Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka seilaat määräaikaisesta työpaikasta toiseen etkä ole saanut vakipaikkaa
01.03.2020 |
Mikä on koulutuksesi ja mitä olet tehnyt työksesi? Miksi sinua ei ole vakinaistettu?
Kommentit (20)
Työhistoria mikä koostuu määräaikaisista työsuhteista on ihan yleistä ja nykypäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen alunperin valmistunut ammattiin jossa on hakijoita tyyliin sata/paikka joka edes vähän pidempi ja työt lähinnä keikkatyötä ja kesätyötä. Yliopistokoulutus. Seuraava ammatti lähes yhtä huono työllistäjä nykyään. En ole koskaan hakenut mitään toimkstosihteerin tms. paikkoja koska en niitä halua tehdä eikä niitäkään enää ole. Nyt olen ammatissa, josta en todellakaan edes halua muuta kuin keikkatyötä, on sen verran raskasta.
Niitä joiden alalla työvoimapula on vaikea käsittää että ei vakipaikkoihin noin vain mennä. Osa myös pitää keikkailusta ja vapaudesta.
Minäkään en halua vakinaistua, oli vakipaikka josta siirryin tekemään määräaikaisuuksia.
Nautin kun ihmiset ja paikat vaihtuvat.
Koulutukseni on FT ja olen tutkija. Minua ei ole vakinaistettu, koska alalla ei lähtökohtaisesti ole vakinaisia työpaikkoja.
Jännä kun ihmiset ovat nykyään muuten niin kokemushaluisia ym. mutta vakipaikka on edelleen must, vaikka elantonsa voi hankkia muutenkin. Lisäksi työpaikat on täynnä vakituisia, siksi pahoinvoivia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen nykyään vakipaikassa, mutta valtiolla kun seurasin tuota vakinaistamista, en ymmärtänyt yhtään valintoja. Ei niitä parhaita vakinaistettu läheskään joka kerta. Vakinaisen paikan sai se, joka huusi kovimpaan ääneen että hän on tähän paras - ei todellakaan ollut. Lisäksi niihin vakinaistamisiin piti käsittääkseni hakea ministeriöltä lupa perustaa virka. Aika moneen valittiin se, joka sattui sillä hetkellä hoitamaan paikkaa, niissä paikoissa, missä hommaa oli pitkään hoidettu työllistämistukiporukalla. Rannalle jäi edellinen, joka olisi ollut selvästi parempi. Liian hyviä ei haluttu usein palkata, vakinaiset jotenkin pelkäsivät ja mustamaalasivat. Yksi äitiysloman sijainen teki paljon sellaisia hommia, joita virkaa vakinaisesti hoitava ei viitsinyt tai osannut tehdä. Minä naiiviuksissani menin kehumaan, minustakin tuli huono tekijä hetkessä kun aiemmin oli kehuttu. En siinä vaiheessa tuntenut lainkaan äitiyslomalla olijaa, mutta siellä oli sisäpiiri, missä valitettiin kiirettä ja sillä varjolla jätettiin hommia tekemättä - kiireen valittamiseen oli aina aikaa vaikka kuinka paljon.
Vierailija kirjoitti:
Jännä kun ihmiset ovat nykyään muuten niin kokemushaluisia ym. mutta vakipaikka on edelleen must, vaikka elantonsa voi hankkia muutenkin. Lisäksi työpaikat on täynnä vakituisia, siksi pahoinvoivia ihmisiä.
