Miksi uskovaiset syyllistää ateisteja?

Aina se suorastaan uhkailu kadotuksella ym. Eikö uskovaiset ymmärrä, että uskoon heittäytyminen on lahja, jota kaikki eivät saa? Esimerkiksi minä en saa. Olen koko aikuisen elämäni yrittänyt tulla uskoon, kiertänyt eri seurakunnat, lahkot, massatapahtumat, kotiseurat läpi, ollut valmis todella luopumaan kaikesta ja olemaan uskovainen. Rukoillut, paastonnut, yrittänyt. Mutta tullut siihen tulokseen, ettei se ole mikään tahdon asia. Nykyään luovuttaneena olen tullut siihen tulokseen, että olen joko järkevä ja fiksu ja ymmärrän, ettei jumalaa ole, eikä raamattu ole totuus, tai että minut on jätetty tietoisesti ulkopuolelle. Kumpikin vaihtoehdoista jättää minut osattomaksi. Uskovaiset taas puhuvat kuin usko olisi päätös, jonka ihminen voi tehdä. Voin kertoa teille: ei voi! Kaikille ne ovet eivät aukene tai muuten elää valheessa ja pseudopelastuksessa, kun järki sanoo, että tämä on ihan höpönhöpöä, eikä järjen ääntä pysty tukahduttamaan millään. Sen verran rehti ja rehellinen olen, etten voi kopioida ulkoista uskovan käytöstä, puhetta jne, kun oikeasti en voi uskoa.
Päätös olla enää yrittämättä toi valtavan helpotuksen tunteen ja rauhan. Suosittelen niille, jotka kärvistelevät suuren epäilyksen vallassa. Siihen voi tuhrautua koko elämä.