Lue keskustelun säännöt.
Oletko yksinäinen?
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyys on aika subjektiivinen käsite. Esim monet suhteessa olevat voivat kuvailla itseään yksinäiseksi. Minun näkökulmasta en oikein ymmärrä tätä, itse en ole koskaa edes seurustellut ja ikää 31v. Esimerkki omasta yksinäisyydestä on etten ole puhunut kellekkään vapaa-ajalla yli 2 viikkoon jos ei kaupan kassaa lasketa.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on aika subjektiivinen käsite. Esim monet suhteessa olevat voivat kuvailla itseään yksinäiseksi. Minun näkökulmasta en oikein ymmärrä tätä, itse en ole koskaa edes seurustellut ja ikää 31v. Esimerkki omasta yksinäisyydestä on etten ole puhunut kellekkään vapaa-ajalla yli 2 viikkoon jos ei kaupan kassaa lasketa.
Oletko minä? :D T: ikisinkku 31v joka myös ihmettelee miten perheelliset/seurustelevat voivat olla yksinäisiä. En tarvitsisi kuin sen yhden ystävän tai puolison ja voisin olla onnellinen, elämä on niin tyhjää kun joutuu ihan yksin tarpomaan.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on aika subjektiivinen käsite. Esim monet suhteessa olevat voivat kuvailla itseään yksinäiseksi. Minun näkökulmasta en oikein ymmärrä tätä, itse en ole koskaa edes seurustellut ja ikää 31v. Esimerkki omasta yksinäisyydestä on etten ole puhunut kellekkään vapaa-ajalla yli 2 viikkoon jos ei kaupan kassaa lasketa.
Oletko mies vai nainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on aika subjektiivinen käsite. Esim monet suhteessa olevat voivat kuvailla itseään yksinäiseksi. Minun näkökulmasta en oikein ymmärrä tätä, itse en ole koskaa edes seurustellut ja ikää 31v. Esimerkki omasta yksinäisyydestä on etten ole puhunut kellekkään vapaa-ajalla yli 2 viikkoon jos ei kaupan kassaa lasketa.
Oletko mies vai nainen?
Mies
En. En voi sietää ihmisiä, sillä suurin osa on rasittavia ja inhottavia typeryksiä enkä jaksa sellaista kovin kauaa. Hetken jaksaa olla ihmisiksi, mutta pian alkaa savu nousta korvista ja tekee mieli sanoa pari valittua sanaa päin naamaa, mutta se olisi moukkamista. Olen siis valinnut yksin olemisen ja nautin tästä suunnattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on aika subjektiivinen käsite. Esim monet suhteessa olevat voivat kuvailla itseään yksinäiseksi. Minun näkökulmasta en oikein ymmärrä tätä, itse en ole koskaa edes seurustellut ja ikää 31v. Esimerkki omasta yksinäisyydestä on etten ole puhunut kellekkään vapaa-ajalla yli 2 viikkoon jos ei kaupan kassaa lasketa.
Oletko minä? :D T: ikisinkku 31v joka myös ihmettelee miten perheelliset/seurustelevat voivat olla yksinäisiä. En tarvitsisi kuin sen yhden ystävän tai puolison ja voisin olla onnellinen, elämä on niin tyhjää kun joutuu ihan yksin tarpomaan.
Voi kuule ei se läheskään aina ole niin kovin auvoisaa. Läheiset ja rakkaatkin ihmiset ovat vain ihmisiä ja lähes kaikkiin suhteisiin liittyy monenlaista ongelmaa ja hankaluutta. Itse en ainakaan jaksa sellaista enää yhtään. On harvinaista löytää ihminen, jonka kanssa on aidosti todella helppo ja mutkaton olla ja muunlaiset suhteet on helposti vain rasittavia.
En koe itseäni yksinäiseksi, vaikka viihdyn pitkiäkin aikoa yksin. En todellakaan jaksaisi, jos joku olisi koko ajan korvanjuuressa hölöttämässä. Halutessani, pääsen kyllä ihmisten pariin ja ystävien seuraan. Mielestäni harvemmin tapaamine on paljon mielekkäämpää, kuin jatkuva yhteyden pitämnen. Viihdyn introverttina oikein hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Viihdyn hyvin yksin, ja teen töitä kotoa käsin. Puoliso ja lapsi on, mutta vaikka lomilla on kivaa olen aina onnellinen kun ne loppuvat ja saan taas olla päivisin yksin :D Vaikka siis perhe onkin ihan todella rakas ja parisuhde hyvä. Muita ihmisiä (sukulaiset, ystävät yms läheiset) tapaan kerran kuussa ja vaikka se onkin kivaa, minulle riittäisi harvemminkin... Nuorempana asuin yhden kesän "keskellä ei-mitään" pienellä kenttäasemalla kun tein maastotöitä, ja kävin 2-3 viikon välein ostamassa ruokaa ja soittamassa kotiin (aika ennen kännyköitä). Viihdyin tosi hyvin, enkä tuntenut itseäni yksinäiseksi. Taidan olla vähän erakkoluonne, vaikka toisaalta minusta on kivaa jutella vaikka jonkun random mummon kanssa bussissa.