Koska vakkareilla on enemmän etuja. Voi irtisanoutua milloin haluaa, ei stressiä työn jatkumisesta ja lomat (moni määräaikainen paikka jättää sopimusket uusimatta juuri lomiksi). Jos on asuntolainaa sun muita niin ei paljoa lämmitä työn hakeminen kun määräaika on menossa umpeen eikä jatkoa kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saanut heti valmistuttuani vakipaikkaa, ja se tilaisuus meni siinä. Sitten olin määräaikaisena sijaisena ja työllisyysvaroin palkattuna. Vaihdoin ammattia suorittamalla yliopistotutkinnon, mutta sama meno on jatkunut. Viimeinen toivoni vakipaikasta ennen eläkeikää on 7:n kuvaama tilanne, jossa voin olla se "huonompi" työntekijä, joka tulee ainakin jäämään pian eläkkeelle ja sitten paikka voidaankin jättää täyttämättä pitkäksi aikaa tai jatkaa uusilla määräaikaisuuksilla.
Olen opettaja ja tein määräaikaisuuksia samassa talossa monta putkeen, kunnes nyt tulin valituksi virkaan. Olisin toki voinut vaihtaa taloa ja ehkä jostain muualta olisin saanut virankin aiemmin, mutta halusin saada sen nimenomaan tästä koulusta. Tämä "kärkkyminen" on käytännössä ainoa tapa saada virka. Hain aina virkoja ja määräaikaisia virkoja muualtakin, kävin kuitenkin haastattelussa lopulta vain omassa koulussani. Tulin ohitetuksi muutaman kerran, mutta nyt siis oli vihdoin "minun vuoroni". Välillä meinasi usko loppua, mutta lopulta jouduin odottamaan vain kolmen lukukauden verran, neljäs alkaa virassa. Odottaminen siis kannatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveydenhoitaja. Aivan loppu tähän ketjuttamiseen.
Siivooja kunta-alalla. Olen tehnyt pätkää 8 vuotta. Koulutus löytyy. En ymmärtä, miksi en saa vakituista paikkaa. Alani ei ole kaikista suosituin ja esim. tuuraajia ei saada ollenkaan. Nuoria ei ole töissä ollenkaan ja kaikki työkaverini ovat 55-60-vuotiaita.
Täällä on tyypillistä, että porukkaa käy kokeilemassa muutaman kuukauden ja jatkaa muihin töihin. Luulen, että työnantajalleni ei vain ole väliä, kuka nämä työt tekee. Siksi he eivät halua sitoutua työntekijöihin. Koen olevani aika arvoton. En ymmärrä, miksi viitsin tuhlata elämääni tällaisessa työpaikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen alunperin valmistunut ammattiin jossa on hakijoita tyyliin sata/paikka joka edes vähän pidempi ja työt lähinnä keikkatyötä ja kesätyötä. Yliopistokoulutus. Seuraava ammatti lähes yhtä huono työllistäjä nykyään. En ole koskaan hakenut mitään toimkstosihteerin tms. paikkoja koska en niitä halua tehdä eikä niitäkään enää ole. Nyt olen ammatissa, josta en todellakaan edes halua muuta kuin keikkatyötä, on sen verran raskasta.
Niitä joiden alalla työvoimapula on vaikea käsittää että ei vakipaikkoihin noin vain mennä. Osa myös pitää keikkailusta ja vapaudesta.
Jaa. Jos koulutuspaikkoja olisi suorassa suhteessa olemassa oleviin töihin, valittaisit siitä, miten ei ole tarpeeksi aloituspaikkoja kaikille jotka haluavat opiskelemaan. Nykyihmisellä on jokin kysynnän ja tarjonnan allergia, haluttomuus tunnustaa tosiasiat.
Sote-ala, tarviiko enempää sanoa?
Pisimpään samassa talossa pätkäsopimuksilla 7 vuotta, nyt uudessa talossa toista vuotta pätkissä. Olen pätevä, mutta kunta-alalla viroissa käkkii lisääntymisikäiset naiset, jotka vuorottelee äitiyslomilla. Aina on sijaisen tarvetta isossa talossa, mutta kukaan ei irtisanoudu ja vaihda työpaikkaa. Eli virkoja/ toimia ei vaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo 40. En ole halunnut vakinaista paikkaa työpaikoissa joissa on ollut yli 1200€ pienempi palkka kuin keskiansio on yleensä niillä, joilla on sama koulutus. Yhdessä paikassa en kehdannut jäädä, kun pidempään talossa olleita sai kenkää yt-neuvotteluissa. En tosin pitänyt omista työtehtävistäni, joten toivottavasti joku pidempään ollut sai jatkaa niitä halutessaan.
