omaa (ja lapsesi) tulevaisuutta ja unohda muu.
Alue: Aihe vapaa
En osaa muuta neuvoa antaa kun sen että, kyse on kumminkin sinun elämästä. Tee siitä sellainen kun itse haluat.