Lue keskustelun säännöt.
Oletko lukenut Vaskivuorentie 20? Kertoo köyhyydestä
12.02.2020 |
Kannattaako lukea loppuun?
Olen sivulla 38 ja tähän asti on vain jankattu, miten kurjaa elämä on ollut kun on köyhä ja laskut on menneet ulosottoon. Alkaa pikku hiljaa selvitä, miksi minäkertoja on köyhä: hän keskittyy valittamiseen ja köyhänä olemisen tunnusteluun.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ja arvokas puheenvuoro; harvinainen tapaus suomenruosalainen köyhä kirjailija! - Mutta, mutta: Ehkä Yle Areenasa löytyy ao teoksesta sovitettu kuunnelma
Vierailija kirjoitti:
Asuuko kirjoittaja Varissuolla?
Myyrmäessä. Ainakin tässä alussa kirjaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Onko kirjoittaja ammattivalittaja ?
Zinc
En sanoisi ammattivalittajaksi. Kunnon ammattivalittajahan on ärhäkkä ja aktiivinen. Tämä minäkertoja näkee vain kaikessa huonot puolet ja hautoo niitä itsekseen. Laskutkin "on jääneet" maksamatta. Ihan itse ovat siis jääneet pois maksusta. Kuka sellaisia maksamisesta kieltäytyviä laskuja oikein laatii ja lähettää?
ap
Olen lukenut. Kirja jatkuu hyvin paljon samankaltaisena loppuun asti.
Sille on jatko-osakin. Tosin sitä ei ole tullut luettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut. Kirja jatkuu hyvin paljon samankaltaisena loppuun asti.
Sille on jatko-osakin. Tosin sitä ei ole tullut luettua.
Voi ei! Jatko-osa vielä... en ikinä selviä siitä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kirjoittaja ammattivalittaja ?
Zinc
En sanoisi ammattivalittajaksi. Kunnon ammattivalittajahan on ärhäkkä ja aktiivinen. Tämä minäkertoja näkee vain kaikessa huonot puolet ja hautoo niitä itsekseen. Laskutkin "on jääneet" maksamatta. Ihan itse ovat siis jääneet pois maksusta. Kuka sellaisia maksamisesta kieltäytyviä laskuja oikein laatii ja lähettää?
ap
Luin tuon joskus ja naureskelin tolvanalle. Se valitti siitäkin että vaimo lihoi vaikka itse on kuvista päätellen pulska poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saanut kirjaa luettua loppuun. Minua ärsytti se köyhyydestä itkeminen, kun köyhyyden syy oli kirjoittajan halu olla Suuri Kirjailija, eikä siksi voinut tehdä mitä tahansa duunia ja elättää perhettään. Itsekin haluaisin kirjoittaa ja maalata kaiket päivät, mutta perheen hyvinvointi on minulle tärkeämpää kuin omat mielihaluni ja tarpeeni suoltaa maailmaan keskinkertaista taidetta, joten käyn töissä, en ehdi enkä jaksa taiteilla, mutta enpä valitakaan.
Juu, luin ihan mielenkiinnosta, kun olen joskus ollut kirjailijan kanssa samoilla luennoilla. Niillä vaikutti ihan selväjärkiseltä ja jalat maassa olevalta tyypiltä, mutta sitten kirjan perusteella olikin melkoinen yllätys, kun siitä välittyi jotenkin tosi valittava ja avuton tyyppi. Ei ollenkaan vastannut sitä kuvaa, minkä ihmisestä sai pinnallisten tapaamisten perusteella. Kai siinä vikana oli se, että miehelle oli annettu enemmän kannettavaa, kuin mitä jaksoi kantaa (ei tukiverkkoja, sairas vaimo, työttömyyttä, masennus), ja siksi hän jotenkin meni jotenkin jumiin ja jäi kiertämään sellaista onnetonta kehää, missä mikään ei onnistunut, ja kaikki oli harmaata. Ihan ymmärrettävää, mutta toisaalta aika raivostuttavaa luettavaa, kun toinen vaan vinkuu ja valittaa, miten kaikki on niin kovaa.
Toista kirjaa en enää jaksanut lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu, luin ihan mielenkiinnosta, kun olen joskus ollut kirjailijan kanssa samoilla luennoilla. Niillä vaikutti ihan selväjärkiseltä ja jalat maassa olevalta tyypiltä, mutta sitten kirjan perusteella olikin melkoinen yllätys, kun siitä välittyi jotenkin tosi valittava ja avuton tyyppi. Ei ollenkaan vastannut sitä kuvaa, minkä ihmisestä sai pinnallisten tapaamisten perusteella. Kai siinä vikana oli se, että miehelle oli annettu enemmän kannettavaa, kuin mitä jaksoi kantaa (ei tukiverkkoja, sairas vaimo, työttömyyttä, masennus), ja siksi hän jotenkin meni jotenkin jumiin ja jäi kiertämään sellaista onnetonta kehää, missä mikään ei onnistunut, ja kaikki oli harmaata. Ihan ymmärrettävää, mutta toisaalta aika raivostuttavaa luettavaa, kun toinen vaan vinkuu ja valittaa, miten kaikki on niin kovaa.
