Elätkö täysillä?
Mä en. Tiedän että pitäis, koska meillä on ehkä vain tää yks elämä. Mutta mitä jos ärsyttää, tylsistyttää oma elämä. Ja hävettää menneisyys. Ehkä viis prosenttia elämästäni oon eläny täysillä. Loput on latteeta skeidaa. Nukunkin liikaa, päivälläkin. Tavoite on kuitenkin elää täysillä. Sitä kohti yritän mennä. Miten te muut? Onko vinkkejä miten pystyis saamaan elämästään kaiken irti?
Kommentit (22)
Kirjoita lista kaikista asioista, joita haluat tehdä ja alat tekemään niitä.
En todellakaan. Kun pystyisin edes pitämään tämän hetkiset harrasteet ja mukavat asiat yllä niin se olisi jotain. Toki haluaisin että voisin tehdä enemmänkin ja ns. Täysillä. Ikä on opettanut: ei määrä vaan laatu. Toisaalta nuoruuteen kuuluukin hukassaolo ja häröily jossakin mielessä.
Kyllä ainakin yritän. Teen mitä haluan. Melkoinen kotihiiri olen, mutta ajoittain yritän aktivoitua esim tällekin vuodelle olen käynyt yksissä bileissä, ravintoloissa syömässä, käynyt koulutusviikonlopun ja tulossa on teatteri reissua, messuja ja kesäksikin suunnitelmia. Lisäksi olen mennyt mukaan ammattiosaston toimintaan ja erääseen vertaistukiryhmään.
Lapset on ja kolmivuorotyö, joten noin vain ei oikein voi tehdä juttuja.
Kokeile jotain täysin uutta ja yritä löytää jotain omasta mielestä mielenkiintoista. Ainakin sulla on mahdollisuus nukkua tarpeeksi. Mulla on monta japanilaista ystävää, jotka valittavat aina väsymystä, kun eivät ehdi nukkua tarpeeksi pitkien työpäivien takia.
Olen sairastellut ja tän täysimmällä ei kipeänä voi elää.
Zinc
Pelko, häpeä ja kateus on voitettavissa, mutta vaativat todella paljon työtä, kärsivällisyyttä ja sitkeyttä. Rakastamista ja armoa.
Tosin jos täysillä eläminen tarkoittaa, että tuhlaisin kaikki rahani turhuuksiin ja sitten kaduttaisi kun ei voisi enää tehdä _mitään_. Niin en.
Sitten joutuisi elämään säästöliekillä, jos olis rahat loppu.
Nämä kivat höpölöpö hommelit aina kaatuvat realiteetteihin ja rahaan yms. meillä tavallisilla kuolevaisilla.
Miljonäärit ja lottovoittajat sitten erikseen.
Zinc
En tietenkään, sillä hiljainen ja hiilineutraali elämäntapa vaatii sitä. Jos suututat Gretan jengiläiset, niin päällesi kaadetaan bensiiniä ja sinut poltetaan kuten Ruotsissa on tehty julkisissa kulkuvälineissä matkanneille vanhuksille. Syynä näissä on se, että vanhus on heidän mielestään eläessään uloshengittänyt liikaa hiilidioksidia.
Pitäisi mutta en elä täysillä.
Kun on tuo kasvainkin, josta siis ei tiedä vielä onko hyvä vai paha, iso se ainakin on.
Opiskelen uuteen ammattiin, teinit kouluissa. Rahaa ja lomia ei ole. Ulkomailla haluaisin käydä, siis lentokoneella vaikka Kanariansaarille.
En ole ihan varma, mitä täysillä eläminen tarkoittaa, mutta luultavasti en. Silloin tällöin annan epävarmuuksien ja pelkojen estää minua tekemästä jotain, mitä haluaisin tehdä. Energiaakaan minulla ei ole aina tarpeeksi ideoiden toteuttamiseen.
Minulle "täysillä elämisestä" tulee mieleen riskien ottaminen eli että tavoittelee jotain, mitä oikein paljon haluaa ja ottaa riskin, että epäonnistuu.
Tietyllä tavalla järjestelmällisyyttä ja sinnikkyyttäkin se täysillä eläminen edellyttää: jotta voi tavoitella jotain suurta, täytyy yleensä määritellä tavoite sekä suunnitella miten sitä tavoittelee ja täytyy pitäytyä siinä suunnitelmassa, vaikkei se heti tuottaisikaan tulosta. Loputonta haaveilemista ja haihatteluahan pidetään yleensä täysillä elämisen vastakohtana.
Toinen, ihan erilainen tapa ymmärtää "täysillä eläminen" voisi olla mindfulness-piireistä tuttu läsnäolevan hetken ja siihen liittyvien ajatusten, tunteiden ja aistimusten tietoinen havainnoiminen. Vaikka kuinka yrittäisi elää täysillä, niin elämä menee helposti ohi, jos aina vain tavoittelee jotain muuta kuin mitä jo on.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Elän nyt säästöliekillä vielä pari vuotta. Sitten kun saan lapset omilleen, alan elää täysillä omaa elämää.
En vaan puoliteholla. Puolet hetkessä ja puolet on katse tulevaisuudessa. Olisi tietysti kiva ottaa loparit ja toteuttaa kaikki haaveensa. Siinä vain on riski, että tulee pitkä ja köyhä vanhuus, jos ei kuolo korjaakaan ajoissa.
En nykyään edes elä, olen vain olemassa. Joskus elin ja olin aika iloinen jätkä. Nyt olen sellainen että parempi olla yksin etten masenna muitakin. Jos vielä kolmisen vuotta pysyn hengissä niin sitten saatan herätä eloon. Ilman nautintoa kaikki on ihan sama.
En todellakaan, sinnittelen vain jotenkuten elossa, en elä oikeastaan ollenkaan. Rahaa ei ole kuin nippanappa ruokaan ja laskuihin, työttömyyden iloja, ja terveyskin on jo mennyt et eipä tässä kun viikatetyypin odottelua lähinnä. Juu ja ihmiset pysyvät loitolla tai tosiaan on itse pysyttäväkin syrjässä, koska on niin huonoja kokemuksia kaikista ja masentavaa seuraa nykyään itse.
En. Olen alaikäisen huoltaja, joten minulla on vastuuni nyt ja ikuisesti. Huoleton elämä on jo eletty railakkaasti.
Yritin varhaisteinistä parikymppiseksi kauheasti "elää täysillä" ja aina oli stressi päällä jääkö jostain paitsi ja piireistä yms. Noh, päin #### meni loppujenlopuksi toi ah niin ihana villi elämä ja käteen jäi vaan opittuja läksyjä elämästä. En viitti enempää kertoa ettei tunnisteta mutta nykyään olen saanut mielenrauhaa. Tajusin olevani melkoinen introvertti siinä mielessä että tykkään olla kotona eläinteni kanssa ja lukea ja datailla sekä käydä töissä ja tilata välillä pizzaa. Näin minä elän täysillä päivä kerrallaan. Päihteitä en enää käytä. Normaalin ja välittävän miehenkin sain. En jaksa hyppiä lentokoneista tai lähteä roadtripille eikä kaukokaipuu muutenkaan ole vaivannut... Yritän välttää lentämistä ja myin jopa autoni. Jos saan jotain hyvää toisille tehtyä täällä tallustellessa niin olen onnellinen. N27
Juu en. Kuolisin, jos eläisin koko ajan täysillä. Ei terveys kestäisi. Pakko levätäkin välillä.