Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun tajusin äitini salajuonen vasta liian myöhään
27.02.2020 |
Äitini on aina reagoinut vähänkin yllättäviin tai huonoihin uutisiin huutamalla. Siis ihan tavallisiin ja arkisiinkin asioihin, ihan saman tien nollasta sataan alkaa HUUTAMINEN. Se oli alkanut jo lapsena niin että meni kauan että tajusin edes ettei normaalit ihmiset toimi niin. Isäni ei ollut sellainen, vaan hän puhui asiat ihan tavallisesti läpi, ei kuitenkaan jäänyt hissukaksi. Siitä huolimatta äitini sai hänet näyttämään huonolta kun hän ei huutanut. "Miksi sinä vain istut siinä hiljaa". No kai siinä nyt alkaa olla vähän hiljainenkin kun toinen huutaa raivopäänä. Vaikka en pitänyt huutamisesta lapsenakaan, jotenkin kierosti pidin sitä normaalina tapana ja vähän isompana lapsena lähdin mukaan huutamiseen. Sitten galaktinen perheriita sai aina uuden käänteen, kun äitini keksi että hän voi moittia MINUN huutamistani. Hänessä ei tietenkään ollut mitään vikaa omasta mielestään. Oikeasti hän provosoi minut huutamaan vaikka sukulaisten läsnä ollessa, että saa minut näyttämään huonolta. Aina kun sanoin että miksi et voi puhua normaalisti, hän muka loukkaantui verisesti, että hänen "luonnollista puhetapaansa" arvostellaan. Nyt minulla on sitten se perheen huutajan maine, kun äitini on siitä jaksanut aina jälkeenpäin muistutella, vaikka jossain vaiheessa tajusinkin ettei minun tarvitse eikä kannata huutaa hänen mukana.
Kommentit (16)
Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nyt lapsi huutaa suoraan korvaan.
Näitä taitaa olla paljon, minunkin exvaimo on ja lapsiin se sitten vaikutti ja vaikuttaa samalla tavalla. Toki samalla ihmisellä on paljon muitakin vastaavia ja pahempiakin ominaisuuksia. Toivon vain, että lapsiin jäisi mahdollisimman pienet vaikutukset ja traumat ja selviäisivät mahdollisimman vähin oirein.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin eksäni huusi. Meillä on yhteisiä lapsia, joten eron jälkeen oli pakko olla tekemisissä. Kerran löin kymmenen kertaa luurin korvaan, kun ei osannut ilmaista itseään huutamatta. ” tämä on normaalia kanssakäymistä”. No, minulle ei huudeta.
Näille ihmisille on pakko laittaa rajat. Minulle ei huudeta, joten vastaanotan vain kirjallista tektiä, jos ei osaa olla huutamatta.
No, syyllinen olen tietenkin minä.... olen vain herkkänahnkainen, enkä ymmärrä vuorovaikutusta.... pitkä tie oppia pois, että ei, syy ei ole minun. Minulla on oikeus tuntea mitä haluan. Minulla on oikeus mielipiteisiini.
HUU ! HUU !!
Zinc
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mulle yritetään huutaa, sanon : mulle ei huudeta ja kävelen pois. Yleensä ei toista kertaa yritetä.
Exäni opetti mulle, että se joka selviää riidasta ääntä korottamatta on voittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te olette ihan teinejä.
Sanoo murrosikäisen teinin tavalla käyttäytyvä huutaja nainen?
Äitihullu jaksaa jankata näitä samoja asioita vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu jaksaa jankata näitä samoja asioita vuodesta toiseen.
Eiköhän tuollainen vanhempi ole se hullu. Ap taas on aiemmin oireillut tästä syystä, hyvä että on noin hienosti kuitenkin asian tajunnut ja saanut käsiteltyä asiaa. Jos itsekin käyttäydyt hullusti niin eiköhän se kannata yrittää muuttaa tapoja ennemmin kuin yrittää hiljentää ne jotka tälläisiä asioita nostavat esille.
Sitten äitini kritisoi kaikkia muita ihmisiä joiden kuulee huutavan, esimerkiksi televisiosarjan hahmoja. Ikään kuin hän itse ei koskaan tekisi niin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen avioparin, jolla on yksi lapsi. He huutavat ja nauravat kovaäänisesti yhdessä. Ei silleen vihaisesti, van kovalla äänellä. Onneksi he asuvat omakotitalossa, niin eivät häiritse naapureita. Sen kyllä kuulee jo kaukaa, missä ikinä he menevätkin. He ovat vahvoja, iloisia ja energisiä, toisin kuin suurin osa suomalaisista. On ollut mukavaa nähdä, että näinkin voi olla normaali. Onneksi he ovat löytäneet toisensa!
Äitihullu taas vauhdissa ja ihmiset menee trolliin kuin aina ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu taas vauhdissa ja ihmiset menee trolliin kuin aina ennenkin.
Ja mikäs kaikkitietävä sinä olet?
Minunkin eksäni huusi. Meillä on yhteisiä lapsia, joten eron jälkeen oli pakko olla tekemisissä. Kerran löin kymmenen kertaa luurin korvaan, kun ei osannut ilmaista itseään huutamatta. ” tämä on normaalia kanssakäymistä”. No, minulle ei huudeta.
Näille ihmisille on pakko laittaa rajat. Minulle ei huudeta, joten vastaanotan vain kirjallista tektiä, jos ei osaa olla huutamatta.
No, syyllinen olen tietenkin minä.... olen vain herkkänahnkainen, enkä ymmärrä vuorovaikutusta.... pitkä tie oppia pois, että ei, syy ei ole minun. Minulla on oikeus tuntea mitä haluan. Minulla on oikeus mielipiteisiini.