Vierailija kirjoitti:
Sote-ala, tarviiko enempää sanoa?
Pisimpään samassa talossa pätkäsopimuksilla 7 vuotta, nyt uudessa talossa toista vuotta pätkissä. Olen pätevä, mutta kunta-alalla viroissa käkkii lisääntymisikäiset naiset, jotka vuorottelee äitiyslomilla. Aina on sijaisen tarvetta isossa talossa, mutta kukaan ei irtisanoudu ja vaihda työpaikkaa. Eli virkoja/ toimia ei vaan ole.
Lisääntymisiän jälkeen otetaan pari vuotta opintovapaata ja lähdetään opiskelemaan jotain kädentaitoalaa, ollaan vuorotteluvapaalla, lähdetään miehen töiden perässä ulkomaille ja otetaan virkavapaata pari vuotta tai lähdetään johonkin projektityöhön määräajaksi ja otetaan virkavapaata. Sijaiset hoitavat työt.
T. Tuo terveydenhoitaja, sijainen jo kahdeksatta vuotta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sote-ala, tarviiko enempää sanoa?
Pisimpään samassa talossa pätkäsopimuksilla 7 vuotta, nyt uudessa talossa toista vuotta pätkissä. Olen pätevä, mutta kunta-alalla viroissa käkkii lisääntymisikäiset naiset, jotka vuorottelee äitiyslomilla. Aina on sijaisen tarvetta isossa talossa, mutta kukaan ei irtisanoudu ja vaihda työpaikkaa. Eli virkoja/ toimia ei vaan ole.
Lisääntymisiän jälkeen otetaan pari vuotta opintovapaata ja lähdetään opiskelemaan jotain kädentaitoalaa, ollaan vuorotteluvapaalla, lähdetään miehen töiden perässä ulkomaille ja otetaan virkavapaata pari vuotta tai lähdetään johonkin projektityöhön määräajaksi ja otetaan virkavapaata. Sijaiset hoitavat työt.
T. Tuo terveydenhoitaja, sijainen jo kahdeksatta vuotta
Unohdin tuosta vielä kunnalla pitkällä sairauslomalla olevat. Siis lähinnä ne, jotka eivät enää ikinä tule työkuntoiseksi esim. jonkin tule-vaivan vuoksi, mutta irtisanominen on mahdollista vasta vuosien kuluttua. Ensin täytyy tutkia, kuntouttaa, tehdä työkokeiluja, taas tutkia. Ja koko sen ajan tällä henkilöllä on sijainen. Esim. kolme vuotta ei ole ollenkaan mahdoton aika roikottaa tällaista henkilöä työsuhteessa.
Alallani vakipaikat ovat kiven alla. Edellinen ja tällöin vieläpä osaamiselle ja cv:lleni harvinaisen täsmälleen sopiva vakipaikan haku oli muutama vuosi sitten, en päässyt edes haastattelukierrokselle kun selvästi kokeneemmat kiilasivat edelle. FT, tutkija, kymmenen vuotta alalla.
Toisaalta, tykkään kyllä projektimuotoisesta työskentelystä, ja juuri tällä hetkellä on käynnissä mielenkiintoisia ja työllistäviä projekteja pitkälle. Toki silti priorisoisin vakipaikkaa (ainakin omalta alalta), koska se tekisi työelämästä pari pykälää leppoisampaa ja siten pitemmän päälle mukavampaa.
Mitä olen lähipiirini (siis muut kuin tutkijat) tilanteita seurannut, niin keskeisin kriteeri vakipaikalle taitaa olla onni olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja siihen tilanteeseen riittävillä taidoilla.
En halua vakinaistua.