Metoo-kuohunnan juuret löytyvät sivistyksemme syntyajoilta.

Kertoo Tiede-lehden uutinen.

Ylevät oppineet valoivat perustan naisten huonolle kohtelulle.

Olemme tottuneet ihailemaan antiikin sivistystä, loihan se pohjan länsimaiselle kulttuurille. Antiikin maailmasta perimme tieteet ja taiteet, ja sieltä on kotoisin myös nykyisten yhteiskuntiemme kivijalka, demokratia.

Tuolloisella sivistyksellä oli kääntöpuoli, joka tapaa unohtua. Saimme antiikista myös sukupuolten epätasa-arvon, jopa suoranaisen naisvihan, misogynian.

Eräs kaikkien aikojen kiihkomielisimmistä misogyyneistä oli kuuluisan Platonin ehkä vielä kuuluisampi oppilas Aristoteles, joka julisti 300-luvulla ennen ajanlaskumme alkua:

”Mies on luonnostaan ylempiarvoinen ja nainen alempiarvoinen; toinen hallitsee ja toista hallitaan.”

Todisteena naisten vähäisemmästä arvosta Aristoteles käytti muita luontokappaleita. Eläinkunnassakin uros oli suurempi, voimakkaampi ja liikkuvaisempi. Suuri ajattelija turvautui miehen ylemmyyttä puolustellessaan niinkin järjenvastaiseen esimerkkiin kuin siihen, että naisilla oli vähemmän hampaita kuin miehillä.

Jälkeläisten tuottamisessakin naisella oli Aristoteleen mielestä toissijainen tehtävä miehen siemenen passiivisena vastaanottajana ja sikiölle ravintoa antavana hautomona. Tästä hän teki sen loogisen päätelmän, ettei nainen kyennyt olemaan mies, joten hän oli epätäydellinen tai silvottu mies.

Ero näkyi luonnollisesti myös henkisissä ominaisuuksissa, kuten moraalissa ja älyssä. Naisten katsottiin edustavan ruumista ja halveksittuja lihallisia intohimoja, miehen korkeampia sfäärejä, henkeä ja sielua.

Jaottelullaan filosofit loivat sukupuolille kaksinaismoralistisen kaksoisstandardin. Sen mukaisesti miehet elivät miehen elämää ja saivat tehdä melkein mitä tahansa, mutta naiset luokiteltiin hyviin ja huonoihin.

Hyvät naiset – alistuvat ja siveelliset vaimot, kodinhoitajat – saivat armon miesten silmissä. Pahat naiset – seksuaalisesti vapaamieliset ”viettelijättäret” tai itsenäiset älyköt – toimivat varoittavina esimerkkeinä siitä, miten käsiteltiin naisia, jotka eivät totelleet miehisiä auktoriteetteja.

Asenteet syöpyivät niin syvälle yhteiskuntien rakenteisiin, että naisten huonoa kohtelua totuttiin pitämään normaalina – eivätkä vanhat käsitykset ole vieläkään kuolleet, kuten metoo-kuohunta osoittaa.