Toista kirjaa en enää jaksanut lukea.
Jep, just tota mä en jaksais millään lukea, kun olen itse ollut myös vaikeassa tilanteessa mutta ottanut ohjakset käsiini ja ryhtynyt toimiin elämäni parantamiseksi.
Kirjan minäkertoja tuntuu odottavan jotain palkintoa kärsimyksestään, siitä että jaksaa vuosikausia katsella bipolaaria, välillä psykoottista vaimoaan, joka vain lihoo ja itkee mutta ei koskaan siivoa. En tiedä, jaetaanko tuollaisen kestämisestä jossain palkintoja, mutta itse katsoin parhaaksi erota alkoholistista, kun ei perhe-elämä ja oma ura sellaisen kanssa oikein sujunut.
Eipä silti että olisin edes silloin pahimpina aikoina ollut katkera siitä, että "muilla on kaikkea" ja mulla ei mitään. Minäkertoja tuossa romaanintekeleessä kadehtii muiden ulkomaanmatkoja ja on katkera siitä, että toisilla on veneet ja autot. Toki tuo olisi romaanihenkilönä aivan toimiva, mutta kun on vielä minäkertojakin, jolla on hyvin samanlainen tausta kuin itse kirjailijallakin. Niin tökkii.
En tarkoita, että köyhän pitää olla nöyrä. Ei tarvitse. Mutta ei luulisi, että köyhällä olisi varaa olla saamaton JA valittaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Juu, luin ihan mielenkiinnosta, kun olen joskus ollut kirjailijan kanssa samoilla luennoilla. Niillä vaikutti ihan selväjärkiseltä ja jalat maassa olevalta tyypiltä, mutta sitten kirjan perusteella olikin melkoinen yllätys, kun siitä välittyi jotenkin tosi valittava ja avuton tyyppi. Ei ollenkaan vastannut sitä kuvaa, minkä ihmisestä sai pinnallisten tapaamisten perusteella. Kai siinä vikana oli se, että miehelle oli annettu enemmän kannettavaa, kuin mitä jaksoi kantaa (ei tukiverkkoja, sairas vaimo, työttömyyttä, masennus), ja siksi hän jotenkin meni jotenkin jumiin ja jäi kiertämään sellaista onnetonta kehää, missä mikään ei onnistunut, ja kaikki oli harmaata. Ihan ymmärrettävää, mutta toisaalta aika raivostuttavaa luettavaa, kun toinen vaan vinkuu ja valittaa, miten kaikki on niin kovaa.
Toista kirjaa en enää jaksanut lukea.
Tarraan tuohon pikku seikkaan että ANNETTU kannettavaksi taakka... Kuka sen antoi, yhteiskunta vai Jumala? Tänä päivänä todellakaan kukaan ei enää ole vastuussa mistään, kun lapsena äiti kerran mulkaisi pahasti niin siitä tuli trauma ja nyt olen työkyvytön jne. Yhteiskunta syrjäyttää minut, yhteiskunta ei huolehdi blaa blaa...
Muuten en välitä lukea köyhyyskurjuusvalitustarinoita, ehkä siksi kun olen itse pienituloinen. En halua masentavaa lukemista vaan viihdyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten vielä tuo köyhyysporno. Että on rikkinäiset kengät eikä varaa ostaa uusia, niin sukat kastuu joka kerta ulkona.
(Itse olen joutunut nöyrtymään ja ostamaan kenkiä kirpparilta. Ihan ehjiä ja siistejä saa parilla eurolla.)
Toisella sivulla sitten lennetäänkin Tukholmaan, kun on pakko mennä sinne tutkimaan millainen köyhä lapsuus kertojalla Tukholman lähiössä oli. Tupakkaa poltetaan jatkuvasti, kun se niinkun kuuluu köyhyyteen. Mutta lapsella ei ole bussikorttia koulumatkoja varten, vaan bussiraha annetaan aamuisin kolikkoina käteen, jos kolikkoja sattuu olemaan.
ap
Luin juuri, melko hämmentävä tarina.
"Silloin kun täytin kolmekymmentä, olisin ehkä nippa nappa saanut puhelinlaskut maksettua, jos olisin jättänyt syntymäpäiväkutsut järjestämättä. Sen verran paljon ne tulivat maksamaan, että jouduin lainaamaan rahaa ystäviltä. Oli ehkä hätiköityä tuhlata rahaa juhliin samalla kun laskut kasaantuivat ja osa vuokrasta oli maksamatta"
Ehkä??
Jos aikuinen ihminen tarvitsee välttämättä syntymäpäiväkutsut, eikö olisi voinut pitää ihan vaan nyyttärit tai mennä kimpalla raflaan sen sijaan että lainaa kavereilta rahaa että voi ostaa kavereille tarjottavaa?
Onko kirjoittaja ammattivalittaja ?
Zinc