Yksinäisyys ei ole seuran puutetta. Vaan sitä, ettei ole ketään, jonka kanssa pääsisi syvempään yhteyteen.
Pinnallinen, tyhjänpäiväinen seura, remuaminen ja 'ilonpito' yhdentekevässä porukassa ei poista yksinäisyyttä.
Yhteys voi syntyä vain, kun vähintään kaksi ihmistä sitä tavoittelevat keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on aika subjektiivinen käsite. Esim monet suhteessa olevat voivat kuvailla itseään yksinäiseksi. Minun näkökulmasta en oikein ymmärrä tätä, itse en ole koskaa edes seurustellut ja ikää 31v. Esimerkki omasta yksinäisyydestä on etten ole puhunut kellekkään vapaa-ajalla yli 2 viikkoon jos ei kaupan kassaa lasketa.
Mä taas en välttämättä puhu pariin viikkoon edes kaupan kassalle, mutta en siltikään tunne itseäni yksinäiseksi. Eli yksinäisyys on tosiaan aika subjektiivinen käsite.
Vierailija kirjoitti:
En ole. Viihdyn hyvin yksin, ja teen töitä kotoa käsin. Puoliso ja lapsi on, mutta vaikka lomilla on kivaa olen aina onnellinen kun ne loppuvat ja saan taas olla päivisin yksin :D Vaikka siis perhe onkin ihan todella rakas ja parisuhde hyvä. Muita ihmisiä (sukulaiset, ystävät yms läheiset) tapaan kerran kuussa ja vaikka se onkin kivaa, minulle riittäisi harvemminkin... Nuorempana asuin yhden kesän "keskellä ei-mitään" pienellä kenttäasemalla kun tein maastotöitä, ja kävin 2-3 viikon välein ostamassa ruokaa ja soittamassa kotiin (aika ennen kännyköitä). Viihdyin tosi hyvin, enkä tuntenut itseäni yksinäiseksi. Taidan olla vähän erakkoluonne, vaikka toisaalta minusta on kivaa jutella vaikka jonkun random mummon kanssa bussissa.
Täällä toinen erakkoluonne, joka tekee etätöitä. Puolisoa ei ole ja lapset on jo aikuisia. Viihdyn oikein hyvin näin enkä tunne itseäni yksinäiseksi. Välillä on ihan kiva tavata muita ihmisiä ja jutella vaikka jonkun random mummon kanssa bussissa, mutta en kaipaa kovin usein enkä kovin pitkiä yhdessäoloja muiden ihmisten kanssa. Olen ehkä jollain tavalla "sosiaalisesti laiska". Livenä tavatessa täytyy olla koko ajan toiselle ihmiselle läsnä eikä esim voi uppoutua välillä omiin ajatuksiinsa tai keskittyä katsomaan jotain ympärillä tavahtuvaa asiaa. Viestittelemällä esim Messengerissä tämä onnistuu oikein hyvin. Voi käyttää välillä vaikka koiran ulkona tai katsoa telkkarista uutiset ja vastata saapuneeseen viestiin vasta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon mä kai aika. Vaikka viihdynkin yksin niin viimeaikoina on tehnyt mieli jotain seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on aika subjektiivinen käsite. Esim monet suhteessa olevat voivat kuvailla itseään yksinäiseksi. Minun näkökulmasta en oikein ymmärrä tätä, itse en ole koskaa edes seurustellut ja ikää 31v. Esimerkki omasta yksinäisyydestä on etten ole puhunut kellekkään vapaa-ajalla yli 2 viikkoon jos ei kaupan kassaa lasketa.
Oletko minä? :D T: ikisinkku 31v joka myös ihmettelee miten perheelliset/seurustelevat voivat olla yksinäisiä. En tarvitsisi kuin sen yhden ystävän tai puolison ja voisin olla onnellinen, elämä on niin tyhjää kun joutuu ihan yksin tarpomaan.
Mun kaikki kaverit ovat kadonneet muutaman viime vuoden aikana jonnekin?
Harrastamaankin joutuu yksin.
Avokki ei halua tulla lähellekään, työt on ihan perseestä, työparikin muutti kesällä muualle.
Ainut josta seuraa ja jolle puhua on oma lapsi.
Jotenkin on masentavaa
Huomasin sellaisenkin asian kun lapsi aloitti koulun yritin jutella muiden lasten vanhemmille ja vastaukseksi sai vaan mulkoiluja, muut kyllä seurustelivat keskenään.
Olen yksinäinen, mutta parisuhteessa.
Mies on päivät töissä ja usein iltaisin puuhaa omien harrastusten parissa.
Itse olen työtön eikä minulla ole asuinpaikkakunnallamme ainuttakaan ystävää. Olisi kiva lähteä joskus jonkun luo kahville tai saada ystävä lenkille.
Päivisin puhun itsekseni ja koirille ja pidän usein tv:tä tai musiikkia taustahälynä, ettei olisi niin yksinäistä ja hiljaista.
N25
En ole yksinäinen edes yksin. Viihdyn mainiosti omissa oloissani. Olen urbaani erakko.
Olen ollut koko elämäni.